Wieslander, Jujja: Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja

Mäkelä (2012)

Stora boken on Mamma Mu och Kråkan

Teksti: Jujja ja Tomas Wieslander

Kuvitus: Sven Nordqvist

Nuotit: Backa Hans Eriksson

Suomentajat: Pirjo Santonen ja 

Terhi Leskinen

Mimmi Lehmä on kummallinen lehmä, joka kiipeää puuhun, ajaa polkupyörällä ja yrittää tehdä kaikkea sitä mitä lapsetkin. 

Varis on Mimmi Lehmän ystävä, vaikkei aina sitä olekaan valmis myöntämään. Se yrittää jatkuvasti muuttaa Mimmi Lehmää:

Varis asetti siivet lanteilleen ja katsoi Mimmiä tiukasti.  

- Mikset sinä voi seistä omalla paikallasi ja märehtiä ja toljottaa niin kuin tavallinen lehmä!?

- Niinhän minä teenkin, Varis. Välillä. Mutta en aina. Se on niin tylsää.

Toisinaan Mimmi kuitenkin yllättää Variksen käyttäytymällä kuin tavallinen lehmä. Ainakin hetkisen aikaa.

- Hei Mimmi, Varis sanoi kiireesti. - Isäntä tulee! 

Mimmi haukkasi tukon ruohoa. 

- Vai niin, se totesi rauhallisesti. 

Varis viuhtoi siivillään ja raakkui. 

- Leikitään, ettei mitään erityistä ole tekeillä, se sanoi nopeasti. - Leikitään, että sinä vain seisot laitumella ruohoa syömässä. 

Mimmi katseli ympärilleen. - Mutta eihän minun tarvitse leikkiä mitään sellaista, Varis, se sanoi. - Minähän vain seison laitumella ruohoa syömässä! 

Varis näytti hämmästyneeltä. - Vai niin? se sanoi. - Mutta etkö sinä ole tänään hypännyt aidan yli tai kiivennyt puuhun tai ajanut pyörällä tai tehnyt mitään muuta kummallista? 

Mimmi Lehmä pudisti päätään.  - En se sanoi.  - En yhtään mitään kummallista. Se haukkasi tukon ruohoa ja mietti vielä vähän aikaa.  - Ai niin, hyppäsinhän minä aidan yli ja ajoin vähän pyörällä aamupäivällä, se sanoi.

Jujja ja Tomas Wieslander ovat koonneet tähän kirjaan Mimmi Lehmä ja Varis -kuvakirjojen kertomuksia, muita tarinoita, lauluja nuotteineen sekä lasten runoja ja ajatelmia. Tekijät lupavat, että tekstit soveltuvat ääneenluettavaksi. Kirjastonhoitajana ihastuin erityisesti tarinaan, jossa Mimmi Lehmä vierailee kirjastossa:

- Kirjastossa oli hirveän hauskaa, Mimmi Lehmä sanoi. 

- On niin mukavan näköistä, kun lapset istuivat lukemassa ja katselemassa kirjoja ja kuuntelemassa musiikkia. Mutta yksi huono puoli siellä oli.  Siellä oli vain kolme jakkaraa. Ja kaksi niistä oli liian pieniä minulle. 

- Totta kai oli! Varis huusi. - Lastenhan niissä pitäisi istua lukemassa eikä lehmien! 

- Ja ammuu. Siinä, joka oli tarpeeksi iso. Siinä ei ollut reikää häntää varten. 

- Eikä sellaista tarvitakaan, sanoi Varis. - Ei kirjastossa.

- Tarvitaanpas, sanoi Mimmi. - Häntään sattuu ihan kamalasti, jos sen päällä istuu.

- Lehmä kirjastossa!sanoi Varis. - Saan kohta siipihalvauksen. 

- Mutta tänään isäntä tuli kirjastoon, Mimmi Lehmä kertoi. - Hän toi sinne penkin, jonka hän oli itse tehnyt ja jossa on reikä häntää varten! Eikö olekin kivasti tehty? 

- Onko hän ihan viisas!? raakkui Varis.  - Ilmeisesti on sitten olemassa isäntiä, jotka eivät ole yhtään älykkäämpi kuin lehmänsä!

- Hänestä minä lypsän paljon paremmin sen jälkeen, kun olen käynyt kirjastossa, sanoi Mimmi.  - Sen takia hän teki penkin.

Kirjanautinnon viimeistelevät Sven Nordqvistin mainiot kuvat. 

 Tämä kirja kannattaa pitää mielessä, kun kirjoitat joulupukille.