Ferri, Giuliano: Ihmeellinen syntymäpäivälahja

Lasten Keskus 2015
Suomentanut Susanna Sjöman

















Giuliano Ferrin kuvituksissa on monesti jotain tunnelmallista ja vetoavaa, joka pistää ihastumaan, ja myös tarinoissa on ajattelemisen aihetta.

Ihmeellinen syntymäpäivälahja kertoo tarinan Hannusta. Pieni hiiripoika Hannu saa syntymäpäivänään paljon lahjoja, ja se on sen mielestä aivan mahtavaa. Papaltaan Hannu saa pussillisen siemeniä, ja on vähän pettynyt, mutta pappa vain kehottaa olemaan kärsivällinen. Yhdessä he istuttavat siemenen, ja Hannu saa ohjeet miten hoitaa sitä hyvin.

Innoissaan Hannu juoksee seuraavana aamuna siementä katsomaan ja yllättyy, kun sille ei olekaan tapahtunut mitään. Uudelleen pappa ohjeistaa pettynyttä pikkuhiirtä olemaan kärsivällinen ja kastelemaan siementä joka päivä, ja niin Hannu päättääkin tehdä, vaikka homma tuntuukin aika tylsältä.

Voi, ihmettä! Lopulta siemen itää, mutta edelleenkään se ei ole mitään suurta ja mahtavaa, vaan ihan pikkuinen taimi vaan. Pappa yrittää opettaa Hannulle, ettei kaikkea voi saada heti eikä kaikki voi valmistua saman tien, mutta jos malttaa odottaa ja tehdä vähän hommiakin, voi saada vaikka mitä ihmeellistä.

Eräänä päivänä käy kuitenki niin, että Hannu unohtaa kastella taimen. Kavereiden kanssa tehty uintiretki vie ajatukset muualle, ja seuraavana aamuna sitä odottaakin nuupahtanut taimi. Onneksi pappa auttaa sen elvytyksessä. Nyt Hannu ei enää unohda kastelua, mutta kärsivällisyyttä kasvin kasvamisen seuraaminen tosiaan vaatii. Kaveritkin onneksi auttavat tarvittaessa, ja lopulta kaikki pääsevät nauttimaan lopputuloksesta.

Baum, L. Frank: Ihmemaa Oz

Art House, 2011

Kirjoittanut: L. Frank Baum
Kuvittanut: W. W. Denslow
Suomentanut: Tuomas Nevanlinna

Tämän kertaista esittelykirjaa, Ihmemaa Ozia, ei voi oikein sanoa uutuudeksi, mutta kiistämätön amerikkalainen klassikko se on. Lyman Frank Baum kirjoitti sen yli sata vuotta sitten, vuonna 1900. L. Frank Baum (1856-1919) oli amerikkalainen kirjailija, jonka kuuluisin teos Ihmemaa Oz on. Kaiken kaikkiaan hän kirjoitti 15 Ozin maailmaan sijoittuvaa lastenkirjaa. Kirjan pohjalta tehtiin samanniminen musikaalielokuva v. 1939 ja uusimpana tulokkaana on v. 2013 ensi-iltansa saanut Sam Raimin ohjaama fantasiaelokuva Mahtava Oz, joka on sovitus sekä kirjasta että vanhasta musikaalista. Kirjan tarinaa on esitetty paljon teatterilavoillakin, myös Suomessa.  

Pieni Dorothy-tyttö asuu Kansasin paahtuneella preerialla Henry-setänsä ja Em-tätinsä luona. Nämä ovat raskaan työn uuvuttamia maanviljelijöitä. Onneksi tytöllä on seuranaan pieni, leikkisä Toto-koira. Eräänä päivänä pyörremyrsky tempaa Dorothyn ja Toton mukaansa ja he heräävät aivan uusissa maisemissa Munskottien maassa. Dorothy ikävöi kotiinsa ja kuulee, että Oz, suuri velho, voisi auttaa häntä palaamaan kotiin. Niinpä Dorothy ja Toto lähtevät keltatiilistä tietä pitkin kohti maagista Smaragdikaupunkia ja matkalla he saavat seurakseen Peltimetsurin, pelkurimaisen Leijonan ja Variksenpelättimen.

Variksenpelätin haluaa pyytää Ozilta itselleen aivot, Peltimetsuri sydämen ja Leijona rohkeutta.

Dorothy oli matkan edetessä vaipunut siinä määrin ajatuksiinsa, ettei huomannut, että Pelätin oli taas kompastunut koloon ja kierinyt tienposkeen. Sen oli jopa huudettava Dorothya tulemaan apuun.

"Mikset vain kiertänyt koloa?" Peltimetsuri kysyi.

"En tiedä tarpeeksi", vastasi Pelätin iloisesti. "Pääni on katsos täynnä olkia ja siinä onkin syy siihen, miksi olen menossa Ozin luo pyytämään aivoja."

"Aa, nyt ymmärrän", sanoi Peltimetsuri. "Mutta loppujen lopuksi aivot eivät ole maailman tärkein asia."

"Onko sinulla aivoja?" Pelätin uteli.

"Ei, pääni on typötyhjä", vastasi Peltimetsuri, "mutta aikoinaan minulla oli aivot ja sydän myös. Kokeiltuani molempia haluaisin paljon mieluummin sydämen."

Jännittävällä matkallaan seurue tapaa monenlaisia otuksia ja olentoja, mm. noitia, siipisimpansseja, vinkkelöitä, kalidaheja, kvanttuleita, lekapäitä ja posliinisen kaupungin asukkaita.  

Suuri velho osoittautuu lopulta vähän erilaiseksi kuin aluksi luultiin, mutta kaikesta huolimatta asiat järjestyvät ja Pelätin, Peltimetsuri ja Leijona saavat velholta sen, mitä luulevat itseltään puuttuvan. Oikeasti matka on antanut pelokkaalle Leijonalle itseluottamusta. Kirja korostaa yhteistyötä ja esim. Leijonan kohdalla opetuksena voisi olla, että todellinen rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata vaaran vaikka pelottaisi. Leijona päätyykin villieläinten kuninkaaksi, Pelätin Smaragdikaupungin hallitsijaksi ja Peltimetsuri vinkkelöiden valtiaaksi. Lopulta ystävykset heittävät toisilleen haikeat jäähyväiset ja Dorothykin koirineen pääsee kotiin Kansasiin.  

Päädyin esittelemään Ihmemaa Ozia, koska siitä ilmestyi neljä vuotta sitten uusi suomenkielinen käännös. Ensimmäistä kertaa suomenkielisessä laitoksessa on käytetty alkuperäisiä William Wallace Denslow'n kuvia. Kirjassa on seurattu muutenkin alkuperäisteoksen asettelua. Siinä on mukana kokosivun kuvia, joihin suomalaisessa laitoksessa on lisätty vielä kuvateksti kääntöpuolelle. Nämä tekstit saattavat aluksi tehdä lukukokemuksesta vähän sekavan ennen kuin tajuaa, että taustan tekstit kannattaa hypätä yli, koska ne löytyvät myös varsinaisesta kertomuksesta.

L. Frank Baum luonnehti itse tarinaansa seuraavasti:

"Ihmemaa Oz pyrkii olemaan uudenaikainen satu, jossa on säilytetty hämmästys ja ilo ja josta sydänsurut ja painajaiset on poistettu".

Kirja tarjoaa kuitenkin jännitystä ja viihdykettä niin lapsille kuin aikuisillekin. Tuomas Nevanlinnan taitava suomennos soljuu sujuvasti. Kaiken kaikkiaan Ihmemaa Oz tuntuu kestäneen aikaa paremmin kuin monet muut vanhat lastenkirjat.

Moore, Inga: Talo metsässä

Mäkelä (2012)

Kirjan väritys ja yleisilme eivät oikeastaan ensin innosta tarkempaan tutkimiseen, mutta näemmä sellaisiinkin teoksiin kannattaa välillä tutustua. Talo metsässä sisältää mainion tarinan, ja kuvituksestakin löytyy lukuisia hauskoja yksityiskohtia, jotka nopealla selaamisella jäävät huomaamatta.

Hyvin paljon ulkomuodoltaan aitoja eläimiä muistuttavat kaksi porsasta, karhu sekä hirvi löytävät itsensä tilanteesta, jossa heillä kellään ei ole kotia tai muutakaan majapaikkaa. Sitten hirvi saa mainion idean: rakennetaan yhdessä niin iso talo, että kaikki mahtuvat sinne asumaan! Yksin he eivät kuitenkaan niin suureen projektiin pysty, joten ammattilaiset täytyy saada mukaan, ja niinpä hirvi soittaa majaville.

Ihan tavallinen metsä tässä ei siis ole kyseessä. Eläimet näyttävät muuten varsin aidoilta, mutta jossain vaiheessa sitä huomaa, että nehän seisovat kahdella jalalla. Possulla harvemmin myöskään on metsässä pesää tai sen vieressä postilaatikkoa. Ja metsän siimeksestä ei varmaankaan kovin usein löydy katulyhdyn alta penkkiä tai puun runkoon kiinnitettyä puhelinta. Yksityiskohtia siis riittää: tarkkana!

Rakentajamajavat saapuvat, sopimus syntyy ja päästään töihin. Kaikki osallistuvat, ja valmista tulee melko nopeaan tahtiin. Ruokatauoistakin huolehditaan esimerkillisesti, ja kenties se edistää myös itse rakennustyötä. Lopulta ollaan jo siinä vaiheessa, että on aika lähteä hankkimaan huonekaluja, verhoja ja muita sisustustarvikkeita. Onneksi majavilla on lava-autoja, joiden kyytiin koko lasti mahtuu.

Töitä on tehty kovasti, ja kiirekin meinaa väkisin tulla, mutta majavien palkanmaksusta huolehditaan vielä kunnolla. Sitten onkin aika ihastella uutta kotitaloa, valmistaa siellä ensimmäinen yhteinen ateria ja nauttia hetki takkatulen lämmöstä ennen yöpuulle vetäytymistä. Kauniita unia kaikille!