14. joulukuuta 2012

Lindeberg, Minna: Aimo ja Unto



Schildts & Söderströms (2012)
Alkuteos Allan och Udo 
Teksti: Minna Lindeberg
Kuvat ja ulkoasu: Linda Bondestam
Suomennos: Titta-Mari Marttinen

Halusin kirjoittaa uudehkosta kuvakirjasta, jossa sivutaan jouluteemaa. Aloitin sopivan kirjan hakemisen laittamalla kirjaston tarkennettuun aineistohakuun hakusanaksi 'joulu', luokka-valikosta valikoin 'kuvakirjat' ja vuosirajaukseksi '2012'. 

Minna Lindebergin ja Linda Bondestamin runokuvakirja Aimo ja Unto ei ole tyypillinen joulukirja sen paremmin tarinaltaan kuin kuvitukseltaankaan, vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvatkin jouluun. Kirja kertoo kahdesta keskenään hyvin erilaisesta miehestä. Aimo on kahdeksankymppinen valaisinliikkeen omistaja ja Unto on eläkkeellä armeijan leivistä. Pari he ovat olleet jo iät ja ajat. Unto vaikuttaa kovin tyytymättömältä elämäänsä:
”Nyt olen vanha jäärä tarpeeton,
joka ihan turhaan yhä täällä on”,
Unto Bismarck huokaa.
”Mennyt maineeni takaisin tuokaa!”

Aimo yrittää parhaansa mukaan piristää Untoa, mutta tämä vain kiukkuaa:

”Mene tiehesi, vie kukat ja kuuset pois, en juhli ollenkaan. Istun keittiössä, kunnes joulu on ohi kokonaan.”


Aimo ohjaa Unton yhteisille päikkäreille, mutta jopa unissaan Unto on tyytymätön puolisoonsa:
”Päästä irti, senkin kuvatus!”
Hän huutaa hirveyksiä korvaan Aimon,
jota oikeastaan rakastaa:
”Eikö täällä hetken rauhaa saa?
Älä kulje mukanani, älä roiku kannoillani!”
Onneksi uni saadaan Aimon neuvokkuuden avulla loppumaan. 


Tarinan loppu on seesteinen:

”Ihmisen on hyvä olla kaksin.
Kun toinen selittää, voi toinen ymmärtää,
miksi pimeys pohjaton, miksi tähdet pieniä on.”


Tiesitkö muuten, että Päivi Heikkilä-Halttunen on tavannut kirjoittaa Lastenkirjahylly-blogissaan joulukirjoista aina joulukuussa? Blogi löytyy osoitteesta http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti