McDonald, Avril: Jukka Hukka ja varjohirviö

McDonald, Avril, kirjoittaja

Minina, Tatiana, taiteilija

Pikkupeura, Arja, kääntäjä

Ahonen, Liisa, kirjoittaja

PS-kustannus 2018, 40 s.

McDonald, Avril: Jukka Hukka ja varjohirviö

Jukka Hukka ja varjohirviö : pelon ja jännityksen kesyttäminen on yksi uusista tunnetaitojen opettamiseen keskittyvistä kirjoista. En oikein tiedä, mitä olisin näistä mieltä. Täsmäkirjoja kai tarvitaan - ja ostetaan. Ennen ostopäätöstä voi teoksiin tutustua kirjastokappaleen kautta. Esimerkiksi Satakirjastoissa Jukka Hukkaa on hyvin saatavilla.

Toimittaja Ida Kannisto kirjoittaa kirjailijasta Turun Sanomissa 20.5.18 pitkänpitkän otsikon alla: "Paniikkikohtaus sysäsi kirjailijan uralle - Avril McDonaldin Jukka Hukka -kirjojen tarkoituksena on auttaa lapsia vaikeiden tunteiden käsittelemisessä".

Kanniston jutussa kuvaillaan, miten 8-vuotias Avril kuvitteli kuolevansa tai ainakin tulleensa hulluksi. Avridin äiti otti tyttären huolen tosissaan, mutta lääkärit eivät tunnistaneet paniikkihäiriötä. Ongelma alkoi ratketa vasta vuosia myöhemmin, kun Avrilin sisar törmäsi paniikkihäiriöstä tehtyihin tutkimuksiin. Avril selvittää, kuinka helpottavaa oli, kun selitys löytyi. Hän ei ollutkaan hullu! Ei, hänellä oli oireita, joille oli annettu lääketieteellinen nimitys. Kokemukset havahduttivat mielen ja kehon yhteyden tutkimiseen, ja hän alkoi miettiä, miksei oman hyvinvoinnin lisäämiseen pyrkiviä taitoja opeteta jo lapsille. Kirjailija McDonald kertoo, että hänellä on halu auttaa lapsia, jotka joutuvat kohtaamaan vaikeita tunteita. Lapset voivat samaistua kirjojen henkilöihin ja näiden kokemuksiin. Lapsi oppii nimeämään tunteensa ja myös kesyttämään niitä.

Jukka Hukka ja varjohirviö käsittelee pimeänpelkoa. Lähestymistapa on hiukan etäinen, mikä ei sinänsä ole virhe. Etäältä pelottavia asioita on tietysti helpompi tarkastella. Ilahduin ensimmäiseksi kirjan nimestä. Mitkä mahdollisuudet se avaakaan: Jukka, hukka, kukka, nukka, rukka, sukka, tukka... Kieli oli kuitenkin pettymys. Loruttelu ei lähde lentoon.

Teos on pehmeäkantinen. Se tekee kirjasta halvanoloisen, mutta toisaalta tämä kirja on ilmiselvästi tarkoitettu käyttöön, ei sisustuselementiksi. Käytön tueksi Liisa Ahonen on kirjoittanut asiantuntijaohjeita aikuisia varten. Ahosen teksti on kirjan antoisin osuus, mutta itseltäni se meinasi mennä sivu suun, koska täyteen painetut sivut työnsivät pois. En varmaan olisi koskaan lukenut niitä ilman tarkoitusta kirjoittaa teoksesta tähän blogiin. Ymmärsin, että kirja on suunnattu ensisijaisesti lapsiryhmien kanssa työskenteleville, ja loppuosa antaakin hyvää tukea kirjan käyttöön. Uskon, että Ahosen ohjeita voi soveltaa myös muihin tunteita käsitteleviin lastenkirjoihin.

