Teksti ja kuvitus Debi Gliori
Suomennos Terhi Leskinen
Alkuteos Dragon Loves Penguin
Debi Gliori on onnistunut (taas) tekemään kuvakirjan, joka sulattaa (ainakin tämän kirjastotädin) sydämen. Lempeä kuvitus, hyvä tarina, suloinen karvapallero pääosassa ja se sanoma: rakkaus riittää.
Pieni pingviini Pyry on käymässä nukkumaan, mutta ennen unia se haluaisi vielä kuulla iltasadun. Toiveena sillä on eräs tietty iltasatu, joka kertoo lohikäärmeistä ja pingviineistä, ja jota on sen perheessä kerrottu varmasti jo monenmonta kertaa.
Kauan sitten oli kauas pohjoiseen pigviinien maille tullut asumaan lohikäärmeitä. Oli talviaika ja ne asettuivat tulivuoren lämpöön odottelemaan kevättä. Kun aurinko taas alkoi paistaa ja lämmittää, alkoi lohikäärmeille syntyä munia, kaikille paitsi yhdelle. Mutta kuinka sattuikaan: yksinäinen lohikäärme löysi yksinäisen munan, josta kuoriutui pikku Pirpana. Muiden lohikäärmeiden poikaset oppivat kaikenlaista ja kasvoivat nopeasti isoiksi, mutta pikku Pirpana oli erilainen ja oppi itselleen tärkeitä asioita. Lohikäärmeäiti antoi sille parasta mitä tiesi: aikaa ja rakkautta.
Aikaa kului ja kaikenlaista tapahtui, mutta ikävilläkin asioilla voi olla tarkoituksensa. Yksinäinen ja hyljeksitty Pirpana löysi hyvin pienen munan. Pirpanan äiti oli opettanut sille miten tullaan toimeen, joten nyt se saattoi huolehtia myös munasta. Ja munasta kuoriutui pikkupingviini, jolle Pirpana antoi samoja asioita, joita oli itse saanut lohikäärmeäidiltään: aikaa ja rakkautta.
Minä olin se muna ja sinä olit pikku Pirpana! Pyry sanoi. Juuri niin, äiti sanoi.
Sitten on vihdoin aika sanoa Pyrylle hyvää yötä. Vai suostuukohan mummi kertomaan tarinan vielä kertaalleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti