Evinsalo, Kari: Etsivä Vertti ja väärentäjä

Mäkelä 2015

Elokuu on käsillä ja Vertti, Korppi ja Lissu ovat palaamassa koulunpenkille. Kenelläkään heistä ei olisi varmaan mitään sitä vastaan, että kesäloma vielä jatkuisi, mutta minkäs teet, Vertillä ja Korpilla alkaa neljäs luokka ja Lissulla viides. Kaveruksilla on ollut taipumusta sotkeentua rikollisiin puuhiin harrastelijaetsivien ominaisuudessa, eikä tämä sarjan kolmas kirja tee poikkeusta, joten jännitystä ja seikkailua on tiedossa.

Lissulla on uusi luokkakaveri, alunperin Vietnamista lähtöisin oleva Tâm, joka on mielissään uusista kavereista. Tâm kutsuu heidät kylään kotiinsa, jossa asuu myös Tâmin isä herra Trong. Herra Trong on koulutukseltaan konservaattori ja tekee monenlaisia taidemaailmaan liittyviä töitä. Hänellä on nettisivut, joiden kautta salaperäinen kreivi von Stroganov on ottanut häneen yhteyttä ja toivoo kopiota kuuluisan taidemaalarin Albert Edelfeltin työstä – tädilleen syntymäpäivälahjaksi. Herra Trong lupautuu maalaamaan tilatun työn, mutta kuinka käy, kun kreivi haluaisikin maalauksia lisää, ja herra Trong kieltäytyy.

Erään koulupäivän jälkeen Tâm saapuu kotiin, ja ihmettelee kun isä ei olekaan siellä. Isä ei myöskään vastaa puhelimeen, ja hänen työhuoneestaan löytyy vain epäilyttävä viestilappu ja sekasotku, jollaista isä ei ikinä jättäisi jälkeensä vapaaehtoisesti. Onneksi Tâmin uudet ystävät ottavat herra Trongin etsimisen asiakseen, ja pian kaverukset löytävätkin lupaavia johtolankoja, joita seuraavat vaivojaan säästelemättä.

Kaverusten apuna etsivän työssä ovat niin Vertin isoisältään perinnöksi saamat etsivän tarvikkeet, kuin itse isoisä, yksityisetsivä Albert Vataja, jota tapaamaan Vertti leijailee unissaan. Aiemmin selvitettyjen juttujen tiimoilta tutuksi on tullut myös esimerkiksi rikosylikonstaapeli Tauno Murhanen, joka lupautuu opettamaan Vertille sormenjälkien ottamista, ja jonka epäilykset heräävät, kun tutkittu sormenjälki löytyykin poliisin tietokannasta. Etsiväkaverukset eivät mielellään ottaisi tutkimuksiinsa mukaan aikuisia, mutta miten heidän käy, kun tutkimukset johdattavat aivan rikollisten kintereille...

Mäkelä 2014

Mäkelä 2013

 

Lönn, Pasi: Aavetanssi

Tammi 2015












Konstaapeli Veijo Muusi pyytää Jakkea ja Makea apuun henkirikostutkimuksessa. Näyttää kovasti siltä, että poikien koulun vahtimestari "Lapamake" on joutunut uhriksi kesämökillään, tai ainakin todisteet viittaavat siihen suuntaan, mutta ruumis on kateissa. "Lapamake" on pojille ihan tuttu mies, joten tämän kohtalo tuntuu tosi pahalta, mutta selvitettävähän juttu tietysti on.

Poliisin resurssit ovat rajalliset, ja välillä pojista tuntuu, että jutun hyväksi pitäisi voida tehdä enemmän kuin mihin poliisi pystyy. Onneksi Jakkella ja Makella on terävät päät ja riittävästi rämäpäisyyttä ottaa homma hoidettavakseen. Eräältä autiolta mökiltä löytyy todisteita, joiden valossa pojat uskovat murhaajan olleen paikalla, ja ehkä vielä palaavankin. Mökillä on myös nähty aavemaista liikehdintää, mutta eihän aaveita ole olemassa, vai onko...?

Jakke ja Make ovat seikkailleet Pasi Lönnin nuortendekkareissa kolmen aiemman kirjan verran, ja Aavetanssi jatkaa samaa vauhdikasta meininkiä. Kirjasta tulevat mieleen monet "vanhojen kunnon poikakirjojen" seikkailut ja sankarit: rehtejä ja reiluja miehenalkuja, keskenään parhaita kavereita, jotka sattuvat sotkeentumaan kaikenlaiseen. Kotona äidit ovat vähän huolissaan, ja ehkä sietää ollakin, mutta lopulta pojat aina selviävät voittajina. Sivussa saatetaan hoitaa kuntoon myös kaverusten yksityiselämän harminpaikat.

Kirjan poliisityöskentely vaikuttaa varsin aidolta, ja niin tietysti pitäisikin kirjailijan ollessa toiselta ammatiltaan poliisi. Kirjan hahmot ovat varsin värikkäitä ja humoristisia, ja vauhtia todellakin riittää niin poliisiveneen kuin Porschenkin kyydissä. Hempeämpääkin puolta hahmoista löytyy. Veijo Muusilla on Minnansa ja rakkauden olemusta pohditaan myös Jakken äitiin liittyen.




