Ruotsinkielinen alkuteos Pippi Långstrump
Tekijä: Lindgren, Astrid
Kuvittaja: Vang Nyman, Ingrid
Suomentaja: Rikman, Kristiina
WSOY 2017, 149 s.
Peppi Pitkätossu astuu laivaan
Ruotsinkielinen alkuteos Pippi Långstrump går ombord
Tekijä: Lindgren, Astrid
Kuvittaja: Vang Nyman, Ingrid
Suomentaja: Rikman, Kristiina
WSOY 2017, 147 s.
Tänään vietetään valtakunnallista satupäivää. Tänään on myös kahden sukulaislapsen syntymäpäivä. Paljon onnea tytöt! Toinen sankarittarista on saanut yhdeksi etunimekseen Peppi. Hänen ja uusien käännösten innoittamana lueskelin tarinoita maailman vahvimmasta tytöstä, lomittain neljää eri kirjaa. Tarina on entuudestaan tuttu. Omistuskirjoituksen mukaan olen saanut peppini kaksivuotiaana.
Peppi on yhdeksänvuotias, se kerrotaan heti ensimmäisen kirjan kolmannella rivillä. Kahden kirjan aikana Peppi vanhenee noin vuoden. Lukija voi olla minkä ikäinen hyvänsä, ja uskoakseni viihtyy. Sukupolvi toisensa jälkeen on viihtynyt. Pippi Långstrump ilmestyi vuonna 1945, ja Laila Järvisen Peppi Pitkätossu -suomennos tuli markkinoille jo seuraavana vuonna.
Uuden suomennoksen ensimmänen laitos ilmestyi vuonna 2007. Suoritin samaisena vuonna yhden, ja koko opiskelu-urani ainoan, käännöstieteen kurssin. Muistan vertailleeni Peppi Pitkätossun alkuperäistä suomennosta ja tuoretta käännöstä. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt tiedostoa, jossa olin näitä kirjoja käsitellyt. Vuonna 2007 julkaistun laitoksen merkittävin ero sekä edeltäjiinsä että tämänvuotiseen seuraajaansa nähden on ulkoasussa. Kuvituksen teki kuvituksen englantilainen taiteilija Lauren Child (synt. 1965), joka tunnetaan Samu ja Salla -sarjan luojana. Peppien alkuperäiskuvittaja oli Ingrid Vang Nyman.
Tuoreissa teoksissa on siis taas käytetty alkuperäiskuvitusta. En osaa sanoa, mistä tämä kertoo, mutta huomionarvoisa seikka epäilemättä on. Itse odotin näihin päiviin asti seuraavaa Childin kuvittamaa Peppi-kirjaa, sillä tulkitsin kurssilla ruotimani teoksen takakansitekstin "teos on Astrid Lindgrenin kolmiosaisen Peppi-sarjan ensimmänen kirja" lupaukseksi tulevasta. Pidän Childin tyylistä ja myönnän, että petyin, kun uusiin kirjoihin olikin valittu alkuperäiskuvitus. Voin silti helposti kuvitella, että osa Peppi-kirjan ostajista tahtoo teoksen nimenomaan tutuilla kuvilla varustettuna. Lapsihan ei kirjoja osta, vaan portinvartijana toimii aikuinen.
Uuden suomennoksen tarpeesta voidaan olla monta mieltä. Käännösten sanotaan vanhenevan, mutta tiedän perheitä, joissa jouluevankeliumi luetaan vuodesta toiseen nimenomaan vanhana käännöksenä. Se sopii, totta kai. Ja jos Laila Järvisen Peppi-käännös tuntuu ainoalta oikealta, sopii kaikin mokomin käyttää sitä. Mutta myös uutta uskaltaa suositella.
Kristiina Rikman on siis suomentanut ensimmäisen Peppi-kirjan kahdesti. Hän on tehnyt joitain sanavalintoja uudelleen suomennoksensa jälkimmäiseen laitokseen. Laila Järvisen suomennoksessa Peppi on neekerikuninkaan tytär. Kristiina Rikman on muuttanut isän vuoden 2007 laitoksessa hottentottien kuninkaaksi ja nyt käsittelemässäni Peppi Pitkätossu -teoksessa isä on Etelämeren kuningas alkuasukkaita vilisevällä saarella. Tai niin Peppi ainakin uskoo:
Isä oli nimittäin joutunut myrskyssä mereen ja kadonnut, kun he olivat olleet Pepin kanssa purjehtimassa, ja koska Pepin isä oli aika paksukainen, Peppi ei millään suostunut uskomaan että hän oli hukkunut. Oli aivan yhtä uskottavaa, että hän oli kellunut jonkin saaren rantaan ja ruvennut Etelämeren kuninkaaksi. (Peppi Pitkätossu astuu laivaan, s. 8).
Ja se kolmas kirja on siis ilmestymässä ensi vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti