Maya Van Wagenenin omaelämäkerta kertoo yhdestä kouluvuodesta, jolloin 13-vuotias tyttö päättää nousta koulussaan suosituksi 1950-luvulla ilmestyneen oppaan ohjein. Tai ainakin testata olisiko se mahdollista. Samalla hän kirjaa ylös tapahtumia ja mietteitään ja kirjoittaa niistä sitten kirjan. Kuulostaako uskomattomalta? No niin minustakin, mutta taitaa tuo olla täyttä totta!
Maya Van Wagenen on koulunsa sosiaalisessa arvoasteikossa aika lailla pohjilla muiden syystä tai toisesta hyljeksittyjen tyyppien kanssa. Suosituimpia ovat lentopalloilijat ja jalkapalloilijat, ja välille mahtuu esimerkiksi orkesterinörttejä ja taidegoottityttöjä, eikä kenellekään tulisi mieleen rikkoa näiden ryhmittymien rajoja ja tuppautua itselleen "sopimattomaan" seuraan.
Betty Cornellin opaskirja suosiota tavoittelevalle teinille vuodelta 1951 tarttui aikoinaan Mayan isän mukaan kirpputorilta ja päätyy lopulta Mayalle. Perhe naureskelee kirjan ohjeille, mutta sitten äiti saa idean: mitä jos kokeilisit? Tottakai Maya kieltäytyy, mutta ajatus jää hautumaan ja lopulta hän päättää tosiaan kokeilla. Maya aloittaa helpoimmista ohjeista, sellaisista joiden noudattamista muut ihmiset eivät heti huomaa, ja etenee vähitellen, kuukausi kuukaudelta, asioihin, jotka väistämättä tulevat huomatuiksi. Ohjeita löytyy niin hiustenlaitosta ja meikkauksesta, pukeutumisesta, laihduttamisesta, ryhdistä, asenteesta kuin monesta muustakin aiheesta.
Mayan täytyy olla aika erikoislaatuinen ja todella rohkea nuori. Veikkaan, että aika harva 13-vuotias lähtisi toteuttamaan vastaavaa. Saati sitten kirjoittaisi kokemuksistaan kirjaa. Mayalla vaikuttaa olevan varsin vahva itseluottamus ja taustallaan perheen vahva tuki. Hän osaa myös nauraa itselleen ja kertoo kaikesta pieni pilke silmäkulmassa, joten kirja on varsin mukavaa luettavaa. Mutta mitä kokeilusta ja kirjasta sitten lopulta jää käteen? Maya pohtii paljon suosion olemusta ja sitä miksi joku on suosittu ja toinen ei, ja mitä suosittuna oleminen oikeastaan tarkoittaa. Hän myös yrittää selvittää pitävätkö suosittuina pidetyt tyypit itseään suosittuna vai eivät, ja yleensä eivät. Kaikilla on omat epävarmuutensa, oli ulkokuori ja ulkopuolisten mielikuva millainen tahansa. Sen sijaan, että pitää kiinni ennakkokäsityksistään ja jättää tutustumatta ihmisiin, kannattaisikin nostaa katse tuntemattoman silmiin, hymyillä ja mennä kysymään mitä kuuluu (vaikka kuinka pelottaisi). Sitä saattaa huomata kaataneensa muutaman näkymättömän raja-aidan ja tulleensa itsekin suosituksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti