Webster, Sheryl: Nipsu-hiiren kaulaliina

Kuvitus Caroline Pedler

Nipsu-hiiri on jo pitkään seurannut miten talon emäntä neuloo ja samalla kuiskailee erikoisia sanoja: ”Yksi oikein, yksi nurin, kaksi yhteen.” Nyt emäntä on heittänyt yhden vääränvärisen lankakerän pois, ja kukas muukaan sen onnistuu nappaamaan kuin Nipsu. Nipsulla on nyt ihanaa superpehmoista villalankaa ja sen ystävä, Helmi-siili, avustaa sopivien puikkojen löytymisessä. Kotiin asti Nipsu ei millään malta odottaa vaan sen täytyy jo matkalla kokeilla, ja kunhan taikasanat vielä muistaa sanoa, alkaa silmukoitakin syntyä.

Innoissaan Nipsu neuloo samalla kun kävelee kohti kotia. Neuloessa tarkkaavaisuus saattaa tietysti hieman herpaantua ja onkin hyvä, että ystäviä sattuu juuri sopiville kohdin pelastamaan pulasta. Lanka lepattaa ja liehuu ja puikot kilisevät ja kalisevat. Lopulta Nipsu saapuu kotiin. Neulominen voi olla koukuttavaa, eikä Nipsukaan malta mennä nukkumaan. Vielä vähän ja vielä vähän, ja huomaamatta neuloessa menee koko yö.

Ai niin, huivihan Nipsun neulomuksesta syntyy ja se tulee aina vain pidemmäksi – kunnes lanka viimein loppuu. Olisi mahtavaa mennä näyttämään huivia ystäville, mutta Nipsu on huomaamattaan neulonut itsensä jumiin. Onneksi nuo samaiset ystävät ovat taas paikalla sopivalla hetkellä ja ehkä yhdessä valtavan pitkälle, lämpimälle ja superpehmoiselle huiville keksitään myös käyttöä. Lumihiutaleet kun alkavat jo leijailla taivaalta ja talvi tehdä tuloaan.

Suloisten eläinhahmojen ja pehmeiden värien lisäksi kirjan kuvituksesta löytyy juju: sitä kannattaa myös koskettaa. Neule kulkee mukana joka aukeamalla ja on samettisen pehmeää. Niinhän sitä oikeitakin lankoja ja neulomuksia on ihana hypistellä, niin että miksei sitten myös tätä.