Gibbs, Abigail: Illallinen vampyyrin kanssa

Otava 2013

Violet Lee, Britannian puolustusministerin 17-vuotias tytär, todistaa murhan Lontoossa Trafalgarin aukiolla biletysillan päätteeksi. Murhia on itse asiassa monta: Violet seuraa varjoista, kuinka kuusi nuorta miestä tappaa raa’asti ja yliluonnollisen helposti kolmekymmentä arpista ja selvästi taistelujen koulimaa vastustajaa. Ainoa todistaja ei jää vampyyreilta huomaamatta, mutta vastoin kaikkea todennäköisyyttä Violet jätetään henkiin ja kaapataan mukaan.

Yön tapahtumat muuttavat Violetin elämän kertaheitolla. Yhtäkkiä hän on vankina valtavassa, ylellisessä kartanossa murhiin kykeneviä, ihmisiä ja eläimiä ravintonaan käyttäviä (kauniita ja aristokraattisia) petoja ympärillään, ja hänen pitäisi vain sopeutua. Sitä hän ei tietenkään tee, vaan taistelee rajusti kaappaajiaan vastaan niin fyysisesti kuin sanallisestikin, ja tekee selväksi syvän inhonsa ja halveksuntansa vampyyreita ja heidän elintapojaan kohtaan.

 

Violet luottaa siihen, että hänet pelastetaan, että isä pelastaa. Hän ei kuitenkaan tiedä mitään taustalla olevasta politikoinnista: tavalliset ihmiset eivät tiedä vampyyreita tai muita ulottuvuuksia ja niissä asuvia olentoja olevan olemassakaan, saati sitten siitä hauraasta rauhasta, joka ihmisten ja vampyyrien välillä vallitsee. Violetin isä valtion johtavassa asemassaan taas tietää, eikä voi riskeerata mitään hyökkäämällä vampyyrien maille tytärtään hakemaan.

Tämän kirjan vampyyrien maailma on julma – julmempi ja raaempi kuin monissa muissa nuortenkirjoissa, vaikka yhteneväisyyksiäkin löytyy. Tämänkin kirjan vampyyrit ovat yliluonnollisen kauniita ja seksikkäitä, ja vaikka Violet parhaansa mukaan yrittää pitäytyä halveksunnassaan, alkaa hän väistämättä tuntea vetoa vampyyriprinssi Kasparia kohtaan. Ehkä kyseessä on Tukholman syndrooma, tai kenties vuosituhansia vanha ennustus alkaa vihdoin toteutua Violet keskiössään. Jääkö Violetille lopulta valinnanvaraa, vai onko hänen kohtalonsa jo sinetöity…

Illallinen vampyyrin kanssa tuo vampyyritarinoihin jonkin verran uusia piirteitä. Ajatus eri ulottuvuuksista, joissa asuu monia muitakin olentoja, on mielenkiintoinen, ja sitä varmasti avataan enemmän The Dark Heroine -sarjan toisessa osassa Autumn Rose. Kuten sanottua, Gibbsin vampyyrit ovat raaempia, kuin nuortenkirjoissa on yleensä nähty. He ovat vaarallisia saalistajia, jotka purevat oikeasti ja tappavat säälimättä. Seksiäkään ei jätetä halun ja himon asteelle, ja sitä kuvaillaan hyvin suorasukaisesti. Kirjan takakannen K-16 maininta on hyvinkin paikallaan.

 

-----

Abigail Gibbs (s.1994), nimimerkki Canse12, alkoi 15-vuotiaana julkaista vampyyritarinaansa netissä, Wattpad.com -palvelussa, yksi luku kerrallaan. Kirjailijan nuoruus ja kokemattomuus näkyykin tarinassa jonkin verran, mutta kohdeyleisö ei ehkä kiinnitä huomiota samoihin asioihin kuin (vähän) vanhempi kirjastotäti. Tarinanpätkät, jotka Gibbs alunperin julkaisi nimellä Dinner with a vampire. Did I mention I’m vegetarian, saivat valtavan määrän lukijoita ja kommentteja. Kirjallisuusagentti huomasi kirjailijalupauksen, ja Gibbs solmi kustannussopimuksen kahdesta kirjasta. Nykyään Gibbs opiskelee englantilaista kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa.

 

 

Cast, P. C. & Kristin: Valittu (Yön talo 3)

Yön talo -sarja kertoo 16-vuotiaasta Zoey Redbirdistä, joka elää melko tavallista amerikkalaisen teinin elämää – kunnes hänestä tulee vampyyrikokelas. Zoey elää maailmassa, jossa vampyyrit ovat osa yhteiskuntaa. Parhaat näyttelijät, muusikot ja taiteilijat ovat vampyyreja, ja vampyyrien sisäoppilaitoksia, Yön taloja, on ympäri maailmaa. Kuka tahansa nuori voi tulla vampyyrien palvoman jumalatar Nyksin merkitsemäksi, ja muuttua näin ihmisestä vampyyrikokelaaksi, joka kehittyy vähitellen aikuiseksi vampyyriksi.

Valittu on Yön talo -sarjan kolmas osa, ja sen tarina jatkuu lähes suoraan siitä mihin edellinen osa päättyi. Zoey on nyt elänyt pari kuukautta kokelaana Yön talossa ja on käynyt selväksi, että hän on jumalatar Nyksin valittu; ainutlaatuinen ja erityinen koko vampyyrien historiassa. Hän on myös saanut Nyksiltä runsaat lahjat, eli yhteyden kaikkiin viiteen elementtiin, mikä on täysin poikkeuksellista. Zoey on saanut Yön talossa läheisiä ystäviä ja noussut johtamaan ja uudistamaan Pimeyden tyttäriä, jota voisi sanoa sisäoppilaitoksen oppilasjärjestöksi.

Zoeyn paras ystävä Yön talossa, Stevie Ray, on kuollut – tai niin kaikki luulevat – mutta Zoey on saanut selville, että hän onkin muuttunut hirviöksi. Zoey näkee Stevie Rayssa vielä pilkahduksen inhimillisyyttä ja päättää pelastaa hänet ennen lopullista vaipumista pimeyden voimien valtaan. Zoeylle paljastuu myös vähitellen, että koulun valtavan kaunis, arvostettu ja palvottu ylipapitar Neferet ei ole ihan sitä miltä näyttää. Neferet on vahva ja vaikutusvaltainen, ja jos hän on siirtynyt pahuuden puolelle, hän on mahtava ja vaarallinen vihollinen. Voiko yksi vampyyrikokelas Neferetille mitään, vaikka olisi kuinka ainutlaatuinen, ja miten Zoey jaksaa, jos Neferet onnistuu kääntämään Zoyen ystävät häntä vastaan?

Zoeyn ihmispoikaystävä, Heath, ei suostu jättämään Zoeya rauhaan – tosin Zoey ei ole varma haluaako hän edes sitä. Koulun parhaimman näköinen poika, Erik, on Zoeyn virallinen poikaystävä, ja myös yksi koulun opettajista, arvostettu vampyyrien hovirunoilija Loren, näyttää olevan kiinnostunut. Kenet Zoey lopulta itse haluaa ja mikä sen päättää; järki, tunne vai kenties verenhimo? Ja voiko useamman poikaystävän yhtälö johtaa mihinkään muuhun kuin katastrofiin…

Zoey sekoittaa asiansa oikein kunnolla, eikä aina ehdi miettiä tekemisiään aivan loppuun saakka. Hänen ainutlaatuisuutensa ja erilaisuutensa ei auta asiaa. Kukapa nuori haluaisi olla erilainen kuin muut? Zoey tuntee jumalatar Nyksin olevan tukenaan ja ohjaavan häntä oikeaan suuntaan, mutta taakka painaa välillä raskaana. Vähitellen Zoey alkaa hyväksyä saamansa Valitun osan ja yrittää selvitä velvollisuuksistaan parhaansa mukaan, vaikka se tie olisikin yksinäinen.

Yön talo -sarjaa kirjoittavat äiti (P. C. Cast) ja tytär (Kristin Cast). Sarjaa on suunniteltu kaksitoistaosaiseksi, ja kirjoista on tähän mennessä ilmestynyt Yhdysvalloissa kahdeksan ja Suomessa kolme. Neljäs suomennettu osa ilmestynee syksyllä 2011. Sarjaa on kirjoitettu melko nopeassa tahdissa ja se myös hieman näkyy; pienelle viimeistelylle ja muokkaukselle olisi ehkä ollut tarvetta. Siitä huolimatta tarina ja juonenkäänteet ovat erittäin koukuttavia ja moni (allekirjoittanut mukaan lukien) odottaa jo malttamattomana seuraavaa osaa. Kuinkahan Zoeyn lopulta käy?