Potalla, osa yksi

Leslie Patricelli: Potalla

Suomentanut Rauna Sirola

Lasten Keskus 2013, 2. p., 26 s.

Tämän blogin nimi oli alun perin Hyllyjen uumenista nuorille ja naperoille. Kirjoja ilmestyy sitä vauhtia, että olen käyttänyt kirjoitusaikani pääsääntöisesti uusien kirjojen esittelemiseen. Hyllyjen uumenista niitä ei tule nostettua, vaan itsekin tartun juuri niihin, jotka ovat joka tapauksessa esillä.

Parasta aikaa kirjoitan pottakirjoista pientä artikkelia. Sitä varten olen hankkinut käsiini tällä vuosikymmenellä tähän hetkeen mennessä julkaistut 17 potankäyttöä ja siisteyskasvatusta käsittelevää kuvakirjaa. Melkein kaikki löytyvät Satakirjastojen kokoelmista.

Osa näistä on paksulehtisiä katselukirjoja, joissa on vain vähän tekstiä, mutta mahdollisesti luukkuja, ääninappeja tai tunnusteltavia yksityiskohtia. Pääosa kirjoista on alunperin ilmestynyt jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Kotimaista alkuperää olevia on vain kaksi. Nämä ovat Katri Kirkkopellon ja Mervi Wareen Oona ja Eetu: Ei hätää! sekä Annastiina Syväjärven ja Johanna Venhon Kissanpissa. Näistä vain ensin mainittua on saatavilla kirjakaupan kautta, Kissanpissa on loppuunmyyty.

Leslie Patricellin teos Potalla ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 2012. Käsissäni oleva teos on toista painosta, joka on otettu heti ensipainosta seuraavana vuonna. Ilokseni teos on edelleen myynnissä kirjakaupoissa, ja olen ajatellut antaa sen lahjaksi kohta yksivuotispäiväänsä juhlivalle lapselle.

Potalla-teos edustaa genrensä huippua. Se on paksulehtinen ja kestävä. Kuvat ovat ilmeikkäitä, mutta yksityiskohtia ei ole liikaa. Kirkkaanväriset taustat tekevät kirjasta värikyläisen. Erityisen ihastunut olen kirjan päähenkilöön, pelkkään vaippaan pukeutuneeseen taaperoon.

Taaperon sukupuoli ei selviä (yksityiskohta teoksesta Leslie Patricelli: Potalla).

 

Tekstiä on vain hippusen verran, niin vähän, että sitä ei riitä edes joka sivulle, joten suomentaja Rauna Sirola näyttää päässeen helpolla. Mutta mistäs sitäkään tietää, onko asia todellisuudessa näin. Ammattilaisuuden kai tunnistaa juuri siitä, että valmis suoritus näyttää helposti tulleelta. Niin tai näin, teoksen kohderyhmä ei vielä pitkiä tarinoita kuuntele. Kuva puhukoon puolestan. Tässä kirjassa se totisesti puhuu.

Potalla istuminen voi tuntua vallan ikävystyttävältä (Leslie Patricelli: Potalla).

Hyvä lukijani, toivon kommentteja aiheesta. Mikä on sinun lempparisi pottakirjoista?