Tammi 2009

Tammi 2012

Tammi 2011





Hämäläinen, Karo: Kirjastonhoitaja Moilanen ja karanneet tarinat

Kuvitus Pasi Pitkänen

Sisarukset Liisa ja Matti viettävät rauhallista lauantaiaamupäivää kotikaupungissaan Jylhäkoskella. Painavaa kirjakassia raahaten he tekevät matkaa Kirjakujalle, Jylhäkosken kirjastoon, jossa tietävät suuresti arvostamansa (omalaatuisen) kirjastonhoitaja Moilasen odottavan. Matkalla alkaa kuitenkin tulla vastaan mitä mielenkiintoisinta porukkaa. Tuo kaunis nuori nainen valokuvausliikkeen edessä voisi olla Prinsessa Ruusunen, jäätelökioskilla jonottava pieni poika valehtelee ja näyttää ihan siltä niin kuin pojan nenä kasvaisi… Kun vielä kulman takaa vastaan kävelee lohikäärme, jolla on vaalenneet ja haalenneet suomut alkaa homma tosissaan ihmetyttää. Harhanäkyjäkö tässä nähdään vai mitä oikein on meneillään?

Yhtäkkiä kirjallisuudesta tuttujen hahmojen vilinässä näkyy yksi tuttu henkilö: kirjastonhoitaja Moilanen! Eikä syy voi olla aivan vähäinen kirjastonhoitajan näin jouduttua usean kymmenen metrin päähän kirjastostaan. Moilasen asunto kun sijaitsee kirjastoa vastapäätä, eikä hänellä yleensä ole tapana viettää aikaa juuri muualla kuin töissä tai kotona. Kirjastonhoitaja on hädissään ja kertoo kauhistuneena aamun tapahtumista eli kuinka hän oli ihmeellisesti hyllystä tipahtaneiden kirjojen kasaa selvitellessään huomannut niiden sivujen olevan tyhjiä! Kaikki tekstit olivat kadonneet ja kirjojen hahmot karanneet seikkailemaan oikeaan elämään. Syytteet virkavelvollisuuden laiminlyönnistä ja turvallisesti kirjojen maailmassa elävien henkilöiden heitteillejätöstä julmaan ulkomaailmaan risteilevät kirjastonhoitajan puheissa. Henkilöt olisi tietysti saatava takaisin kirjojen sivuille – eihän kukaan tyhjiä kirjoja lainaa.

Onneksi apuun löytyy kenties paras mahdollinen kirjallisuuden henkilö: Sherlock Holmes. Moilanen ja lapset pyytävät mestarietsivää apuun, selittävät ongelmansa ja saavatkin todistaa kuinka tämän maailman suurimman salapoliisin aivot alkavat toimia täydellä teholla. Yksitellen kirjojen hahmoja alkaa löytyä, ja heitä saadaan houkutelluksi takaisin omien kirjojensa lehdille. Osa on helpommin löydettävissä kuin toiset ja melkomoisia seikkailuja ja ponnistuksia vaaditaan joidenkin saamiseksi turvallisesti takaisin omaan maailmaansa. Klassisen salapoliisitarinan loppuun kuuluu tietysti myös syyllisen paljastaminen, eikä sellainen jää puuttumaan tästäkään kirjasta.

Karo Hämäläisen sympaattinen kirjastonhoitaja Moilanen (kuten myös Matti ja Liisa) on aiemmin seikkaillut Kirjakuja-nimisen äidinkielen oppikirjan kolmannen ja neljännen luokan kirjoissa. Myös muista Kirjakuja-hahmoista on ilmestynyt, ja kaiketi ilmestyy jatkossakin, kirjamittaisia teoksia. Jylhäkoskelle sijoittuvia tarinoita omista hahmoistaan kirjoittavat Hämäläisen lisäksi Eppu Nuotio, Tapani Bagge ja Tomi Kontio. Kuvittajia kirjoilla on kaikkiaan kuusi ja heidän näkemyksensä tuovat oman lisänsä lukijan saamaan kuvaan Jylhäkoskesta ja sen katuja tallaavista hahmoista. Kirjat on suunnattu 9-13 -vuotiaille.

Kirjastonhoitaja Moilanen ja karanneet tarinat -kirjan saapuminen painosta aiheutti järkytyksen kirjailijalle, mutta etenkin kustantajalle. Ilmeisesti kustantamon tietokonejärjestelmästä johtuen kirjan nimeksi oli livahtanut K.H. Moilanen ja karanneet tarinat Kirjastonhoitaja Moilasen sijaan. Kansien vaihtamiseen tai muuhunkaan asian korjaamiseen ei lopulta ryhdytty, ja Hämäläisenkin harmitus muuttui huvitukseksi. Seuraavassa, jo ilmestyneessä Moilas-tarinassa (K.H. Moilanen: Seikkailuni) virhe on hyödynnetty: kirja ilmestyi salanimellä K. H. Moilanen ja kertoo kirjastonhoitajan elämän varrelle kertyneistä seikkailuista hänen itsensä ollessa kirjan minäkertojana. Kirjasta selviää myös tarina alkukirjainten takana.