Kuvitus Carlos da Cruz
Otava 2016
Olen miettinyt, mikä saa ihmisen käyttämään aikaansa blogin kirjoittamiseen. Voisihan saman ajan käyttää vaikkapa ulkoiluun. Itse pidän kirjoittamisesta ja kirjoista, kirjablogin avulla toteutan jonkinlaista kansankynttilän kutsumusta. Haluan levittää ilosanomaa kirjasta, hyvästä kirjasta.
Suomen lasten Suomi on hyvä kirja. Tuhti suorastaan. Painaakin yli kilon. Sisällöltään se pursuaa joka suuntaan. En silti peräänkuuluta karsimista ja tekstimassan supistamista, lukija etsiköön otsikkojen perusteella itseään kiinnostavat aukeamat. Aiheissa riittää valinnanvaraa Itämeren suojelusta jussipaidan tarinaan. Tiedonsirpaleet sidotaan paikkaan kehystarinalla: John ja Jenny ovat lähdössä Suomeen tapaamaan ystäviään, joita onkin aika liuta.
 |
| Heti teoksen aluksi esitellään kokonainen aukeamallinen suomalaisia lapsia, kuten Pate Ratina ja Anni Lalli. Pate on kitaristi Tampereelta ja Anni voimistelijatyttö Raumalta. Porukassa on mukana myös Dung Nguyen, nörttipoika Espoosta, ja Atik Samaletdin, joka on jalkapalloilija Järvenpäästä. |
Suomen lasten Suomi on värikylläinen teos.
Tämänlaatuisten kirjojen ongelma on eittämättä, että osa tiedoista vanhenee nopeasti. Innostuin selvittämään, mikä kirjastojen ja kirjastoautojen lukumäärä on, sillä kirjastoinfon luvut vaikuttivat äkkisiltään suurilta. Kirjastotilastoista selviää, että vuonna 2015 Suomessa oli 288 pääkirjastoa ja 450 sivukirjastoa. Laitoskirjastoja oli 27. Kirjastoautoja oli käytössä 140 kappaletta.
Autojen lukumäärä näyttää hupenevan aika vauhtia. Vielä vuosituhannen taitteessa kirjastoautoja oli ajossa 201. Pää- ja sivukirjastoja oli yhteensä 835 ja laitoskirjastoja 99 kappaletta. Tieteellisten kirjastojen tilasto alkaa vuodesta 2002. Tällöin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastojen toimipisteitä oli toiminnassa yhteensä 438, vuonna 2015 toimipisteitä oli enää 180 kappaletta.
Toki kirjan ilmaisu "yli 1000 kirjastoa ja melkein 200 kirjastoautoa" on riittävää tarkkuustasoa tässä yhteydessä.
Suomen lasten Suomi ei siis suinkaan ole pelkkää maantietoa, vaikka teoksen rakenne pitkälle maakuntien mukaan muodostuukin. Erityisesti ilahduin monista viittauksista kirjoihin ja kirjailijoihin.
Mutta mitä kirjan tekijät ovat ottaneet mukaan Satakunnasta? Hommaa kirja käsiisi, niin näet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti