Teksti: Kaisa Raittila
Kuvat: Matti Pikkujämsä
Lasten Keskus (2012)
Toimittaja ja kirjailija Kaisa Raittilan ensimmäinen kuvakirja on nimeltään Pikku Päkän purjopäivä. Se on mielikuvituksellinen ja vauhdikas katsaus pienen vaaleansinisen Päkä-karitsan iloihin ja suruihin yhden päivän aikana. Jo aamulla herätessä Päkää purjottaa ja päivä on porkkanaa eikä pinaattiin piiloutuminen auta asiaa. Jonkin aikaa Päkä on surkea kuin silli ja murheinen kuin milli ja päästää ilmoille pitkän itkun komerosta, kunnes päivän puuhat auttavat katsomaan naurun ikkunasta. Päkä onkii lohdutuksia, syö sokerisia sanoja ja pehmeän silityksen poskeen pujottaa. Ennen pitkää hän onkin iloinen kuin inkivääri ja huutaa harmaalle hois! Illalla pörkö ja petohammas hieman pelottavat, mutta lopulta Päkä unisena kuin uu pistää purjot pois.
Kirjassa on sanaleikkejä, sanaväännöksiä ja uudissanoja. Välillä puhutaan runomitassa, välillä nakataan ilmoille irrallisia lyhyitä lauseita ja välillä huudahdellaan. Aikuisesta lukijasta tuntuu suurimman osan aikaa, ettei tekstissä ole mieltä eikä tarkoitusta, vaan kaikki on puhdasta non-sensea. Jokaiselle tekee kuitenkin hyvää ajatusten tuulettaminen ja totutusta poikkeavien asioiden yhdistäminen - ehkäpä heinä todellakin hyppii. Lapsella ei ennakkoluuloja ole, vaan häntä tällainen vinksahtaneisuus miellyttää. Esimerkiksi kolmivuotias tyttö nauroi hervottomasti joka kerta tämän runon kohdalla:
Päkä puristaa
pullaa.
Pullasta
kasvaa kihara.
Matti Pikkujämsän kuvitus on yhtä villiä kuin Raittilan teksti. Värit peilaavat Päkän tunteita ja vaihtuvat pastelleista kirkkaisiin ja hyvin tummiin. Yksityiskohtia ei ole liikaa, mutta silti joka sivulta löytää oivallettavaa. Kihara pulla on korvapuusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti