Littlewood, Kathryn: Lumoleipomo

Suomentanut Annika Eräpuro

Rosmariini Lumolan perheellä on salaisuus, joka liittyy heidän elinkeinoonsa. Perheellä on Vinksavaarassa leipomo, eikä se olekaan mikään tavallinen leipomo, sillä heidän käyttämänsä reseptit ovat poikkeuksellisia, ja leivonnaisten nauttimisella on erikoisia vaikutuksia.

Sinä kesänä kun Rosmariini Lumola täytti kymmenen, hän näki äitinsä sekoittavan taikinakulhoon salaman, ja hänelle valkeni - ilman epäilyksen häivää - että hänen vanhempansa tekivät Lumoleipomossa taikoja [..] Kun oli kulunut kaksi vuotta, Rosma oli nähnyt monen asian menevän Vinksanvaarassa enemmän tai vähemmän vaarallisesti vinksalleen - ja seurannut sivusta, miten hänen vanhempansa olivat kaikessa hiljaisuudessa saattaneet asiat taas kohdalleen.

Kun vanha herra Variksela alkoi kävellä unissaan ihmisten nurmikolla, Pirre leipoi hänelle pellillisen Tukkiunikeksejä: hän sekoitti yhdessä jättimäisistä kulhoistaan jauhoja, fariinisokeria, munia, muskottia sekä näädän haukoituksen, jonka Artturi oli suurella vaivalla saanut talteen. Sen jälkeen herra Variksela ei enää koskaan kävellyt unissaan.

Lumoleipomon maine on kiirinyt myös Vinksavaaran ulkopuolelle, ja naapurikaupungin pormestari saapuu pyytämään Rosman vanhempien Pirren ja Artturin apua flunssaepidemian taltuttamiseen. Rosma jää sisarustensa kanssa vastuuseen leipomosta siksi aikaa, kun vanhemmat ovat poissa. Lumoleipomon kapasiteetti nimittäin ei riitä tarvittavan leipomusmäärän valmistamiseen ja Pirren ja Artturin pitää siirtyä naapurikaupunkiin leipomaan. Suvun tarkkaanvarjeltu reseptikirja jää kotiin eivätkä lapset tietenkään malta pitää näppejään erossa siitä. He jäljentävät keittokirjasta esimerkiksi rakkausmuffinssien ja totuuskeksien ohjeet. Kopiot eivät ole aivan tarkkoja, ja tästä seuraa monenlaista hämminkiä. Totuuskeksien kanssa lapsille meinaa käydä köpelösti, kun tähdellä merkitty huomautus jää lukematta.

* Tarjoiltaessa maitolasin kera. Ilman lehmän-, lampaan-, vuohen- tai kissanmaidon vatsalaukkuun muodostamaa kalvoa valehtelijoiden kielet eivät vain oikene, vaan myös kaikki se myrkky, jota kohteliaat kielet viisaasti pitävät salassa pääsee ilmoille. Seuraa sekasorto.

Kun lapset ovat jääneet keskenään, karauttaa paikalle tuntematon nainen moottoripyörällään. Nainen esittäytyy Laila-tädiksi, todistaa henkilöllisyytensä näyttämällä kauhanmuotoisen syntymämerkinsä ja ilmoittaa jäävänsä lasten avuksi vanhempien poissaolon ajaksi. Miten tämä osuikaan näin sopivasti paikalle? Laila-täti vaikuttaa epäilyttävän kiinnostuneelta Lumolan keittokirjasta. Onko tädillä lainkaan puhtaita jauhoja pussissaan?

Lastenkirjallisuus tuntuu sarjoittuneen, ja tämänkin teoksen takakannen mainosteksi lupaa, että kirja aloittaa sarjan. Kirja on saatavilla äänikirjana, ja sen voi näköjään tilata myös e-kirjana.