Ketolainen, Päivi: Iloinen huopakirja

Pro Bono (2010)

Kirjan valokuvat: Päivi Ketolainen sekä Piia Myllyselkä ja Jaana Tams
Huopatöiden ohjeet: Seena Luostarinen ja Riikka Holappa

Olemme kutsuneet pääkirjastoon ihkaoikeita lammasvieraita unikeonpäiväksi. Lampuri on luvannut tuoda elukat heti aamulla ja ne viettävät koko päivän karsinassaan kirjaston sisäpihalla. Eikä siinä vielä kaikki! Mauri Kunnaksen kuvakirjoista tutuksi tullut Herra Hakkarainen piipahtaa aamupäivällä tervehtimässä lapsia. Ehkä tämä unissakävelevä vuohihahmo pistäytyy myös lampaiden luona.

Eläinvieraiden inspiroimana laitoin lastenosaston tyrkkyhyllyyn esille monenlaisia kirjoja, joissa esiintyy lampaita tai kuttuja. Mukavia kuvakirjoja, joissa seikkailee lammas, on olemassa yllättävän paljon. On kadonneita lampaita, unilampaita ja taitaa mukana olla joku musta lammaskin.

Tietokirjoista haluan nostaa esiin Päivi Ketolaisen pari vuotta sitten ilmestyneen Iloisen huopakirjan, joka yhdistää lapsille suunnatun lammastietouden huovutusoppiin. Lammas on ihmisen vanha kaveri. Tiesitkö, että ihminen otti sen kotieläimekseen jo 10 000 vuotta sitten? Lampaita asuu kaikkialla, missä ihmisiäkin. Eniten lampaita on Australiassa, missä niitä on peräti 140 miljoonaa. Suomessa lampaita on 160 000 kappaletta.

Ihmisen kannalta lammas on monipuolinen ja hyödyllinen olento. Se tuottaa villaa ja maitoa. Teurasteuista lampaista saamme lihaa ja taljoja. Ja kun lampaan villa pestään, siitä erottuu lanoliina. Se on lampaan rasvaa, jota käytetään vaikkapa huulipunan ja ihovoiteiden valmistukseen.

Kirja selvittää myös huovuttamisen saloja. Maailman ensimmäinen huopa syntyi tarinan mukaan Nooan arkissa:

Aika kului arkissa verkalleen. Lampaiden karvalle kävi, kuten sille käy, jos keritseminen unohtuu. Villat alkoivat tippua itsekseen lattialle. Lattialla villat kostuivat. Kun lampaat tepastelivat sorkillaan niiden päällä, ne vanuivat ja tiivistyivät. Vihdoin koitti piävä, jolloin tulva oli ohi. Kun Nooa tyhjensi arkkia, hän löysi lampaiden hytin lattialta paksun villamaton.

Kirjan valokuvista saa paljon lisätietoa. Jopa sorkanleikkuusta on kuva. Samoin keritsemisestä. Huovutusohjeiden tukena on selkeitä kuvasarjoja.

Lehtinen, Tuija: Mirkka-sarja

Otava (2000)

Mirkka ja riparikesä. Otava (1987).

Mirkka, lukiolainen. Otava (1988).

Mirkka ja Amerikan reissu. Otava (1989).

Mirkka ja ratkaisujen kesä. Otava (1990).

Mirkka ja Masan metkut. Otava (1991).

Masan eläinhotelli. Otava (1992).

Mirkka ja Masan yksityinen juttu. Otava (1993).

Mirkka, Masa ja Miss USA. Otava (1994). 

Mirkka, Masa ja suuri rakkaus. Otava (1995). 

Mirkka, Masa ja uudet tuulet. Otava (1996).

Lisäksi teokset ilmestyivät kahden osan yhteisniteinä 2000-luvun puolella.

Olen kesän aikana lukenut Tuija Lehtisen kirjoittamia nuortenkirjoja. Suosikikseni nousi Mirkka-sarja. Tämän kymmenosaisen sarjan osat ilmestyivät ensimmäisen kerran vuosien 1987-1996 välillä, ja mielestäni hyväntuulinen sarja on kestänyt aikaa erinomaisesti.

Sarjan ensimmäisissä osissa päähenkilö on Ahosen perheen keskimmäinen tyttö Mirkka, mutta viidennestä kirjasta eteenpäin päähenkilöksi nousee nuorin sisko Maissi Katariina eli Masa. Ahosten perheenjäsenten ja lemmikkien lisäksi kirjoissa esiintyy liuta naapureita, tuttavia sekä koulukavereita. Tärkeässä roolissa on isä Ahosen työkaverin poika Sepe, joka on "hemmoteltu, omapäinen ja arvaamaton, ja osasi halutessaan olla erittäin paha suustaan". Sepe on usein läsnä kutkuttavimmissa dialogeissa.

- Kainulaisen kello ja kulta, Sepe vastasi. Sen ääni oli nauruinen ja äänistä päätellen paikalla oli useampi henkilö.
- Mä tahtoisin puhua kellon kanssa, Masa tokaisi.
- Miksei kulta käy? Sepe ihmetteli ja taustaäänet vaimenivat. Se laittoi varmaan oven kiinni.
- Siksei, Masa sanoi lyhyesti.
- Aha. Asialinjalla siis, Sepe tuumasi [..]
- Ei mulla muuta, Masa sanoi sitten ja näki, että Pulla parkkeerasi juuri portin eteen. - Mun pitää lopettaa, mua tultiin hakemaan leffaan.
- Kulta.
- Anteeksi mitä? Masa kysyi ja arveli kuulleensa väärin.
- Kulta tuli, Sepe täydensi.
- Jotenkin musta tuntuu, että sun kello jätättää, Masa sanoi, ja ihmetteli, mistä he loppujen lopuksi puhuivat. Sepen kanssa kävi monesti näin. Juttu tuntui taas loogiselta, vaikka ei ollutkaan.
- Mä alan taas käydä, Sepe vakuutti. - Pidä hauskaa. (Mirkka, Masa ja suuri rakkaus.)

Ahosten perheen elämään ei sisälly suuria ongelmia tai murheita, mutta tapahtumat ovat värikkäitä. Sarja kattaa vajaan 10 vuotta Ahosten elämästä. Ensimmäisessä kirjassa Masa on kymmenen vanha ja viimeisessä osassa hän viettää yliopilaskirjoitusten jälkeistä kesää. Mirkka on viisi vuotta Masaa vanhempi. Isosisko Memma puolestaan on puolitoista vuotta Mirkkaa vanhempi, joten kirjoista löytyy monenikäiselle samaistumiskohteita.

Varsinkin poikatyttö Masa on taitava kehittämään sekavia tilanteita. Masa on monipuolisesti lahjakas, ja tekevälle sattuu. Masa pärjää poikien omilla alueilla, mutta samaan aikaan on ylivoimainen myös naisten maailmassa: toimii mallina muotinäytöksissä ja tarvittaessa tekee siskolta keskenjääneen neuleen valmiiksi. Mirkka on keskivertotyttö, joka tarkkailee asioita enemmän ulkopuolta kuin siskonsa. Mirkka näyttää löytävän tulevan elämänkumppaninsa jo rippileiriltä. Ripari-ihastus Juuso asuu pari vuotta Amerikassa, ja nuoret näkevät tänä aikana vain kerran, kun Mirkka vierailee Juuson ja tämän isän uuden perheen luona. Myös Masa pääsee vastavierailulle rapakon taakse, kun Amerikan reissulla tutuksi tullut tyttö lähettää serkkunsa vaihto-oppilaaksi Ahosille.

Valokuvausta harrastava Mirkka käyttää vielä filmikameraa ja nuoret kuuntelevat musiikkia kasetilta. Kännykät tulevat mukaan vasta sarjan viimeisessä osassa, ja niistä puuttuu soittavan numeron näyttö, mikä tietysti on juonenkulun kannalta pelkästään oivallinen ratkaisu.

 

Veirto, Kalle: Leiri

Karisto (2012)

Kolme poikaa ja 12 tyttöä ovat päätyneet Kriittisen ajattelun nuorisoseuran leiriryhmään. Osanottajilla on erilaisia ongelmia. Yksi kertoo hävinneensä pelissä tuhansia euroja, toisella on pahoja vaikeuksia painonsa hallinnan kanssa ja kolmannen kunnialistalle kuuluu tarhaisku. Kertojana toimii oppivelvollisuutensa juuri päättänyt Santtu, joka ei ole erityisen innostunut tulevasta leiriviikosta.

"Pajulahden" leirityksen tarkoitus oli antaa meille ajattelun aiheita ja maailmankuvan rakentamisen työkaluja. Ylhäältä alas lankeaisi viisauden valo tai vastaava, ja hän joka on sokea, näkisi taas, ja rampa kävelisi omin jaloin takaisin kotiin. Rampoja ja sokeita oli bussilastillinen, näin olisin ensi silmäyksen perusteella arvioinut. Muutkin kuin minä olivat mitä ilmeisimmin jonkinlaisia luusereita, se oli bileiden pääsyvaatimus.

Minut oli mukaan ilmoittanut äiti. Minun oli kuulemma korkea aika ryhdistäytyä ja miettiä, mitä haluan elämältäni. Omasta mielestäni tiesin sen kyllä: halusin työtä, rahaa ja oman kämpän sekä himpun verran riippumattomuutta ja pelitilaa. Sitten voisin ruveta miettimään muita tarpeita ja mahdollisuuksia.

Äidin mielestä miettimistä ei voinut enää lykätä. Olin kuulemma munaamassa koko jutun. Olin 16 v. ja koulupudokas ja korvannut kehittävät harrastukset hairahduksilla ja harha-askelilla.

Santtu oli lyönyt keväällä koulukaveriaan, ja tämän tapahtuman jälkeen hänen elämänsä oli alkanut mennä hyvin nopeasti alaspäin. Kaiken huipuksi Santtu jätti jääkiekon yhdeksän vuoden sitkeän harjoittelun jälkeen ja jäi samalla ilman opiskelupaikkaa, koska oli ykkösvaihtoehtonaan hakenut urheilulukioon. Välitodistuksesta monta pykälää pudonnut keskiarvo ei riittänyt myöskään kakkosvaihtoehtoon. Ei siis ihme, että äiti oli huolissaan Santusta ja lähettää pojan leirille miettimään elämäänsä.

Leirin johtajana toimii Markus "Pervo" Pukara, joka oli räjäyttänyt iltapäivälehti- ja keskustelupalstatason julkisuuspommin pari vuotta aikaisemmin näyttämällä rippikoululeirillä K-18-elokuvia ja ryntäämällä munasillaan tyttöjen saunaan heilumaan. Todisteet löytyivät yhä verkosta, mutta olivatko asiat todellisuudessa kuitenkaan niin kuin ne kuvattiin? Entä millainen suhde Pervolla ja leirin nuorella ohjaajalla Petralla oikein on? Tärkein kysymys kuitenkin on, saako Santtu leiriltä apua elämänsä hallintaan.

Santtu on älykäs nuori mies, mutta hän ei ole tottunut kertomaan omia ajatuksiaan toisille.

Sitten käännettiin sivua ja siirryttiin sanomaan, hengenravintoon. Juttu nousi saman tien siivilleen ja lepatti taivaan sineen. Siellä oli minulle vieras maailma. Olin toiminnan äijiä ja tottunut vaihtoehtoisesti joko hyökkäämään tai puolustamaan. Vaihtelun vuoksi joskus ehkä karvattiin kahdella, ja odotettiin pelirohkeina omaa momentumia, mutta sen syvällisemmäksi ei ryhdytty.

Leirikään ei koostu pelkistä keskusteluista, ja kaikenlaista tapahtuu. Aivan kaikki nuoret eivät viivy leirillä koko viikkoa, ja Pervon leiri ylittää taas iltapäivälehtien uutiskynnyksen. Myös hiukan romantiikkaa on ilmassa.

Kolu, Siri: Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku

Tammi (2012)

Kuvat Tuuli Juusela

Vija Vainisto on periaatteessa ihan tavallinen koululainen. Silti hän on myös osa-aikainen rosvo, joka kuuluu vapaa-aikanaan Hurja-Kaarlon johtamaan maantierosvoporukkaan.  Viljan kotiväki tosin kuvittelee, että tyttö viettää viikonloput kirjoittajakurssilla, vaikka tämä kiitää rosvoauton kyydissä pitkin Suomen maanteitä. Peitetarina on nerokas, sillä Vilja kirjoittelee paljon.

Rosvoilu on elämäntapa. Rosvoilla olisi varaa ostaa kaikki tarpeellinen, mutta silti he ryöstävät sen mieluummin.

Ei omistaminen ole jännittävää, Markus sanoi. - Etsiminen on. Ja löytäminen. Ja itse asiassa kadottaminenkin. Jos vain istuu jonkun päällä, siinä ei ole mitään kivaa.

Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku on jo kolmas teos Viljan ja Rosvoloiden seikkailuja. Rosvolat ovat päässeet Helmeri Kvistin suuren rosvousoppaan jäljille. Valitettavasti muutkin rosvosuvut ovat valmiita mihin tahansa saadakseen oppaan käsiinsä.

Pikkuhiljaa Viljalle ja Rosvoloille selviää, että Kvistin vihjeiden seuraaminen vaati nokkeluuden ja sinnikkyyden lisäksi yhteistyökykyä. Opas on jaettu ja piilotettu eri paikkoihin, ja etsintä vaatii joko liittolaisia tai valtavan paljon aikaa. Vaikeuttamalla tehtävää, Kvist oli halunnut varmistaa, ettei opasta pääsisi käyttämään joku yksinäinen vallanhimoinen henkilö.

- Liit-to-lai-si-a, Hurja-Kaarlo sylki sanan kuin se olisi maistunut pahalle. - Milloin me muka olisimme tarvinneet liittolaisia? VeMat tarvitsee liittolaisia siihen nillielämäänsä, työntääkseen itsensä kunnon töihin, joita vihaavat, ja elääkseen tavaran keskellä, jota eivät tarvise, liittoutukoon ne paikatakseen ikäväänsä, mutta emme me, maanteiden sankarit, joilla tiukan rosvopaidan alla pamppailee vapaa sydän!

VeMa on rosvomaailman luokituksen mukaan veronmaksaja. Juuri sellainen kuin esimerkiksi Viljan sukututkimusta harrastava isä.

Tekaistun kirjoittajakurssin ohjaajana esiintyy Hertta Säde, joka on Viljan siskon Vanamon suuri suosikki. Hertta Säde on Hurja-Kaarlon sisko ja kirjailija-ammattinsa rinnalla myös Rosvoloiden kakkoskuski. Vanamo on alkuun hyvin kateellinen Viljalle Hertta Säteen kurssista, sille hän itsekin olisi halunnut päästä. Yhtäkkiä Vanamo kuitenkin viestittää Viljalle, että ei oikeastaan olisi koko kurssille tahtonutkaan. Tyttö on löytänyt netistä poikaystävän. Vilja on tyytyväinen tilanteeseen, kunnes Vanamo tuo poikaystävänsä kotiin näytille. Vilja tunnistaa kilpailevan rosvosuvun Juntta Hurmalan heti. Kun Juntta Hurmala nyt tietää Viljan osoitteen, Hurmalat voisivat tulla käymään porukalla milloin tahansa. Juntta tietenkin kieltää kertomasta kenellekään, kuka hän on. Hän uhkaa Viljaa Vanamon ja koko perheen turvallisuudella, ja Vilja katsoo parhaaksi totella. Hän ei paljasta asiaa vanhemmilleen, jotka muutenkaan eivät ole hyvillään teinityttärensä poikaystävästä, sillä Juntta ei ole mikään poika, vaan aikuinen mies. Umpi-ihastunut Vanamo ei ymmärrä tilannetta, ja Vilja liittolaisineen joutuu tiukkaan paikkaan pelastaessaan Vanamon Juntan joukkion kynsistä.

Seikkailun lomassa syödään rosvoherkkuja, tällä kertaa lukija saa reseptin huippukokouskekseihin ja rosvotoskaan. Näitä herkkuja sopii maistella lukemisen lomassa. Suosittelen Rosvoloista kertoavaa kirjasarjaa koko perheelle. Erityisen hyvin se sopii pitkälle automatkalle äänikirjaversiona kuunneltavaksi. Kannattaa aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta Me Rosvolat (2010). Siri Kolu sai siitä Junior Finlandia -palkinnon ja teokseen perustuva elokuva on tulossa levitykseen ensi vuonna.