Pimeänpelko-hakusanalla voi haeskella lisää kuvakirjoja. Itse olen ihastunut Anneli Kannon Villit Virtaset -sarjaan, ja suosittelen tässä kohtaa suosittelen Paavo Virtanen ja pimeys -kirjaa. Sarjan tuoreen osan Virtaset huvipuistossa vinkkasinkin viime kuussa.

Jukka Hukka -sarja sisältää sekiin useampia osia. Ja lisää on näköjään tulossa.

Lisätietoja englanniksi.  

Weston, Carrie: Hissu Hirviö

Kuvitus Lara Jones

Lukukaveri-sarjan uudemmasta päästä oleva tarina kertoo pienestä hirviöstä nimeltä Hissu. Kirjan teksti on isokokoista ja melko yksinkertaista, ja tekstin kaverina on runsas kuvitus. Helppolukuisessa muodossa oleva nokkela tarina opettaa nuoria lukijoita nauttimaan kirjoista.

Hissu on hirviö, joka haluaisi pitää hauskaa ja esitellä temppujaan, mutta sillä ei oikein ole leikkikavereita. Hissun perheenjäsenet alkavat saada tarpeekseen Hissun tempuista; se ei tarkoita pahaa, mutta onnistuu siitä huolimatta aiheuttamaan puuhillaan harmia. Hissu asuu perheensä kanssa veden alla Sinijärvessä ja he pysyttelevät yleensä pohjassa piilossa, koska eivät halua pelotella ihmisiä.

Hissu on yksinäinen, ja välillä se käy kurkkaamassa miltä veden pinnalla näyttää. Siitä on hauskaa, kun rannalla olevat lapset pudottavat jäätelönsä ja alkavat osoitella Hissua tai kun retkeilijät säntäävät kirkuen karkuun. Muut Hissun perheessä eivät ole lainkaan huvittuneita. Äiti- ja isähirviö varoittelevat, että tällä menolla ihmiset yrittävät kohta pyydystää Hissun ja sitten Hissu joutuu johonkin näytteille. Hissu ei kuitenkaan malta kuunnella vanhempiaan.

Eräänä päivänä Hissu ei taaskaan löydä leikkikaveria ja päättää ponkaista kohti järven pintaa. Hyvin hitaasti se työntää nenänsä ylös vedestä, katselee ympärilleen ja alkaa liukua rannalla leikkiviä lapsia kohti. Hissu on jo aika lähellä kun lapset huomaavat sen, ja sitten Hissu alkaa esitellä lapsille temppujaan. Se pyörii ja polskii vedessä ja lähtee lopulta väsyneenä kotiin. Olipa sillä hauska päivä! Seuraavana päivänä Hissu lähtee taas rannalle, kurkistaa pinnalle ja ilahtuu nähdessään, että rannalla odottaa joukko innokkaita lapsia. Hissu temppuilee taas riemuissaan siihen asti, kun kuulee äidin huutavan syömään.

Jälleen seuraavana aamuna Hissu livahtaa kohti rantaa, kurkistaa pinnalle, ja siellä odottaakin melkoinen yllätys. Rannalla on iso kyltti ”Varokaa hirviötä!”, ankarailmeisiä aikuisia kameroiden kanssa, verkkoja, haaveja ja moottorivene! Hissu sukeltaa veteen ja ui nopeasti kotiin. Se on suunnattoman häpeissään, mutta kertoo kuitenkin perheelleen mitä on tehnyt. Seuraavan päivän sanomalehdessä on Hissun kuva etusivulla ja Hissun ei tee mieli edes puuroa…

Äitihirviöllä on idea, joka saattaisi ratkaista hirviöperheen pulmallisen tilanteen. Hissun ei ehkä myöskään tarvitsisi enää olla yksinäinen, vaan se saisi saman ikäisiä kavereita. Idea edellyttää jännää matkaa vuorten yli ja metsän halki, mutta lopulta tuloksena on onnellinen hirviöperhe.