Itkonen, Jukka: Aprillipäivä

Tekstit Jukka Itkonen
Kuvitus ja graafinen suunnittelu Camilla Pentti
Lasten Keskus 2017, 54 s.

Häntä koiraa heiluttelee,
paisti karkaa padasta.
Miljoona on pieni luku,
murto-osa sadasta.

Tässä blogissa on käsitelty useampia Itkosen kirjoja. Kotimaisia metsänelukoita pyörittelevä Hirvi irvistää on suosikkini. Aprillipäivän runot ovat pitempiä, ja luulen, että ne on ajateltu Hirven irvistystä vanhemmalle lukijakunnalle. Esimerkiksi Aaveauto-runossa runon minä on jo koululainen.

Johdantoruno toimii kirjan lukuohjeena:

Maapallo, se on litteä,
litteä kuin lettu.
Nämä runot aprillit päässä
muistiin kirjoitettu.

Edellisessä tekstissäni käsittelin Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -satukirjaa. Sen vinksinvonksin-kuva-aukeamissa on samaa henkeä. Nuorta lukijaa riemastuttaa, kun arkipäiväiset asiat poikkeavat totutusta. Itse meinannut oikein saada kokoelmasta kiinni, vaikka se oli pitkään yöpöydälläni, toisin sanoen lattialla vuoteen vieressä - tai sen alla. Nyt aprillipäivän kunniaksi Aprillipäivä.

Camilla Pentin kuvitusta Jukka Itkosen teoksessa Aprillipäivä. Okeanpuoleisella sivulla olevaa runoa Aatamista ja Eevasta aion vinkata tutuille papeille. Ties vaikka tahtoisivat virkistää sillä rippikoululaisia.

Aprillipäivän on kuvittanut Camilla Pentti. Vaihtevan laajuinen kuvitus tukee hyvin runo-osuutta, runot on aseteltu niin, että kuva-aukeamista teksteineen on tullut yhtenäisiä kokonaisuuksia. Kaikesta näkee, että ammattilaiset ovat asialla.

Teoksen on kustantanut Lasten Keskus. Epäilen, että kustantamon runokirjat ovat blogissa yliedustettuna, mutta se johtuu siitä, että Lasten Keskus on kustantanut viime vuosina paljon mukavia lastenrunokokoelmia.

Vuonna 1951 syntyneen Itkosen kirjallinen tuotanto sisältää mm. runoja, romaaneja, näytelmiä ja kuunnelmia. Aprillipäivä on tähän mennessä huomioitu Savonia-palkintoehdokkuudella. Savonia on Kuopion kaupungin myötämä palkinto merkittävälle savolaisen tai savolaislähtöisen kirjailijan teokselle.

Kuronen, Kirsti: Pönttö

Karisto 2017, 86 s.
Kansi: Aino Ahtiainen 

Kuronen, Kirsti: Pönttö

Löysin jälleen uuden määritelmän. Se on säeromaani. Jos tahdot tietää, mitä se tarkoittaa, lue Kirsti Kurosen Pönttö. Tai Aamulehden juttu, jossa kirjailija kertoo teoksestaan.

Lainasin kirjan Huittisten kirjastosta. Siellä teos oli sijoitettu runokirjojen joukkoon, Porissa se näkyy olevan romaanihyllyssä. Kustantajan antama luokka on tietysti romaanin, runokirjat liikkuvat heikommin.

"Viidenneksi eniten pelkään iilimatoja.
Neljänneksi eniten pelkään täytekakkuja.
Kolmanneksi eniten pelkään sotaa.
Toiseksi eniten pelkään rakkautta.
Eniten, ylivoimaisesti eniten, pelkään aikuiseksi tulemista."
(Takakansiteksti. Kuronen, Kirsti: Pönttö)

Käsissäni on hieno teos. Minulla oli suunnattomia vaikeuksia poimia siitä vain jokin yksittäinen sitaatti, en millään meinannut osata valita, minkä kohdan ottaisin. Lainasin lopulta tähän kokonaisen sivun tekstiä, mieluusti olisin kopioinut koko kirjan. 

