Huovi, Hannele: Hiiri mittaa maailmaa

Hiiri mittaa maailmaa : valitut lastenrunot 1979 - 2019
Teksti Hannele Huovi
Kuvat Elina Warsta
Tammi 2019, 151 s.

Virvon, varvon sinut täällä
kevätpajun oksanpäällä,
kiedon valonsäteisiin,
käärin tuulta purjeisiin....

Hiiri mittaa maailmaa -kokoelma on aikamoinen aarrearkku. Siihen on koottu runoja lähes kolmestakymmenestä Huovin teoksesta. Mukana on vauvarunoja, sormiloruja, unirunoja, saturunoja, aakkosloruja, leikkiloruja, vain joitain esimerkkejä mainitakseni.

Nimiruno "Hiiri mittaa maailmaa" on monelle tuttu. Se on ilmestynyt teoksessa Vauvan vaaka ja ilahduttanut perheissä myös cd-levynä. Oletan, että runo osataan yhdistää Huoviin. Mutta tiedätkös, kenen käsialaa on "Metrolla mummolaan"? Aivan oikein! Hiiri mittaa maailmaa -kokoelman hakemistosta voit tarkistaa, missä Huovin teoksessa runo on ensimmäistä kertaa ilmestynyt. Yllä olevan linkin kautta voit kuunnella Huovin runon sävellettynä. Hänen itse lukeminaankin runoja löytyy Areenasta. Mitähän mäyräkoiria rakastava kirjallisuudenystävä pitää esimerkiksi tästä "Luulen, sanoi mäyräkoira" -runosta?

Luulen, sanoi mäyräkoira....

Teoksen kuvat ja ulkoasu on Elina Warstan työtä. Runot asettuvat kauniisti osaksi sivuja ja aukeamia. Tämä on runokuvakirja. Ulkomuodollaan se kumartaa Hanhiemon iloisen lippaan suuntaan, mutta toki pitkuliainen sivunmuoto tukee myös runon kapeaa palstaa. Ja toisin päin.

Hanhiemon iloinen lipas sisältää Kirsi Kunnaksen vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista riimittelemiä loruja

Hannele Huovi on vuosien varrella ollut monessa mukana ja myös saanut monia merkittäviä palkintoja. Muistan Hannele Huovin radion lastenohjelmista ja kuvittelin, että hän on Kirsi Kunnaksen ikätoveri. Erehdyin. Huovi täytti maaliskuussa vasta 70 vuotta. Hesarin synttärihaastattelussa kirjailija kertoo mm., että oppi radiotyössä kirjoittamaan niin, että teksti sopii ääneen luettavaksi.

Jarman, Julia: Varokaa härkää!

Jarman, Julia, kirjoittaja

Chapman, Lynne, taiteilija

Rintamäki, Raija, kääntäjä

Mäkelä 2018, 30 s. 

Alkuteos: Class one farmyard fun, 2017

Jarman, Julia: Varokaa härkää!

Eka luokka koulupäivän

retkeen tänään käyttää.

Maajussi tilaa esittelee, kaikki paikat näyttää. 

Mitä retkipäivänä oikein tapahtuukaan? Siitä jo kirjan nimi ja kansikuva antavat osviittaa.

Kävin läpi maatiloja ja tuottajia käsitteleviä kuvakirjoja. Tätä kirjaa pidän  yhtenä helmistä, vaikkei sillä olekaan oikein mitään tekemistä nykyaikaisen maatalouden kanssa. Maajussi näyttää olevan ennemminkin sirkustirehtööri tai kotieläinpihan omistaja kuin maataloustuottaja.

Erityisesti pidän Raija Rintamäen suomentamista riimeistä. Teos on tekstimäärältään lyhyt, mutta tarina on mukava. Luulen, että se puhuttelee lukemaan opettelevia lapsia, ja siinä on riittävästi vauhtia myös pojille. Väkivaltaa tässä kirjassa on, mutta lukija ei ehkä sitä tunnista. Härkä vaan pökkää ihmisiä, ja nämä päätyvät hilpeän ilmalennon jälkeen johonkin pehmeään, esim. heinäkasaan.

Koska kirjan henkilöt ovat jo koululaisia tai aikuisia, aloitteleva lukija ei joudu lukemaan itselleen liian lapsellista kirjaa. Myös satutuokioon kirja sopii. Sivuja pääsee kääntämään taajaan.

Lynne Chapman on tehnyt loistavan kuvituksen. Katsopas, mitä kaikkea elikot kirjassa puuhaavat. Löydätkö kirjaa lukevan lampaan?

Satakirjastojen kautta saat tämän teoksen myös alkukielisenä. Kirjoita hakukenttään "Class one farmyard fun".

Mander, Sanna: Avain hukassa

Kustantamo S&S 2017, 41 s.

Mander, Sanna: Avain hukassa

Kerrostalossa voi asua monenlaisia ihmisiä. Sanna Mander päästää lukijat kurkkaamaan erään talon asuntoihin. Kuhunkin asuntoon ja sen asukkaihin tutustutaan aukeaman verran. Teoksen nimi kertoo oivallisesti, mistä on kyse. Harmittavaa kyllä avaimen hukkaajaa ei näytetä kuin keltaisten kumisaappaiden verran.

Mander on tehnyt kuvituksen lisäksi myös mukavat tekstit. Eikä siinä vielä kaikki! Hän on riimitellyt tekstin. Teos on julkaistu ruotsiksi nimellä "Nyckelknipan". Ruotsinkielistä versiota ei ole käännetty, vaan Mander on itse kirjoittanut näppäräsanaiset teoksensa molemmilla kielillä. Mainiota kyllä tekijä on onnistunut pitämään tekstit lyhyinä. Mikään ei estä lukijaa keksimästä asukkaille pitkän elämäntarinan tai vaikkapa sijoittamaan tuntemiaan henkilöitä kirjan koteihin. Tunnet ehkä tyypin, jolla on "pinot aina pinossa. Mikään ei ikinä vinossa. Ajatuksetkin hänessä on aakkosjärjestyksessä". Itse huvittelin miettimällä, missä ennestään tuntemassani teoksessa voisi kunkin asunnon haltijoista lukea lisää. Esimerkiksi eläkepäiviään kirjassa viettävät Ossi ja Ray saattavat esiintyä toisaalla salanimillä Aimo ja Unto.

Kuvitusta Minna Lindebergin teoksessa Aimo ja Unto (Schildts & Söderströms 2012).

Ossin ja Rayn koti teoksessa Avain hukassa.

Talossa asuu myös Peppilotta, ihana nainen. Onkohan maailmankuulu Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär muuttanut isoksi kasvetttuaan kerrostaloon ja värjännyt hiuksensa?

Avain hukassa on saanut sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian että Rudolf Koivu -lasten- ja nuortenkirjakuvituspalkinnon. Tammikuussa 2017 suomenkielinen kirja oli päässyt jo neljänteen painokseensa. Se on hyvin se!

Itkonen, Jukka: Hirvi irvistää

Tekstit Jukka Itkonen
Kuvitus ja tekstaus Matti Pikkujämsä
Lasten keskus 2016

Hirvi irvistää on runokuvakirja, jossa vilistää juuri niitä samoja elukoita, mitä maassamme esiintyy. Koalaa, pingviiniä tai jääkarhua ei sivuilla näy. Rajaus ilahduttaa, sillä monta kertaa lastenkirjoissa esitellään kaikkia muita kuin kotoisia eläinlajejamme.

Eläimet esitetään perinteisesti. Oravalla on käpy käpälissä, ketulla kana hampaissa. Itse asiassa citykettujen ja kotikanaloiden yleistyessä voi joku muheva kana päätyä repolaisen suuhun. Paitsi että tämä kirja ei puhukaan perinteisesti repolaisesta, kettu on tuliturkki.

Kettu, tuliturkki
      aidan takaa kurkki
näkyisikö pihamaalla
nam, nam, syötävää.
Sulavasti niin kuin tali,
      pujottautui aidan ali.
Ja kohta oli hampaissa
jo kana muheva.

Joka aukeamalla on kaksi eläintä, joten vajaassa viidessakymmenessä sivussa ehditään esitellä aika liuta eläinlajeja. Vain muutama laji on päässyt kahteen eri runoon. Hirvi irvistää on myös tietokirja. "Kiven päällä sisilisko häntää viputtaa. Jos se säikkyy kovasti, se voi sen tiputtaa. Hännänpätkä kiven päälle muistoksi vain jää."

Matti Pikkujämsän tekstaus antaa runoille viimeisen silauksen. Runo kesäkissasta toivottavasti koskettaa muitakin.

Viimeinen runo on erityisen hieno. Kaikille löytyy oma paikka!

Mutta mille se hirvi oikein irvistää? Hanki kirja käsiisi ja selvitä asia itse.

Veittikoski, Niina: Hertta leipoo pullaa

Tammi (2010)

Sarja-asun suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Niina Veittikosken luoman Hertan maailma -kirjasarjan päähenkilö on toimelias naisenalku, joka on tullut tutuksi Pikku kakkosen esittämästä animaatiosarjasta. Hertta leipoo pullaa -kuvakirja ei rasita lukijaansa monilla hahmoilla. Hertan lisäksi kuvissa esiintyvät peikot Aivo ja Tollo. Vain yhdessä kuvassa näkyy muita lapsia. Aikuinen esiintyy niin ikään vain yhdessä kuvassa, ja siinä kuumaa uunipeltiä pitelevältä aikuiselta on rajattu pää pois.

Kirjan nimi kertoo tyhjentävästi teoksen sisällön. Kirjassa on vain vähän tekstiä, mutta pullanteossa tarvittava tietämys välittyy silti. Seuraava katkelma kattaa kolmen aukeaman verran:

Essun ylleni valjastan

ja mummoni ohjeen paljastan.

Kuules tätä!

Maito kädenlämpöinen – älä siis keitä.

Sekaan hiiva heitä.

Pari munaa, sokeria, suolaa,

kardemummaa.

Lisää jauhoja vähän

voi homma tyriä tähän.

Vähän ei riitä

ja liika on liikaa.

Joka aukeamalla on tieto- tai tehtävälaatikko, jossa pyydetään esimerkiksi nimeämään erilaisia päähineitä ja miettimään, mikä niistä sopii leipomistilanteeseen. Kuvituksesta saa lisätietoa, joka auttaa myös tietolaatikoiden kysymysten ratkomisessa.

Ja eikun leipomaan.

Vestergaard, Hope: Vessavintiöt – Muistele tätä kun sinulla on hätä!

Tammi (2012)

Suomennos Tuula Korolainen

Kuvitus Valeria Petrone

Useimmat muksut (ja mikseivät aikuisetkin) ovat kivoja ja siistejä, mutta joukkoon taitaa aina mahtua jokunen sottapytty… Tämä kirja on tarkoitettu opiksi heille, mutta muistutukseksi muillekin siitä, mitä kuuluu hyviin käytöstapoihin vessan puolella.

Tammelan päiväkodissa viettää päiviään monta pientä kaveria. Pienellä Simpalla on esimerkiksi mitä puhtaimmat kädet – ainakin omasta mielestään – niiden pesemiseen saavat häntä toistuvasti houkutella niin vanhemmat kuin kaveritkin. Ja kyllähän Simppa lopulta pesee, ihan saippualla.

Jullea taas vähän jännittää. Mitä jos pöntössä kohiseva vesi imaiseekin hänet mukaansa! Eihän sitä sellaisen pelossa uskalla huuhtoa ollenkaan, se vähän niin kuin unohtuu, ja joku muu toivottavasti saa sotkusta moitteet.

Entäs sitten Hissu:

On Hissulla ilmavaivoja,

paine masussa melkoisen raju.

Kun paukku pääsee (ja pääseehän se),

menee hajusta melkein taju.

Ei paukkua pysty estämään,

pakko ilman on ulos päästä.

Silloin lapset Hissulle huutavat,

eikä yksikään ääntään säästä:

Hissu, pyydä anteeksi!

Monenlaista harmia voi olla tiedossa jos unohtaa käytöstavat vessassa. Harmi voi koitua niin seuraavalle käyttäjälle kuin itsellekin, joten mukavampaa lienee, kun opettelee toimimaan niin, ettei kenenkään tarvitse harmitella. Kirjan hauskannäköiset eläinlapset näyttävät esimerkkiä siitä, miten ei kuulu tehdä, ja joka aukeamalla on myös muistutus siitä oikeasta tavasta. Hauskasti riimitellyt tekstit on varsin ansiokkaasti suomeksi muotoillut Tuula Korolainen. Jos jatkossa ei tiedä mitä tehdä, tai jokin on päässyt unohtumaan, voi turvautua vaikka seuraavaan kertaukseen:

Mene aina vessaan ajoissa,

käy ennen matkaa ja unia.

Älä etuile, häiritse muita.

Pyydä anteeksi paukutteluita.

Muista koputtaa. Sulje ovi.

Älä lorvi, viivy vain tovi.

Älä unohda nostaa istuinta.

Muista pyyhkiä ja huuhdella.

Pese kädet, valot sammuta.

Vielä vetoketju tarkista.

Mannström, Annika: Antto urheilee

Schildts (2011)

Anton suku on kaikin puolin urheiluhullua. Jokaiselta löytyy jokin harrastus aina palloilulajeista taitoluistelun ja pöytätenniksen kautta koskenlaskuun. Antolle itselleen ei juuri muu ole vielä varmaa, kuin että palkintopallipaikka jossain lajissa kyllä houkuttaisi. Mutta ”Menestys vai floppi, kömmähdys vai koppi?...Mihin riittää tehoni, mihin kelpaa kehoni?”, pohtii Antto. Siispä: ”Enot, kälyt, siskot, serkut urheilua rakastaa. Jokaisella oma laji, Anttoa saa opastaa.”

Vauhdikkaan kuvakirjan sivuilla Antto tutustuu urheilulajiin jos toiseenkin. Lukija saa eri lajien lisäksi perehtyä niihin liittyvään termistöön, varsin humoristiselta kannalta. Vai mitenköhän vakavasti tulisi ottaa purjehduskilpailujen tuoksinassa pulaan joutunut maakrapu, hiihtoladulla havaittu perässähiihtäjä tai uima-altaan hyppytornissa ilmaantunut korkeanpaikankammo.

Aiemmat sukupolvet ovat pärjänneet vaikka missä ja Antollakin on kenties mahdollisuuksia samaan, jos vain löytyy se oma laji, mutta mikäpä kiire tuolla… ”Paras, mestari, mitalisti… Moni kaikkensa likoon pisti. Kultaa ja kunniaa, liikunnan iloja, välttyi saamasta liikaa kiloja. Antto silti päätöstään lykkää, puissa kiipeilystä kun tykkää!”