Kuvitus Elina Warsta
Sanataituri Jukka Itkonen on kirjoittanut hykerryttävän hauskan tarinan tylsääkin tylsemmän Nurkanpyhtään pikkukaupungin vähän vähemmän tylsästä päivästä, ja Elina Warstan mustavalkokuvitus sopii tekstin kylkeen mainiosti. Nerokasta sanankäyttöä ja yllättäviä käänteitä, ainakin niistä on tämä tarina tehty!
Nurkanpyhtään kesäsunnuntai vaikuttaa tavallisen rauhalliselta, mutta sitten asemalle pysähtyy sirkusjuna omalaatuisine tirehtööreineen ja maailman heikoimpine miehineen. Suunnattoman tylsistyneenä aseman portailla istuskeleva koulutyttö Lilli Rahtunen haaveilee juuri niistä monenlaisista paikoista, jonne kiskot hänet veisivät pois tylsyydestä, ja näkee tilaisuutensa. Valitettavasti sirkus on lähes vararikossa, eikä tirehtöörillä ole varaa palkata ketään, vaikka vetonaulakin – elävä tykinkuula – puuttuu.
Lilli maleksii eteenpäin ja päätyy Mauno Liisterin koirankopin kokoiselle nakki- ja jäätelökojulle. Asiakkaita on ihan jonoksi asti, mutta jonossa on syntynyt kiistaa asioimisjärjestyksestä. Kumpikohan olikaan ensimmäinen ja kumpi toinen? Myyjä ei jää odottelemaan lopputulosta, vaan lähtee käväisemään hammaslääkärissä, ja Lillikin saa muuta juttuseuraa, kun kioskin kulman takaa ilmestyy kaksimetrinen pingviini.
Lillin isä on ainakin tyttärensä mielestä yleensä varsin tylsä, mutta vilahtelee tarinassa koko pitkän päivän aika vauhdikkaana. Hän nimittäin pinkoo raidallisessa pyjamassaan poliiseja pakoon, samanaikaisesti kun eräs raidalliseen pukuun pukeutunut mies ottaa Rahtusten kotona vastaan käskyjä Lillin äidiltä. Mites tässä nyt näin pääsi käymään...?
Illalla päästään vielä seuraamaan huimaa sirkusesitystä, jossa tavataan mm. klovni Pupsi Toikkonen, ja yllättäen Rahtusen perheestä löytyy sirkustaiteilijoita.
- Hyvää päivää, Lilli sanoi miehelle.
- Hyvää päivää sinulle itsellesi, mies vastasi. - Miksi sinä muuten sanot minulle hyvää päivää? Se ei oikein käy, sillä tämä päivä ei ole hyvä. Sisäpaisti minä en tunne sinua.
- Ei sisäpaisti, vaan sitä paitsi, Lilli korjasi.
- Älä sinä pyytämättä puutu minun puheisiini, sirkustirehtööri sanoi. - Sisäpaisti on minun lempiruokaani, ja jo sen nimen mainitseminen saa veden herahtamaan kielelleni. Siksi minä herahtelen. Haluan olla vesi kielellä. Muuhun ei juuri nyt ole varaa.
- Minä ymmärrän, Lilli sanoi.
- Mitä sinä ymmärrät? tirehtööri kysyi.
- Vaikka sen, että aurinkoa kiertää maa, Lilli vastasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti