Kallioniemi, Tuula: Karoliina ja oikukas uni

Otava 2014

Tuula Kallioniemen uusin kirja Karoliinasta kertoo unesta - tai oikeastaan sen puutteesta. Ekaluokkalainen Karoliina ei nimittäin millään saa enää iltaisin unta. Karoliina yrittää ystäviensä kanssa selvittää, miksi hän ei saa unta ja mikä siihen auttaisi. Ehdotuksia satelee aina kuuhulluudesta lampaiden laskemiseen ja homeopatiaan, ja unenpäätäkin Karoliina yrittää etsiä - mikään keino ei vain tunnu auttavan. Lopulta Karoliina päättää ottaa kaikki mahdolliset neuvot käyttöön yhtä aikaa.

Kello lähestyy yhdeksää. Karoliina Paju on valmistautunut perin pohjin. Hän on kuin onkin lainannut äidin piikkimaton, jolla äiti kuulemma rentoutuu raskaan työpäivän jälkeen. Hän on valmistanut rypsiöljystä ja ap-pel-sii-nin-kuo-ris-ta huonetuoksun, johon on lorauttanut varmuuden vuoksi isän hyväntuoksuista partavettä. Hän on juonut kolme isoa mukillista kaakaota ja syönyt neljä korvapuustia. Sänkynsä Karoliina on siirtänyt keskelle huoneensa lattiaa. Karoliina toivottaa vanhemmilleen hyvää yötä ja heittäytyy vuoteelleen. Jadekiven hän on asettanut huolellisesti tyynynsä alle.

Mutta mikä konsti saa Karoliinan lopulta nukahtamaan? 

Helppolukuinen Karoliina-sarja kertoo Karoliinasta ja hänen ystävistään. Karoliina on neuvokas tyttö, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Karoliina-kirjoissa on ilahduttavasti aina erilaisia, ajankohtaisia aiheita ja kirjat ovat myös vaivihkaisella tavalla opettavia ja kasvattavia. Kirjassa on myös vaikeimmat sanat tavutettu ja Marika Maijalan laatimat kuvituskuvat ovat mielenkiintoisia ja tuovat kirjan henkilöitä lähemmäksi lukijaa.

Erityisen ilahduttavaa kirjastonhoitajalle Karoliina ja oikukas uni-kirjassa on kohtaus, jossa Karoliinan ystävä Paskeri ehdottaa Karoliinalle, että hänen pitäisi lukea jokin kirja että saisi unen päästä kiinni - Paskerin mielestä kaikki kirjat ovat niin tylsiä, että niitä lukiessa nukahtaa niin päivällä kuin yölläkin. Ystävykset hakevatkin kirjastosta Paskerin mielestä tylsän kirjan (onhan siinä tyttö kannessa) ja Karoliina alkaa lukea Paskerille. Jutussa käy kuitenkin niin, että kirja on Paskerin mielestä niin mielenkiintoinen, että hän joutuu lainaamaan sen Karoliinalta itselleen lukeakseen sen!

Veirto, Kalle: Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja suuri salapoliisikisa

Karisto (2012)

Kuvittanut Jari Paananen

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja suuri salapolisikisa on Henkan ja hänen ystävänsä Jiikoon etsivähommista kertovan sarjan kymmenes osa. Takakansitekstin mukaan se on myös kirjasarjan päättävä osa. Henkka täyttää kirjassa 11 vuotta ja viettää syntymäpäiväjuhlaa, jonka pääohjelmannumero on salapolisikisa. Vihjeiden perusteella synttäreille kutsutut lapset löytävät ilmielävän kuolleen, ja yrittävät selvittää, miksi ja miten murha on tehty, ja kuka on murhaaja. Tietysti kisaan liittyy myös yllättäviä sattumuksia ja ylimääräistä jännitystä.

Jari Paanasen piirtämät pienet mustavalkoiset kuvat havainnollistavat tekstiä yllättävän hyvin,  ja mielestäni kuvia olisi saanut olla enemmänkin.

Sarja on suunnattu varhaisnuorille. Teksti on suurta, mutta helppolukuisten hyllyyn kirjaa ei meillä kuitenkaan ole sijoitettu, sillä virkkeet ovat paikoin monimutkaisia. Teksti on kuitenkin vetävää, ja sen huumori uppoaa lukijakuntaan. Alla on yhden virkkeen pituinen lainaus, jonka mitta on kuusi riviä kirjassa käytetyllä fonttikoolla. Pitseriavierailulla kaikki ei suju mallikkaasti, ja yksi lapsista heittää toista ketsuppiin kastetulla hillosipulilla, mutta heitto osuikin naapuripöydässä istuvaan mieheen:

Lastenlastensa kanssa ruokaileva ukkeli ukkeli  hyväksyi lopulta anteeksipyynnön ja hyvitysjätskit haukuttuaan meidät kaikki ensin huonosti kasvatetuiksi metsäläislapsiksi ja sivistyksen selänpesijöiksi ja vielä päälle todellisiksi telkkarin roskaohjelmien toljottajiksi. 

Henkan ja Jiikoon tutkimuksista kertovaa sarjaa lainataan paljon, mutta onneksi sarjassa on monta osaa. Tule katsomaan, onko joku niistä paikalla. Suosittelen koko kirjasarjaa erityisesti pojille, jotka ovat suunnilleen Henkan ikäisiä eli noin 10-vuotiaita.

Menna, Jon: Vintti pimeänä – Komisario Mäkelän tutkimuksia 1

WSOY (2012)

Kuvitus Tuomas Gustafsson

Jon Menna on kirjoittanut hilpeän tarinan komisario Mäkelän ja ylikonstaapeli Laineen tutkimuksista. Nämä poliisimiehet ovat vähäpätöisten tapausten yksikön henkilökunta, ja kyseisen työpäivän teemana tuntuvat olevan pimeät vintit, monin eri tavoin ymmärrettynä.

Vähäpätöisten tapausten yksikkö sijaitsee poliisilaitoksen ylimmässä kerroksessa, tai siis oikeastaan vielä sitäkin ylempänä, vintillä. Sinne on saatu järjestettyä varsin rauhaisa ja mukava tila, jossa on leppoisa juoda kahvia ja lueskella lehtiä. Ja välillä tietysti tehdä töitäkin, totta kai. Komisario Mäkelän työpäivä alkaa tänään poikkeuksellisesti: puhelin soi juuri kun hän pääsee osastolleen. Vanha nainen soittaa kertoakseen, että hänellä on ongelma, jossa vähäpätöisten tapausten yksikkö voisi olla avuksi. Ennen puhelun lopettamista hän vielä kertoo osoitteensa, ja jättää sitten Mäkelän kuuntelemaan luurin tuuttausta.

Komisario suhtautuu työtehtävään rauhallisesti, kuten ylikonstaapeli Lainekin töihin saapuessaan. Eipä muuta kuin poliisin autovarikolle kulkupeliä noutamaan ja sitten haastattelemaan ilmoituksen tehnyttä rouvaa. Helvi Hammasperäksi esittäytyvän rouvan ongelma on pulmallinen. Hänen miesvainajansa on alkanut kaatuilla! Nuoruuden kukoistuksessaan ja aivan ehjissä kehyksissä hän sen kun kaatuilee lipaston päällä. Mikä kumma sellaisen voi aiheuttaa?

Ylikonstaapeli Laine omistaa erityisen terävät hoksottimet, ja niitä tässä jutussa tarvitaan. Rouva Hammasperän lounastarjoilun aikana saavat poliisit itse havaita kehyksen kaatumisen, ja tutkimukset vievät vähitellen ulos talosta. Jonkinlainen tuskin havaittavissa oleva tärähdys tuntuu aiheuttavan kaatumisen, mutta mistä sellainen voisi olla lähtöisin? Komisario Mäkelän pettymykseksi tässä jutussa taitaa olla kysymys jostain hämärästä. Sellaiset jutut olisivat kovin paljon mukavampia, joissa ei olekaan kyse juuri mistään, kaikki onkin vain sattumaa tai väärinkäsitystä ja arki palaa kivasti takaisin uomiinsa. Nyt sen sijaan niin ei näytä käyvän, ja lounaspöydästäkin piti poistua juuri ennen jälkiruokaa.

Ylikonstaapeli Laineen hoksottimet johtavat heidät metsään, josta löytyy pieni luola, ja luolasta jotain räjähtelevää. Täältä siis tärähdykset ovat lähtöisin. Räjähtelyn takana näyttää olevan mies, jolla on poikkeuksellisen kiiluvat silmät, päässään kypärä, johon on kiinnitettynä sarvet ja kädessään ase. ”Myhahaa!” nauraa mies melkoisen omituisesti, ja ilmoittaa aikovansa valloittaa maailman. ”Sillä lailla”, huokaa komisario ja sitten onkin Mäkelällä ja Laineella edessään vaiherikkaat hetket ennen kuin tilanne saadaan rauhoittumaan. Ja päästään takaisin rouva Hammasperän lounaspöytään.

Tuomas Gustafssonin mustavalkoinen kuvitus istuu hauskasti tämän helppolukuisen tarinan vaiheisiin. Hersyviä ja vauhdikkaita yksityiskohtia riittää niin tekstissä kuin kuvissa ja tarina etenee jouhevasti hihityksestä toiseen. Samainen kirjailija-kuvittaja parivaljakko on tehnyt myös helppolukuisessa Werneri-sarjassa ilmestyneitä Agentti Kee Nan seikkailuja.

Forde, Patricia: Siilit eivät pidä korkeista paikoista

Kuvitus Joëlle Dreidemy

Noora ja Lotta ovat äidin ja isän kanssa eväsretkellä, kun Lotta katoaa. Isosisko Noora lähtee etsimään häntä ja aikoo jo luovuttaa, kun Lotta yhtäkkiä löytyy – hän on kiivennyt puuhun, ihan liian korkeaan puuhun.

Lotta tietysti uskaltaisi tulla itse puusta alas, mutta hän ei juuri sillä hetkellä ehdi. Puussa kun ovat meneillään hammaskeiju Sini Säihkysiiven häät ja Lottakin on saanut kutsun. Noora pyytää vanhempansa hätiin ja isä saapuu paikalle tikapuiden kera. Niin siinä kuitenkin käy, että äiti niille joutuu kiipeämään… ja lopulta hätiin kutsutaan palokunta.

Sillävälin hääjuhla on saanut suivaantuneen kuokkavieraan, joka ei käyttäydy kovin nätisti, ja sen saa tuta jopa palopäällikkö. Lotta toimii selostajana puun lehvien suojassa tapahtuville käänteille ja puun alle kerääntynyt porukka alkaa kiinnostua. Hääjuhla meinaa saada hurjan lopun, kun eräs siili joutuu tahtomattaan mukaan, eivätkä siilit pidä korkeista paikoista. Onneksi morsiamen pikkuserkun pikkupikkuserkku saapuu hätiin ja pelastaa päivän.

Lopulta Noora keksii, että he kaikki voisivat kiivetä ylös häitä seuraamaan, mutta sen Lotta kieltää jyrkästi. Hän olikin ihan juuri tulossa alas. Hiljaa hivuttautumalla Lotta pääsee varovasti puusta alas ja kaikki hurraavat. Myöhemmin Noora kiipeää itse puuhun, mutta hääväkeä ei enää näy. Mahtoikohan niitä häitä edes olla ollenkaan? Erään asian Noora kuitenkin näkee, joka käy yksiin Lotan kertomuksen kanssa, ja ainakin siinä Lotta näyttää olleen oikeassa, että siilit eivät pidä korkeista paikoista.

Sininen banaani -sarjan kirjat on suunnattu juuri lukemaan oppineille. Ne sisältävät paljon kuvitusta, joitain hauskoja puhekuplia ja itse teksti on helppolukuista. Juoni etenee melko nopeasti ja sisältää vauhtia ja käänteitä, joiden mukaan lukija toivottavasti tempautuu ja haluaa lukea tarinan loppuun saakka. (Ja sitten seuraavan ja…)

Weston, Carrie: Hissu Hirviö

Kuvitus Lara Jones

Lukukaveri-sarjan uudemmasta päästä oleva tarina kertoo pienestä hirviöstä nimeltä Hissu. Kirjan teksti on isokokoista ja melko yksinkertaista, ja tekstin kaverina on runsas kuvitus. Helppolukuisessa muodossa oleva nokkela tarina opettaa nuoria lukijoita nauttimaan kirjoista.

Hissu on hirviö, joka haluaisi pitää hauskaa ja esitellä temppujaan, mutta sillä ei oikein ole leikkikavereita. Hissun perheenjäsenet alkavat saada tarpeekseen Hissun tempuista; se ei tarkoita pahaa, mutta onnistuu siitä huolimatta aiheuttamaan puuhillaan harmia. Hissu asuu perheensä kanssa veden alla Sinijärvessä ja he pysyttelevät yleensä pohjassa piilossa, koska eivät halua pelotella ihmisiä.

Hissu on yksinäinen, ja välillä se käy kurkkaamassa miltä veden pinnalla näyttää. Siitä on hauskaa, kun rannalla olevat lapset pudottavat jäätelönsä ja alkavat osoitella Hissua tai kun retkeilijät säntäävät kirkuen karkuun. Muut Hissun perheessä eivät ole lainkaan huvittuneita. Äiti- ja isähirviö varoittelevat, että tällä menolla ihmiset yrittävät kohta pyydystää Hissun ja sitten Hissu joutuu johonkin näytteille. Hissu ei kuitenkaan malta kuunnella vanhempiaan.

Eräänä päivänä Hissu ei taaskaan löydä leikkikaveria ja päättää ponkaista kohti järven pintaa. Hyvin hitaasti se työntää nenänsä ylös vedestä, katselee ympärilleen ja alkaa liukua rannalla leikkiviä lapsia kohti. Hissu on jo aika lähellä kun lapset huomaavat sen, ja sitten Hissu alkaa esitellä lapsille temppujaan. Se pyörii ja polskii vedessä ja lähtee lopulta väsyneenä kotiin. Olipa sillä hauska päivä! Seuraavana päivänä Hissu lähtee taas rannalle, kurkistaa pinnalle ja ilahtuu nähdessään, että rannalla odottaa joukko innokkaita lapsia. Hissu temppuilee taas riemuissaan siihen asti, kun kuulee äidin huutavan syömään.

Jälleen seuraavana aamuna Hissu livahtaa kohti rantaa, kurkistaa pinnalle, ja siellä odottaakin melkoinen yllätys. Rannalla on iso kyltti ”Varokaa hirviötä!”, ankarailmeisiä aikuisia kameroiden kanssa, verkkoja, haaveja ja moottorivene! Hissu sukeltaa veteen ja ui nopeasti kotiin. Se on suunnattoman häpeissään, mutta kertoo kuitenkin perheelleen mitä on tehnyt. Seuraavan päivän sanomalehdessä on Hissun kuva etusivulla ja Hissun ei tee mieli edes puuroa…

Äitihirviöllä on idea, joka saattaisi ratkaista hirviöperheen pulmallisen tilanteen. Hissun ei ehkä myöskään tarvitsisi enää olla yksinäinen, vaan se saisi saman ikäisiä kavereita. Idea edellyttää jännää matkaa vuorten yli ja metsän halki, mutta lopulta tuloksena on onnellinen hirviöperhe.

Saarinen, Teemu: Iskä osaa melkein kaiken

Kuvitus Markus Majaluoma

Helppolukuisiin kirjoihin lukeutuva teos kertoo 12-vuotiaasta Maunosta, jonka iskä osaa kaikenlaista. Iskä on esimerkiksi aika kova urheilemaan ja pelaa jalkapalloa joukkueessa nimeltä FC Hutipotku. Luonnollisesti nestetankkaus on hyvin tärkeä osa urheilua ja FC Hutipotkullakin on futiskauden aikana paljon saunailtoja, joiden aikana tankkauksesta voi huolehtia. Maunon äiskä tosin on ehdottanut, että ehkä joukkueen nimeksi kannattaisi vaihtaa FC Saunailta, joka sitten toisinaan voisi järjestää nestetankkauksen lisäksi myös hutipotkuja.

Maunon iskän erikoistaitoihin kuuluu myös metsästys ja kerran hän on melkein onnistunut kaatamaan karhun. Iskä ja yksi hänen joukkuekaverinsa, Remppa, olivat juuri mökillä aloittelemassa jalkapallokauden saunailtoja, kun naapuri kertoi, että lähistöllä oli nähty karhu. Iskä ja Remppa tietysti päättivät saada nallen satimeen, mutta mielenkiintoisten juonenkäänteiden jälkeen tuloksena olikin lopulta vuoden luontokuva. Eikä ihan tarkalleen ottaen karhusta…

Iskä innostuu karhujahtikokemuksen jälkeen rakentamaan eräkämpän – omalle pihalleen, mutta tuokaan projekti ei mene ihan täysin suunnitellusti. Kämpän rakentamisen jälkeen on tarpeen loma, ja tällä kertaa iskä valitsee kohteeksi Pohjois-Korean. Äiskä ei ole aivan vakuuttunut kohteesta, vaikka iskä myhäileekin tyytyväisenä päästessään paikkaan, jossa kukaan naapureista ei ole käynyt ennen heitä. Äiskää ei myöskään erityisemmin miellytä lomakohteesta löytynyt hiekkaranta. Tai ei hiekkarannassa ole mitään vikaa, se on aivan upea, mutta kun rannalta puuttuu meri. Eikä ole järveä, jokea tai puroakaan.

Iskä on myös erittäin taitava korjaaja. Iskä ei esimerkiksi tarvitse ulkopuolista apua, kun hotellihuoneen telkkari vaikuttaa olevan rikki – sieltä kun ei tule kuin yhdenlaista ohjelmaa. Kuin ihmeen kaupalla samaan aikaan iskän sähkötöiden kanssa tulee koko hotelliin sähkökatko. Iskä lähtee selvittämään sen syytä ja äiskä ja Mauno saavat seurata pimeältä parvekkeelta, kuinka vuorten rinteitä reunustavien kaupunkien ja maanteiden valot yksi toisensa jälkeen sammuvat räsähdellen.

Perheelle järjestyy melko nopea kyyti takaisin kotiin, iskästä tulee julkkis ja tapahtumaketjusta aletaan tehdä elokuvaa. Elokuvanteon tiimellyksessä äiskälle ja iskälle tulee ero, joka lopulta osoittautuu väliaikaiseksi. Mauno taas ihastuu elokuvassa häntä esittävään tyttöön(!) Päivi Somasaloon ja nähtäväksi jää onnistuuko Mauno hurmaamaan Päivin. Kaiken kaikkiaan tarina on kasvattava kokemus, Maunokin on sen aikana kasvanut ihmisenä peräti 2 cm.

Tämä kirja sopii hauskaksi ja helpoksi lukukokemukseksi aloittelevalle lukijalle. Tarinan juonenkäänteet todennäköisesti imaisevat mukaansa ja kirja tulee huomaamatta luettua kokonaan. Aikuistakin monet iskän tempaukset hihityttävät ja äiskä tuskin on yksin monine tuntoineen, joita aikaansaavan iskän tempaukset aiheuttavat. Kuvia kirjasta löytyy aika vähän, mutta ne ovat hauskoja tarinan lomassa. Kuvitus on mustavalkoista, sarjakuvamaista ja välillä puhekuplilla tai muulla tekstillä varustettua.