Teoksen alkutilanne on moneen kertaa kaluttu: päähenkilön koulu on loppunut ja hän on uuden edessä. Kaikki on epäselvää ja levällään.

Täysi-ikäinen, mitä se tarkoittaa?
Vasta viidesosa elämästä nähty,
olettaen että saa yhtä pitkän elämän kuin mummu.
Pikemminkin vajaavuotinen, ellei peräti tyhjäikäinen,
ontto ja autio, kolisee ja kaikuu

kukaan ei tule täydeksi.

 Paitsi tuo jumalaton täytekakku,
täyteläisessä täydellisyydessään
silkka mahdottomuus, epätosi.

Kakut kuvittelevat itsestään liikoja
koska niille on annettu tärkeilevä paikka
siirtymäriiteissä:
ristiäiskakku rippikakku
valmistujaiskakku kihlajaiskakku
hääkakku hautajaiskakku

helvetillinen määrä
arvonsa tuntevia kakkuja

naminami, en syö!

Kurosen päähenkilö vetäytyy kerhohuoneelle. Siellä hän kuluttaa aikaansa seuraamalla pikkulinnun pesintää televisioruudun välityksellä. Päähenkilön nimi on Luna. Luna seuraa Arja-tiaista. Minä seuraan runoilija Arja Tiaisen tuotantoa. Lunan kanssa minulla on yhteisiä ystäviä, kuten Tove ja Vilja-Tuulia.

Kaskinen, Anna-Mari & Perkiö, Pia: Suuressa sylissä : runoja ja rukouksia

Teksti Anna-Mari Kaskinen ja Pia Perkiö
Ulkoasu ja taitto Virpi Penna

Lasten Keskus 2016

Suuressa sylissä on minikokoinen kuvakirja, runokuvakirja. 

Kun olin alle kouluikäinen, mummo luki minulle ääneen Seitsemää veljestä ja Ikuisia kertomuksia -kirjasarjaa. Ensin mainittuun palaan edelleen, mutta jälkimmäisiin en ole sittemmin kajonnut, vaikka tunnenkin lämpimän läikähdyksen aina nähdessäni näiden punaselkäisen kirjojen rivin. Katson, että lapsille on luettava monipuolisesti erilaisia tekstejä, vaikka tämä vaatiikin aikuiselta ylimääräistä viitseliäisyyttä. Ääneen luettavan pitää tietysti sopia tulemaan lukijan suusta ulos. Kehoitan lämpimästi kokeilemaan tätä kirjaa. Pidän sitä erinomaisen hienona teoksena, lajityypissään. Ja ylipäätään.

Suurella sydämellä -kirjan alaotsikko on "Runoja ja rukouksia". Kustantaja tarjoaa kirjalle takakannessa vain yhtä luokkaa, runoa. Valinta voi olla markkinointitekninen. Runokirjat liikkuvat sentään paremmin kuin uskonnollinen kirjallisuus. Lukijana ilahduin erityisesti juuri rukousosuudesta.

JEESUS, SINÄ TIEDÄT

Jeesus, sinä tiedät sen, 
että sinun apuasi
tänään tarvitsen.

Jeesus, minä tiedän sen,
että olet kanssani
päivän jokaisen.
Aamen.

(Pia Perkiö)

Satakirjastoissa kirja on sijoitettu hartauskirjojen luokkaan, mutta kirjan anti ei ole pelkästään hengellistä sorttia.

Kerään lähilasten hyllyihin kirjoja, jotka sanoittavat (ja kuvittavat) eri tilanteita. Kaskisen "Kaikki on nyt toisin" -runon minä on tilanteessa, jossa perheen dynamiikka on muuttunut uuden jäsenen myötä.

[..] Kaikki on nyt toisin täällä.
Vauva nukkuu vatsan päällä.
Äiti sille lepertää.
Sekaisin on isän pää.

Onhan täällä myöskin toinen
ihmislapsi aikamoinen.
Osaan monta taitoa,
enkä juo vain maitoa.

Runoissa ja rukouksissa käsitellään myös kuolemaa.

Virpi Pennan kuvitusta Pia Perkiön runoihin "Nyt itkettää" ja "Surun keskellä".

Anna-Mari Kaskinen lähestyy runossaan "Taivaan Isän hommissa" enkeliyttä.

Enkeliä näe en.
Onko siipi valkoinen?
Voiko ilman kaapua
hän tänne saapua?

Oliko se enkeli,
joka vastaan käveli,
otti kiinni kädestä,
auttoi hädän hetkellä? [..]

Arkista tilanteista löytyy paljon tuttuja juttuja.

ANTEEKSI

Sanoin äsken pahasti. Ja nyt hävettää.
Jeesus, anna anteeksi ja avukseni jää.
Auta, etten menettäisi hyvää ystävää.

(Pia Perkiö)

Kirjoittajapari on varsin tuotteliasta sorttia. Sain toistasataa osumaa, kun hain Satakirjastoista teoksia, joiden tekijäksi on merkitty Perkiö (synt. 1944). Kaskisella (synt. 1958) niitä tuli yli 200. Kaskinen on käsitellyt kirjoittamista runossaan "Pikkuinen loru":

Mistä löydän sanoja
loruun pikkuiseen?
Miten löydän runoja?
Mistä riimit teen?

Jostain aivan matalalta,
nurmikolta kiven alta,
sammaleilta jäkälästä,
vanhan käävän käppyrästä [..].

Kustantajan linkin takaa löytyy edustava näyte: http://www.kirjareppu.fi/korit/kasvattajan_kasikirjat/suuressa_sylissa/. Klikkaa sivun alareunassa olevia pikkukuvia.

Jukolan seitsemän poikaa ja Oma maa mansikka

Tammi on tänä syksynä aloittanut sarjan, jossa klassikkotekstit on mukautettu aivan pienille käyttäjille sopiviksi. Nämä Anne Vaskon värikylläiset ensikirjat puhuttelevat aikuistakin. Itse en pystynyt millään valitsemaan, kumman kirjoista esittelisin, joten päätin kertoa kummastakin.

Jukolan seitsemän poikaa :
luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan

Jukolan seitsemän poikaa : luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan
Kuvittanut Anne Vasko
Toimittanut Katariina Heilala
Graafinen suunntelu ja taitto Riikka Turkulainen
Sitaatit Aleksis Kivi
Tammi 2016

Oma maa mansikka = Smultronstället

Oma maa mansikka = Smultronstället
Kuvittanut Anne Vasko
Toimittaneet Katariina Heilala ja Leena Järvenpää
Ruotsikieliset tekstit Annika Sadelin
Graafinen suunnittelu ja taitto Riikka Turkulainen
Tammi 2016

Seitsemän veljestä on yksi lempikirjoistani. Omassa kirjahyllyssäni minulla on mummon antaman romaanin lisäksi Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kuvakirja ja Pertti Rajalan tekemä selkomukautus. Seitsemää koiraveljestä olen ostanut paljon lahjaksi. Aivan pienten lasten käsissä Kunnaksen kuvakirja ei kuitenkaan tahdo pysyä ehjänä. Sen sijaan Tammen kustantama paksulehtinen kuvakirja Jukolan seitsemästä pojasta on oivallinen tuliainen vauva- tai taaperoperheeseen. Vahvatekoinen kirja kestää kovia otteita ja tutustuttaa nuoren käyttäjänsä huomaamatta Kiven klassikkoon. Vanhemmille kirjassa on oma tietoaukeama, jossa kerrotaan Aleksis Kivestä ja tämän teoksista.

Alkuteoksen nimi on muuttunut hauskasti. Jukolan seitsemän poikaa on myös kirja numeroista. Siinä lasketaan Aapon sitomia saunavihtoja ja Laurin muovailemia savikukkoja. Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Lauri, Timo ja Eero tulevat nimitutuiksi. Tietoaukeamalla kerrotaan, etttä veljesten nimet ovat edelleen suosittuja. Tämän lauseen innoittamana tutustuin Väestörekisterikeskuksen nimipalveluun. Väestörekisterikeskuksen mukaan suosituin suomalaisen miehen nimistä on Juhani. Tällä vuosituhannella Juhaniksi on jo nimetty yli 30 000 poikaa. Simeon(i) ja Aapo näkyvät olevan kovassa nosteessa.

Jukolan seitsemän poikaa : luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan

Kohderyhmää silmälläpitäen veljesten elukat ovat saaneet suuren roolin. Valko-hevonen, koirat Killi ja Kiiski, Matti-kissa, kukko - ja jopa Männistön muorin kanat - marssitetaan sivuille. Lisäksi numeroita havainnollistetaan pienillä leppäkertuilla.

Kuvan hevonen on nimeltään Valko. Valkon väri yllätti, ja hevosia omistava ystävä kertoi, että hevosen väri voi muuttua vanhemmiten. (Kuva teoksesta Jukolan seitsemän poikaa : luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan.)

Lisää pieniä leppäkerttuja ja ilmeikkäitä yksityiskohtia löytyy Anne Vaskon toisesta uudesta paksulehtisestä kuvakirjasta Oma maa mansikka. Bongasin hevoskuvan myös siitä. Lieneekö kuvassa Valkon sukulaisia?

Oma maa mansikka

Oma maa mansikka = Smultronstället on kaksikielinen, kuten teoksen nimestä jo sopii päätellä. Värikkäiden kuvien lomaan on siroteltu pieniä runoja. Kun toisella sivulla on leikkiruno "Onko koira kotona?" leikkiohjeineen, kysytään viereisellä sivulla "Är hunden hemma?". Molemmat kotimaiset eivät kuitenkaan tee aukeamista raskaita, sillä tekstinsirpaleet ovat lyhyitä ja leikkiohjeet puolestaan präntätty pienellä kirjasinkoolla.

Oma maa mansikka

Nämäkin teokset saat käsiisi kirjastosta!

Hytönen, Ville & Penna, Virpi: Ötökkämaan tarinat

Tammi 2014

Ötökkämaan tarinat on kokoelma erilaisten, mitä mielikuvituksellisempien, ötököiden ja eliöiden tarinoita. Joka ötökkä on omanlaisensa persoona omine tapoineen ja ongelmineen, joihin onneksi löytyy monenlaisia ratkaisuja. Ville Hytösen tekstit imaisevat mukaansa, ja kieli aiheuttaa lukijassa suurta riemastusta. Virpi Pennan kuvitus herättää henkiin kaikki tuikat, surskiaiset, kultiaiset, nykähukat, jämsikkäät ja muut öttiäiset omissa puuhissaan.

Vanhassa homeisessa purjossa, pienen purjoniityn laidalla, eleli eräs kovin erikoinen pariskunta, likaisia kumpikin. Toista kutsuttiin Läntiksi ja toista Likakasaksi. He pitivät purjosta erityisesti siksi, että sen tuoksu oli niin voimakas.

Läntti ei ollut mikään tavallinen läntti. Se oli sellainen paakkuinen ja vähän rasvainen läntti, joka lähinnä nököttää maassa ja velloo. Se ei pitänyt hajuvesistä, ei liioin kammasta eikä saippuasta.

Likakasa oli vähän samanlainen, suurempi vain. Se oli pyöreä ja pehmeä, litiseväkin, mutta oudolla tavalla kuohkea. Se piti käytettyjä tohveleita, tahmaista nuttua ja likavillaista talonpoikaishattua.

Hämämäkämäkin vatsa kurisee, mutta seitistä ei löydy ötökän ötökkää, joten kiukuttaahan se. Ja sekin kiukuttaa, ettei oikeastaan edes haluaisi syödä metsän muita ötököitä, mutta niitä Hämämäkämäkki on opetettu syömään, joten minkäs teet. Onneksi seittiin sattuu eräs Äkämäkätkökääriäinen, jolla on ehkä ehdottaa pulmaan ratkaisua. Ja siitäpä aihe juhlaan!
 

Jäärä letutti ja piuhtoi, Punkeri punki ja punkeroi. Jäärä sikuloi ja läyhti, Punkeri punkeroi ja punki. Ja lopulta Jäärä opetti Punkerille miten simutetaan, metutetaan ja loistitaan.

Ja niin Hämämäkämäkin iloiset kesäkestit saivat taas hurjan hyviä herkkuja: kihvipannua, takilolettuja, lehmustiuhtia, kirviäismehua, puhnasammalta ja käpyleipiä.

 

Kokeilepa sanoa kolme kertaa nopeasti Hämämäkämäkki tai Äkämäkätkökääriäinen. Sitten, kun olet tavalla tai toisella tyytyväinen tulokseen (tai et pysty naurultasi enempään) voit lähteä lainaamaan kirjastosta tämän kirjan. Siitä löytyy aika monta muutakin sanaa ja kokonaista tarinaa, joissa riittää makusteltavaa.

Perkiö, Pia & Pelliccioni, Sanna: Kiitos! sanoi Leijona

Lasten keskus 2014

Pia Perkiö tunnetaan tuotteliaana runojen kirjoittajana, kun taas Sanna Pelliccionin käsistä on totuttu näkemään hienoja kuvituksia. Pelliccioni kirjoittaa myös suosittua kuvakirjasarjaa Onni-pojasta. Nyt he ovat yhdistäneet voimansa ja tuloksena on lasten lorukirja, jossa Pia Perkiön kirjoittamia loruja lasten arjesta rytmittävät Sanna Pelliccionin värikkäät kuvitukset. 

Kirja on täynnä opettavaisia ja kuvailevia loruja erilaisista lasten arkeen liittyvistä asioista: leikeistä, päivän puuhista, ystävyydestä ja tunteista.

"Jos ei edes haista / ja varovasti maista / vaan lautasen pois lykkää, / niin miten saisi tietää, / mistä ruuasta tykkää / ja mitä ei voi sietää", / tuumi leijona tiikerille, / kun tänään tarjosi sille, / ruokaa uudenlaista. / "Ota vähän ja maista!"

Pois alta, olen kiukkuinen / kuin myrskytuuli hirmuinen / enkä välitä linnuista / en kukista en kissoista / en suukoista en leluista / en väreistä en äideistä. / Pois alta! Olen kiukkuinen / ja puhisen ja pihisen!

Kun nurkassani murjotan, / toivon jonkun sanovan: / Tule, kulta tänne, / niin minä lohdutan.  

On hienoa, että lasten lorukirjoissa käsitellään myös ihan tavallisia, lasten elämään liittyviä asioita. Lorujen avulla on myös hyvä puhua esimerkiksi tunteista tai erilaisista ongelmista. Myös hyvää käyttäytymistä tai erilaisia tapoja voi pohtia yhdessä lasten kanssa.

Itkonen, Jukka: Kaupunkiretki: Lastenrunoja



Kuvitus Matti Pikkujämsä

Jukka Itkonen on kulkenut kaikki aistit auki ympäri kaupunkia tarkastellen meille jokaiselle tuttua ympäristöä. Runomuotoiset ytimekkäät ja oivaltavat havainnot kertovat mitä kaupunkiympäristössä tapahtuu, miltä tuoksuu tai miltä näyttää – niin maanpinnan ylä- kuin alapuolellakin. Kurkataan esimerkiksi apteekkiin, josta saa apua moneen vaivaan, ja marketissa muistutetaan, ettei kannata ostaa liikaa, enempää kuin jaksaa kantaa. Sitten voidaankin istahtaa vaikka puistonpenkille kuuntelemaan mitä asiaa mahtaisi olla lyhtypylväällä tai kenties puistoon pystytetyllä kivipukuisella suurmiehellä. Entä sitten paloasema! Voisikohan palokunta lehmää rauhoittaa, jos sitä liikaa ammuttaa?

Totta kai yksi vierailun kohteena olevista paikoista on kirjasto. Voin yhtyä Itkosen runoon, sännätkääpä kaikki tänne vaan!

Poutapilvi ei satele.

Kirjatoukka ei matele.

Jo kirjaston pihalla

hän pyrähtää juoksuun:

– Äkkiä kirjojen tuoksuun!

Matti Pikkujämsän riemukas kuvitus herättää runojen aiheena olevat paikat ja asiat eloon silmiemme eteen ja auttaa pientä lukijaa kuvittelemaan matkaa kaupungin halki. Kuvat toimivat tietysti pääasiassa tekstin kuvituksena, mutta kertovat myös omia tarinoitaan runoissa kerrotun lisäksi.