Kirjoittaneet Timo Parvela ja Bjørn Sortland
Kuvittanut Pasi Pitkänen
Timo Parvela ja norjalainen Bjørn Sortland ovat kirjoittaneet koukuttavan aloituksen nuorille suunnattuun tieteissarjaan, jota pitäisi ilmestyä kuusi osaa syksyyn 2017 mennessä, ja samanaikaisesti sekä Suomessa että Norjassa. Kirjan päähenkilöt ovat veljekset Ari ja Joni, 13- ja 8-vuotta, ja ehkä kirjaa voisi suositella suunnilleen 13-vuotiaille ja siitä ylöspäin, ja ehkäpä vielä sellaisille, jotka mieluummin pelaisivat pleikkaa tms. kuin lukisivat sivuakaan. Kirjasarjan nimi Kepler62 vie ajatukset todellisen maailman saavutuksiin tähtitieteen ja avaruustutkimuksen saralla, mikä ei ole mitenkään huono ennakkoasetelma.
Pasi Pitkäsen kuvitus on kirjassa suuressa osassa ja paikoitellen varsin tummasävyiset, paljonpuhuvat kuvat luovat tarinaan mahtavaa lisäjännitettä tekstin rinnalla. Täytyy tunnustaa, että nuorten- ja lastenromaanien kuvitus jää monesti itselleni toissijaiseksi ja siihen tulee keskityttyä vain jos ihan vartavasten keskittyy. Tämän kirjan kuvituksen kanssa oli aivan toisin: se on sijoiteltu tekstin joukkoon niin osuvasti ja on niin onnistunutta, että kuvat väistämättä hyppäävät lukijan silmille, vievät tarinaa eteenpäin, ja aiheuttavat jännimmissä kohdissa vähintäänkin niskan kihelmöintiä...
Kepler62 Kirja yksi: Kutsu sijoittuu vuoden 2023 tienoille, jolloin maapallo on ylikansoittunut ja sen luonnonvarat hupenemassa. Kuivuus vaivaa, ja yhä harvemmalla on varaa ylellisyyksiin, kuten hedelmiin tai tuoreeseen maitoon. Yhden limsatölkin hinta on niin huima, ettei Ari ole ikinä maistanut kokista, vaikka hänen äitinsä lapsuudessa se oli kuulemma vielä ihan tavallinen juoma. Suurin osa maailman väestöstä on vanhuksia ja työvoimapulaa on helpotettu esimerkiksi neurotuunauksella. Sen tulokset eivät ole olleet aivan toivottuja, joten neurotuunausta ei tiettävästi enää tehdä, mutta siellä täällä toimii edelleen tuunattuja lapsia vaikkapa lääkäreinä.
Ihmiskunta on perustanut yhteishallituksen lopettaakseen sodat ja luonnon tuhoamisen sekä huolehtiakseen maankäytön suunnittelusta, että kaikille pystyttäisiin kasvattamaan riittävästi ruokaa. Etenkin lapsia ja nuoria varjellaan tarkasti tulevaisuuden toivoina, ja kaikkien ihmisten elämän ohjaaminen ja rajoittaminen on hallituksen vallassa. "Hallitus on ystävämme" on slogan, jota viljellään, mutta kaikki eivät siihen usko.
Arin ja Jonin äiti etsii parempaa toimeentuloa ja muutosta elämään, eikä ilmeisesti ole käynyt kotona aikoihin. Ari pelkää, syystäkin, hallituksen reaktiota jos joku saisi tietää heidän asuvan kahdestaan, ja kun Joni sairastuu outoon kuumeeseen, pitäisi Arin viedä heidät terveysaseman valvontakameroiden ja lääkärin hankalien kysymysten eteen.
Maailma kohisee uudesta löytöretkien ajasta, kun avaruusrakettia retkikuntineen ollaan lähettämässä tutkimaan mahdollisesti elinkelpoista planeettaa. Toinen kuohuttava (ja etenkin Aria ja Jonia enemmän kiinnostava) asia on uusi tietokonepeli Kepler62, jota kukaan ei vielä ole läpäissyt. Huhut vellovat, ja kertovat pelissä olevasta ylimääräisestä tasosta, jonne pääsee viimeisen kentän ratkaistuaan. Tai ehkä pelin läpäisevät saisivatkin kutsun, mutta millaisen tai minne, sitä ei kukaan tunnu varmasti tietävän. Yllättäen Joni saa himoitun pelin käsiinsä, vaikkei pojilla itsellään ole mitenkään siihen varaa, ja he yhdistävät voimansa sen läpäistäkseen. Vuorokaudet vaihtuvat pelaamisen jatkuessa taso tasolta pidemmälle, kunnes on vuorossa viimeinen elämä – ja loppu.
Pääsylippu parempaan elämään odottaa! Ehkä. Mutta mikä vaan taitaa olla parempaa kuin nykyisyys. Ehkä... Mikä on poikien päätös ja mitä siitä seuraa? Monen jännittävän vaiheen jälkeen jää myös kirjan loppu niin kutkuttavaan kohtaan, että seuraava osa saisi kyllä jo tulla. Ihan vaikka heti, kiitos.
Kepler62 Kirja kaksi: Lähtölaskenta (ilmestyy syksyllä 2015) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti