24. helmikuuta 2012

Jeffers, Oliver: Lentävä pingviini

Karisto (2011)

Pelkistetyin, mutta paljon puhuvin kuvin Oliver Jeffers kertoo tarinan lentävästä pingviinistä. Tai siis pingviinistä, joka kovasti haluaisi osata lentää. Pingviinin paras kaveri on poika, ja he tekevät kaiken yhdessä. Lentäminen on kuitenkin se yksi haave, jonka pingviini toivoisi toteuttavansa ihan itse. Poika auttaa kyllä parhaansa mukaan harjoittelussa, ja monenmoista keinoa kokeillaan lentoon pääsemiseksi. Alkaa kuitenkin näyttää siltä, että hommasta tulee melko kinkkinen.

Poika ja pingviini lähtevät etsimään tietoa joltakulta viisaammalta. Sillä reissulla pingviini yhtäkkiä huomaa tilaisuutensa tulleen, tarttuu siihen, ja innostuu niin, että hukkaa kokonaan pojan. Poika etsii pingviiniä kaikkialta ja lopulta pingviinikin huomaa olevansa ihan yksin. Yöllä poika ei saa unta, eikä pingviini löydä yksin kotiin. Ikävä on kova puolin ja toisin, ja seuraavana päivänä poika jatkaa etsimistä. Pingviinin suuri tilaisuus koittaa, mutta yhtäkkiä lentäminen ei tunnukaan niin houkuttelevalta, kun poika ei ole mukana.  Nyt sitä on kuitenkin myöhäistä murehtia, ja onneksi poikakin löytää paikalle juuri ajoissa!

Lopulta on pakko myöntää, että pingviinin siivet eivät tosiaan ole kummoiset. Ja pingviinit eivät lennä. Mutta parhaan kaverin kanssa voi kyllä pelata vaikka molempien suosikkipeliä.

Vähäeleisesti kerrottu mainio tarina näyttää miten mahtavaa on, kun ystävä antaa tilaa toisen haaveille, ja on paikalla myös silloin, kun jokin meneekin mönkään. Kuvituksesta huomaa, miten hauskaa ja monipuolista voi olla myös pelkistetty kerronta. Iloiset värit ja yksinkertainen piirrosjälki (ja maalausjälki?) eivät välttämättä tarvitse kaverikseen edes tekstiä viedäkseen tarinaa eteenpäin.

17. helmikuuta 2012

Salminen, Hellevi: Samuel ja Kekkosen puku

Otava (2011)

Kuvat Hannamari Ruohonen
Samuel on ekaluokkalainen, joka odottaa kovasti kesälomaa. Kesällä ei tarvitsisi mennä kouluun, jonka ajattelukin saa ahdistavan tunteen ilmaantumaan, ja muuttumaan sitten mahakivuksi. Samuelilla ei koulussa juuri ole kavereita, ja siellä on Viljami, joka etenkään ei huoli Samuelia porukoihin, ja muistaa myös joka välissä asiasta mainita.

Yksi hyvä kaveri Samuelilla on, Josefiina, ja se on tietysti Viljamille ja muille kiusaajille mahtavaa materiaalia. Ei kai sitä nyt poika voi tytön kanssa olla kaveri! Vähintäänkin siinä on jostain nolostuttavasta tykkäämisestä silloin kysymys. Samuel ei muutenkaan sovi siihen tietynlaiseen pojan muottiin, johon kaiketi Viljamin mielestä tulisi sopia. Samuelia ei kiinnosta jääkiekko, vaan hän pitää näyttelemisestä. Hän ihailee isän parvekkeelle istuttamia kukkia, ja hänen suurin salaisuutensa on kampauspää, jolle hän mielellään tekee meikkejä ja kampauksia. Mummun ja Anne-tädin kanssa tehty Pariisin matka ei sekään mene Viljamin mielestä putkeen: onhan se ihme juttu jos Disneylandin sijaan käydään vain museoissa ja kahviloissa.

Kiusaaminen surettaa ja ahdistaa Samuelia. Yleensä hän yrittää olla kuin ei huomaisikaan koko asiaa, mutta se ei saa sitä loppumaan. Usein mahakipu yltyy niin kovaksi, että kouluun ei voi mennä, ja silloin saa olla kotona isän tai mummun kanssa. Kenellekään aikuiselle hän ei ole kiusaamisesta puhunut, mutta mummu saa lopulta asian houkuteltua esiin ja vanhemmatkin saavat sitten tietää. Isällä onkin kertoa tarina, johon liittyy Kekkosen puku: yllättäen isääkin on aikoinaan kiusattu, ja mummua myös, syyt vain ovat olleet kaikilla erilaiset. Samuelia tieto vähän helpottaa. Muitakin on kiusattu ja he ovat selvinneet siitä. Silti asiaa on vaikea ymmärtää: kiusaamisen syy voi olla mikä tahansa, ja kaikkia ei koskaan kiusata, joten miksi sitten joitakin?

Lopulta kauan odotettu kesä saapuu, mutta sitä ennen tapahtuu jotain merkittävää. Anne-tädin harrikasta on apua, mutta myös Samuelin aloitteellisuus auttaa asiaa. Viljamin käytös alkaakin muuttua, ja Samuelin ahdistava olo haihtua. Kesäloman alussa luokkakavereita on melkein jo ikävä.

Samuel ja Kekkosen puku kertoo vakavasta aiheesta, joka yhä vaan on valitettavan ajankohtainen. Samuelilla on elämässään paljon mukavia asioita: perhe ja muut läheiset, harrastuksia ja kavereitakin. Ja silti tilanne koulussa on lähes yhden ihmisen ansiosta todella raskas, mahakivun aiheuttaja. Kiusaamisen syitä ja kiusaajan motiiveja voi miettiä (kateutta, mustasukkaisuutta?), mutta lopulta syyt ovat yhdentekeviä, koska sellaisia voi halutessaan keksiä mistä tahansa. Kirjassa tilanne laukeaa suhteellisen helpon oloisesti, mikä on tietysti hyvä asia, ja kenties rohkaisee tai auttaa jotakuta pientä lukijaa. Todellisuus on monille kuitenkin erilainen, eikä kenenkään pitäisi joutua kärsimään edes "pienestä" kiusaamisesta. Miten tämän asian saisi muuttumaan?

10. helmikuuta 2012

Gustavsson, Per: Kuinka prinsessat lomailevat

Saarni-kirjat (2011)

Kuinka prinsessat lomailevat kertoo kaikille kiinnostuneille juuri sen, mitä nimi antaa ymmärtää. Saattaa tosin olla, että lukijan mielikuva aiheesta on hieman erilainen ennen kirjan lukemista, kuin sen jälkeen. Mutta siis, asiaan. Lomalla prinsessat heräävät aikaisin pakkaamaan. Ei tarvitse huolehtia mistään tavallisesta, kuten lohikäärmeiden jahtaamisesta, vaan voi lähteä tapaamaan muita prinsessoita ja pitämään hauskaa.

Yhteiselle retkelle on tulossa prinsessoita läheltä ja kaukaa ja porukkaa varten tarvitaan bussi. Automatka sujuu rattoisasti, kunnes bensan loputtua saavutaan perille, ja huomataan, että teltta ja ruuat ovat jääneet pakkaamatta mukaan… Kaikki kuitenkin selviää prinsessamaisella otteella: erään prinsessan suurista leningeistä saadaan telttoja ja terävällä miekalla on helppo veistää sytykkeitä nuotiota varten. Prinsessakakkukin on löytynyt jostain, joten syötävääkin riittää.

Kuurupiiloa leikkiessä on oltava tarkkana: kaikki piiloutujat täytyy löytää, ettei vaan kukaan unohdu metsään. Sade latistaa hieman tunnelmaa, mutta ei kai nyt mikään muu enää mene pieleen. No, seuraavana vuorossa on hyökkäävä hyeenalauma. Onneksi myös prinsessat osaavat yhdistää voimansa, ja käyvät vastahyökkäykseen miekat ojossa! Hyeenat juoksevat karkuun minkä ehtivät.

Taistelun jäljiltä löytyy yksi surkea loukkaantunut hyeena, jonka haavan prinsessat ansiokkaasti sitovat. Kiitollinen hyeena kutsuu kaverinsa takaisin paikalle ja ne tarjoavat apuaan. Hyeenoista tuleekin oiva vetovaljakko bensattoman bussin eteen, ja niin kotimatka voi alkaa. Loman jälkeen on mukava päästä omaan sänkyyn, ja laukut ehtii purkaa myöhemminkin.

Vaaleanpunaisiin pukeutunut pieni kultakutrinen prinsessa kruunu päässään – ja miekka kädessään. Miten mainio ajatus. Pienten tyttöjen ei ole mikään pakko pitää prinsessoista ja vaaleanpunaisesta, mutta jos pitää, niin sitten pitää. Toisaalta mikä pakko pienten prinsessojen olisi olla yksinomaan herkkiä ja kilttejä ja vaaleanpunaisia. Ihan yhtä hyvin voi myös käydä taistoon lohikäärmeitä vastaan tai käydä vaikka kalassa. Antaa prinsessojen itse päättää.

3. helmikuuta 2012

Mannström, Annika: Antto urheilee

Schildts (2011)

Anton suku on kaikin puolin urheiluhullua. Jokaiselta löytyy jokin harrastus aina palloilulajeista taitoluistelun ja pöytätenniksen kautta koskenlaskuun. Antolle itselleen ei juuri muu ole vielä varmaa, kuin että palkintopallipaikka jossain lajissa kyllä houkuttaisi. Mutta ”Menestys vai floppi, kömmähdys vai koppi?...Mihin riittää tehoni, mihin kelpaa kehoni?”, pohtii Antto. Siispä: ”Enot, kälyt, siskot, serkut urheilua rakastaa. Jokaisella oma laji, Anttoa saa opastaa.

Vauhdikkaan kuvakirjan sivuilla Antto tutustuu urheilulajiin jos toiseenkin. Lukija saa eri lajien lisäksi perehtyä niihin liittyvään termistöön, varsin humoristiselta kannalta. Vai mitenköhän vakavasti tulisi ottaa purjehduskilpailujen tuoksinassa pulaan joutunut maakrapu, hiihtoladulla havaittu perässähiihtäjä tai uima-altaan hyppytornissa ilmaantunut korkeanpaikankammo.

Aiemmat sukupolvet ovat pärjänneet vaikka missä ja Antollakin on kenties mahdollisuuksia samaan, jos vain löytyy se oma laji, mutta mikäpä kiire tuolla… ”Paras, mestari, mitalisti… Moni kaikkensa likoon pisti. Kultaa ja kunniaa, liikunnan iloja, välttyi saamasta liikaa kiloja. Antto silti päätöstään lykkää, puissa kiipeilystä kun tykkää!