23. marraskuuta 2012

KUMMU, ESSI & MAIJALA, MARIKA: Puhelias Elias

Teksti: Essi Kummu
Kuvitus: Marika Maijala
Tammi 2012
Puhelias Elias ei mielestäni ole paras mahdollinen nimi tälle kirjalle, sillä se luo vääriä ennakko-odotuksia. Toki rivien välistä pystyy tulkitsemaan, että Elias on tavallisesti puhelias, mutta nyt hän on hiljainen ja mietteliäs.  Ensinnäkin hän kaipaa ystäväänsä Priitä, joka asuu kaukana meren toisella puolen, näkymättömän punaisen langan päässä. Toisekseen Elias on ekaluokkalaisena vielä hieman hämmentynyt koulumaailmasta, jossa puhua saa vain luvan kanssa tai sitten välitunnilla. Vaikein asia on kuitenkin se, että äiti ja isä ovat eronneet. Isällä on uusi asunto ja uusi kumppani, vieraita molemmat. Äitiä on ikävä, mutta onko äiti tullut allergiseksi isälle ja ehkä Eliaksellekin?

-       Voivatko äidit ja lapset tulla allergisiksi toisilleen? kysyy Elias.
-       Vanhempien ja lasten ei ole mitenkään mahdollista tulla allergisiksi toisilleen, äiti sanoo.
-        Onko varma?
-        Satavarma.
Äiti kumartuu lähemmäs Eliasta ja supattaa vielä:
-       Sitä paitsi minä olen vakaasti sitä mieltä, että oikein rakkaista ihmisistä ei ole edes mahdollista erota. Se johtuu siitä, että niiden kanssa on kumminkin koko ajan, mutta vain vähän eri tavalla.
Kirjan tarina auttaa ja rohkaisee avioerotilanteessa elävää lasta – alkaahan Eliaskin lopulta puhua. Silti kertomukseen kiinni pääseminen vaatii paljon. Keitä kaikki henkilöt ovat? Mitkä ovat heidän välisensä suhteet? Mikä on mennyttä ja mikä nykyhetkeä? Yksityiskohdista on itse osattava koota kokonaisuus, koska kirjailija ei tarjoa valmista selitystä.
Puuväreillä piirretty kuvitus on tavanomaisesta poikkeava, mutta mahtaako se viehättää lapsia? Eliaksen haikeaan mielialaan sopii kyllä tällainen harmaasävyinen väriskaala. Henkilöt ovat vailla ääriviivoja ja toisinaan miltei sulautuvat taustaan. Puut, talot, linnut – kaikki on piirretty niin kuin lapset piirtävät, mutta tarkemmin katsoessa löytää paljon pieniä yksityiskohtia. Itse asiassa Eliastakin joutuu joskus kuvasta hakemaan, niin pieni hän tuntee olevansa suuressa maailmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti