1. toukokuuta 2020

Mari Mörö: Tuhannenkymmentä perhosta

Teksti: Mari Mörö
Kuvitus: Mirkka Eskonen
Teos 2020, 59 s.

Kirjan kannessa on perhosia.

Talvi on kuin kasvu-unta.
Ja kevät taas: yllätys
ja kukkimisen villitys!

Mari Mörön ja Mirkka Eskosen runokuvakirja Tuhannenkymmentä perhosta on ihana. Jo kansi vie ajatukset suloiseen suveen.

Kauan on pioni kukkinut,
ja mummo on kertonut,
että se on ollut siinä aina.

Mari Mörö kirjoittaa tutuista asioista, tutuista kasveista. Juuri jotain tällaista kaipaan näinä poikkeusaikoina. Minullakin on pionimaa. Vanhaemäntä on kertonut, että pionit ovat hänen anoppinsa istuttamia.

Lippusalon tuntumassa,
punaisena hehkumassa
joka vuosi uudestaan. 

Isotätini pioni kukkii nimipäiväni aikaan. Muistan, miten sain pioneista kootun onnittelupuskan. Joka vuosi uudestaan. Täti kuoli ajat sitten, mutta edelleen hänen pioninsa kukoistavat joka kesä.

Teos on jaettu neljään osaan. Tulkitsin, että kaksi ensimmäistä Pitkin poikin ja Älä säiky perhonen voisivat kertoa keväästä ja kesästä, Uinuksissa syksystä ja kokoelman päättävä Kimmer kommer talvesta. Luonnon tapaan teos on moninainen. Ei vuosikaan, enää ainakaan, ole jaettavissa selvästi neljään toisistaan erottuvaan vuodenaikaan. Mirkka Eskosen kuvitus kuitenkin tekee teoksesta eheän ja kuljettaa lukijan läpi moniaiheisten runojen. Ei tämä runokirja pelkästään koristekasveista kerro, vaikka tekijä muiden kirjallisten töidensä ohella puutarha-aiheista blogia pitääkin.

PS Mistä kertookaan runo, jonka nimi on Kimmer kommer?