Lukukeskuksen lukuviikko-kampanja on meneillään kuluvalla viikolla eli 20-26.4.2015. Kampanjan tarkoituksena on innostaa lapsia ja nuoria lukemisen pariin, ja kampanjan teemana on tänä vuonna "Minä lukijana."
Reader, why did I marry him? -blogin Omppu haastoi bloggareita mukaan kirjoittamaan esimerkiksi itsestään lastenkirjallisuuden lukijana tai lapsesta lukijana, joko lapsen itsensä kirjoittamana tai aikuisen ylöskirjaamana. Innostuin ja jututin kotona 5-vuotiastani, ja mietin vähän omaakin lukijuuttani. Kiitos haasteesta!
5-vuotiaani mielestä tarinat ovat kivoja, kun "kuulee mielikuvitusta", mikä onkin mielestäni aika hyvin sanottu. Olemme pikkuhiljaa siirtyneet kuvakirjoista myös sellaisiin satukirjoihin, joissa ei niinkään ole kuvitusta ja tarinat pitää/saa nähdä (tai kuulla) mielikuvituksessaan. Päiväkodissa luetaan myös paljon, ja lapset sekä haluavat, että heille luetaan että osaavat myös vaatia ja muistuttaa siitä.
Itsekin olen aina nauttinut mielikuvitukseni tuottamasta kuvituksesta luettuihin tarinoihin. Vieläkin muistan miltä näytti Polvan Tiina-kirjojen mummolan pihapiiri tai Jouko Sorvan Salaperäisen harmaahaivenen tapahtumapaikat. Toki esimerkiksi Sorvan kirja muistuu mieleen myös siksi, että palaan siihen ja moniin muihin lapsuuden kirjoihin edelleen aika ajoin... Ei ole mitään syytä miksei aikuinen voisi nauttia lasten- tai nuortenkirjoista, ja minulla ne ovat luettujen enemmistössä uutuuksienkin osalta.
Lapseni tykkää omien sanojensa mukaan lukea itsekseen eli katsella "valtavien ja isojen" kirjojen tekstejä (ja kuvia varmastikin). Kenties hän tarkoittaa erästä paksua prinsessatarinakokoelmaa tai isokokoisia iltasatukirjojamme. Kirjaimet ovat hänestä todella kiinnostavia ja niitä hän tykkää opetella, mutta lukeminen ei vielä onnistu. Toisaalta tutut tarinat hän osaa hyvin ulkomuistista tai tarinoita voi itse kehitellä kirjojen kuvien pohjalta ja sitten vaikka "lukea" ääneen pikkusiskolle.
Minä opin lukemaan ekaluokalla ja kokonaisen kirjan lukeminen tuntui ensin hankalalta ja pitkäkestoiselta projektilta. Sitten kun homma lähti sujumaan luinkin kaiken mahdollisen. Ensin oman kodin kirjahyllyt läpi ja aika pian kirjaston, ja sillä tiellä olen. Kirjaston suurkuluttaja edelleen, ja nyt jopa töissä sellaisessa, ja kirjastosta lainaan lähes kaiken mitä meillä kotona luetaan. Voi kuinka toivoisinkaan, että kaikki lapset pääsisivät yli siitä alun hankaluudesta ja löytäisivät tarinoiden ihmeellisen maailman!
Parhaissa kirjoissa on "onnellinen loppu ja hurja alku", sanoi tyttäreni. Allekirjoitan tämän ihan täysin. On ihanaa kun kirja tavalla tai toisella imaisee mukaansa heti alusta, kuljettaa mukanaan tarinan käänteissä irti päästämättä, ja päätyy onnelliseen loppuun. Tai sopivaan. Mutta yleensä onnelliseen. Ja sitten voi taas tarttua seuraavaan kirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti