16. joulukuuta 2011

Kyrö, Tuomas: Pukin paha päivä

Kuvitus ja kuvatekstit
Antti Kyrö
Kössilän Manua epäilyttää: joulupukki ei taidakaan olla todellinen. Ainakin on ihan turhaa lasten saada kivoja lahjoja, kun niillä ei saa itse ollenkaan leikkiä. Leikit joko kielletään vedoten ties mihin turvallisuusseikkoihin tai sitten kilpailunhaluiset isä ja setä etuilevat lelujen käytössä vanhemman oikeudella. Jos joulupukki todella on olemassa, olisi seuraavana jouluna paras vanhempienkin saada sellaista tekemistä, etteivät lasten leikit häiriintyisi.

Tottahan toki joulupukki on olemassa. Hän ei kyllä enää asu Korvatunturilla vaan jokusen luottotontun kanssa kerrostalossa Suurkaupungissa, ja Petterikin on päässyt eläkkeelle vetojuhdan toimesta. Nykyään lahjojen jako suoritetaan lentävällä pakettiautolla. Tulevaa joulua aletaan valmistella puolen vuoden ansaitun levon jälkeen elikkä puolisen vuotta ennen seuraavaa joulua. Manu Kössilän ja monen muun vastaavassa tilanteessa olevan lapsen palautteen perusteella ryhtyy pukki tonttuineen keksimään aikuisille sopivaa tekemistä lasten joulurauhan takaamiseksi.

Tontut tutkivat asiaa tarkkaan ja ankaran aivomyrskyämisen jälkeen päädytään parhaaseen ratkaisuun, joka on lehti. Tehdään jouluaiheinen sanomalehti, jonka parissa aikuisten aika vierähtää leppoisasti ja lapset saavat leikkiä rauhassa. Lehden tekoa varten tarvitaan tietysti painokone, ja kuinka ollakaan, sellainen onkin juuri myynnissä. Luonteikas painokone kyllä sattuu aiheuttamaan pukille ja tontuille häädön, mutta eipä se mitään, Pajakkalan pienestä kylästä löytyy paikka niin painokoneelle kuin muullekin porukalle. Projekti meinaa edetä oikein hyvin kunnes matkaan tulee pieni mutka elikkä aikamoisen suuri sellainen...

Kun pukin uskottavuus alkaa olla uhattuna, täytyy lopulta turvautua ainoaan henkilöön, joka joulun voi vielä pelastaa: Manun satavuotiaaseen erittäin lämpimään isoäitiin Helmi Kössilään. Ja Helmihän on heti valmis mukaan. Kun vielä saadaan pukin reilumman kokoinen maha elikkä kessi, yhteistyöhön hiukkasen turhan kapean piipun kanssa, ei ole kenelläkään muuta mahdollisuutta kuin uskoa joulupukkiin.

Tuomas Kyrön kirjoittama ja veljensä Antti Kyrön kuvittama Pukin paha päivä on monia käänteitä vilisevää kohellusta alusta loppuun. Tällä pukilla ei ehkä ihan ole homma hanskassa, vaikka onkin täydellä sydämellä työssään mukana. Tontut ja Petteri ovat veikeä kööri hekin, ja yritystä ainakin löytyy joulun onnistumiseksi. Tuomas Kyrön teksti on totutun hulvatonta ja sisältää useampia helmiä. Toisaalta jotkut hauskuudet saattavat kyllästyttää toistuessaan turhan usein. Kuvitus on täydellinen pari tekstille ja sen yksityiskohdat ja kuvatekstit kannattaa tutkia tarkkaan. Tässä on kenties mainio lahjakirja vähän vanhemmalle, itse lukevalle lapselle tai pienemmälle ääneen luettavaksi, tätä kun lukee aikuinenkin mielellään.

”Terveyttä, maailmanrauhaa, lenkkitossuja, leppoisia iltoja. Mutta eniten toivon, että lapset saavat mukavan joulun. Ei pidä olla perinteinen, voi olla vaikka outo, kunhan on mukavaa elikkä naurua. Muuten koko hommassa ei ole mitään järkeä.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti