Kunnas, Mauri & Kunnas, Tarja: Koiramäen tarinat

Otava (2013)

Herra Hakkarainen vierailee Rauman pääkirjastossa unikeonpäivän aattona. Visiitin innostamana tartuin Koiramäen tarinat -kirjaan. Tämä yhteisnide sisältää viisi ennen julkaistua tarinaa: Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa, Koiramäen talvi, Koiramäen joulukirkko sekä Koiramäen lapset ja näkki. Näistä ensimmäinen ilmestyi vuonna 1980 ja viimeinen 2007.

Hakkarainen ei liikuskele varhaisemmassa tuotannossa, mutta taattua Kunnasta kirja on alusta loppuun. Erityisen ilahduttava on Mauri Kunnaksen esipuhe.

Koiramäkeen liittyy minun mielessäni sellaista nostalgiaa, jonka lapsena aistin suvussani ja sukulaisteni kertomuksissa. Jossakin syvällä se asuu minussakin, jonkinlainen entisaikojen suomalaisten henki. Vuosien mittaan Koiramäkeen on aina ollut kiva palata, piirtää niitä metsiä ja peltoja, aittoja ja hevosia. Kai kaipuu Koiramäkeen on paluuta johonkin entiseen, rauhalliseen maailmaan.

Esipuheessa Mauri Kunnas kertoo, miten pikkukaupunkilaispoika Vammala citystä alkoi tehdä kuvakirjaa perinteisestä suomalaisesta talonpoikaiselämästä. Esipuheesta selviää myös se, miksi Kunnakset viettivät aikaa Punkalaitumella, lähellä Yli-Kirran talonpoikaismuseota, josta tuli Koiramäen talon esikuva. Kunnas vaikuttaa vaatimattomalta mieheltä. Hän jättää rehvastelematta, miten paljon rahaa keräsi Koiramäen joulukirkkolla Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennukseen. Tämän tiedon löydät Googlen avulla.

Pakko vielä mainita, että kirja on joutsenlipputuote. Se on siis tehty Suomessa. Yllättävän moni kuvakirjoista on painettu jossain ihan muualla.

Kaiken maailman eläinsadut

Otava (2012)

Toimittaja: Katriina Kauppila

Kuvittaja: Matti Pikkujämsä

Minulla oli tänä keväänä ilo kuulla Vaski-kirjastojen Tarinatornadossa hankolaista Netta Möller-Salmelaa. Tämä verraton kirjallisuuskasvattaja piti hyvin tärkeänä, että lapselle luetaan ääneen. Netta esiintyi ruotsin kielellä, joten esityksestä meni minulta paljon ohikin, mutta Netan innoittamana päätin mm. perata satukirjahyllykkömme, saa sitten nähdä, virkistääkö se lainausta. Toivottavasti, sillä olen valmis jakamaan Netan näkemykseen siitä, että ennen kuin lapsi aloittaa koulutiensä, hänelle tulisi lukea 3000 satua: joka päivä yksi tuttu satu, yksi lempisatu ja yksi uusi satu. 

Katriina Kauppilan toimittama Kaiken maailman eläinsadut tarjoaa 33 satua, joilla on hyvä aloittaa. Sadut ovat pääosin lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia, ja mukaan kokoelmaan on päässyt hyvin erilaisia satuja eripuolilta maailmaa. Eniten tykkäsin oman aikamme saduista, joita edustavat esimerkiksi Jukka Itkosen Sorsa norsun räätälinä -kirjasta (2008) poimitut sadut.

Kirjan ulkoasu on erinomaisen onnistunut. Kiitokseksi tästä palkitsi Visuaalisten viestinnän suuunnittelijoiden järjestö Grafia kuvittaja Matti Pikkujämsän Rudolf Koivu -palkinnolla. Tämä palkinto jaetaan joka toinen vuosi parhaasta lasten- tai nuortenkirjakuvituksesta. Perusteluissa todetaan mm., että teos on kaunis ja eheä, kuvituksessa on huumoria ja kekseliäisyyttä.

Pikkujämsä liikkuu notkeasti kuvituksen ja muotoilun perinteistä ammentaen. Hän saa aikaan nostalgista, mutta tässä ajassa voimakkaasti läsnä olevaa kuvitusta. Klassinen ja pelkistetty taitto antaa tilaa kuville – kirjassa on hyvä rytmi ja tasapaino. Tämä on valmis lastenhuoneen klassikko!

Tämän kirjan ja muut sadut löydät kirjastoluokasta 85.12. Raumalaisten kannattaa myös seurata pääkirjaston poistomyyntipöytää, sillä välillä sieltä on mahdollista tehdä satulöytöjä.