24. elokuuta 2017

Iloinen koulutie : Suomen lasten koulurunot

Toimittanut Ismo Loivamaa
Kuvat Rudolf Koivu
Minerva 2017, 55 s.





Koulut ovat taas alkaneet. Toivon, että kaikkien koulutaival olisi iloinen, kuten seuraavassa Immi Hellénin runossa, josta myös teoksen nimi on poimittu.

On joutuneet päivät jo syksyiset.
Käy metsäpolkua pienoiset [..]

Puut metsän lapsille nyökkivät
kuin ainakin armaat ystävät.

Syystuuli luo ruusuja poskillen.
He kulkevat riemuiten, laulellen.

Vaikka joskus se käy kautta notkojen
ja kautta jylhien rotkojen,

tää nuorten iloinen koulutie
maan kaikista teistä parhain lie.


Immi Hellénin lisäksi koulurunoja ovat kirjoittaneet monet nimitutut: Sakari Topelius, Marjatta Kurenniemi, Kaarina Helakisa, Tittamari Marttinen, Jukka Itkonen, Pia Perkiö, Kaija Pakkanen ja Elina Karjalainen. Rakastin aikoinaan Uppo-Nallea yli kaiken, ja ilahduin vielä nytkin, kun nyt törmäsin tuttuun nalletekstiin: "Koulutietä kulkiessas, nalle aina muista, ettei kadun jäätiköllä takatassut luista, ettei kynä putoa ja ettei kirja puutu [..].

Immi Hellén oli syntynyt vuonna 1861- Valikoiman runoilijoista nuorin, Tittamari Marttinen, syntyi reilut sata vuotta Immin syntymän jälkeen. Tästä lähtökohdasta on helppo arvata, että myös runot ovat hengeltään erilaisia. Vaihtelua tuo myös runojen pituus, mukana on sekä pitkiä että pätkiä. Olisin kaivannut runojen yhteyteen jonkinlaista ajoitusta, vaikkapa runoilijan syntymävuotta. Vanhin tekijän nimen yhteydessä esitetty runo lienee Topeliuksen (synt. 1818) käsialaa, lisäksi teokseen on valittu kaksi kansanrunoa.

Runojen nimistä osa on huisin houkuttelevia. Vai mitäs pidät näistä:
Pelastusliiveillä pulpettiin
Sanakin voi riittää
Toivoisin, että asuisin Kuussa
Koulutaksi Myssylään?

Kirjan kuvituksena on käytetty Rudolf Koivun piirroksia, joista ei valitettavasti kerrota mitään, ei edes sitä, onko sivulle painettu koko työ vai jokin yksityiskohta laajemmasta kuvasta. Tekijän nmikirjaimet näin vain kolmessa kuvassa. Neljännessä niistä oli näkyvissä yläreuna.

Ismo Loivamaan Lastenruno-sarjassa on aiemmin ilmestynyt : Kas kuusen latvassa : Suomen lasten runolipas, Jos sul lysti on : Suomen lasten leikkirunot, Unen sinistä maata päin : Suomen lasten tuutulaulut ja iltarunot, Soita, soita sinikello : Suomen lasten kesärunot, Sitten leikitellään kuusen alla : Suomen lasten joulurunot sekä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie: Suomen lasten enkelirunot.


3. elokuuta 2017

Sananlaskut

Aineiston valinneet: Kari Laukkanen ja Pekka Hakamies
Johdannon kirjoittanut: Matti Kuusi 
Piirroksin varustanut: Pekka Vuori
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia
15904 sananlaskua Kansanrunousarkistosta
SKS 2017, 4. p., 598 s.



Niin kauan kuin jaksan muistaa on kirjan elinkaaren lyhykäisyydestä kannettu huolta. Eikä aivan suotta. Muutama vuosi takaperin julkaistuja kirjoja ei saa ostettua omaksi mistään, ellei käytettyä kappaletta satu tulemaan myyntiin. Nyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura teki hyvän työn ja julkaisi pitkään loppuunmyytynä olleen Sananlaskut-teoksen uudelleen. Neljänteen painokseen ehtinyt teos ilmestyi ensi kerran melkein neljäkymmentä vuotta sitten, vuonna 1978.

Ei oo hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi. Lappeenranta
Hoppu ei oo hyväksi muualla ko kirpun tapossa. Himanka
Hoti koira suunsa polttaa. Kankaanpää. hoti = hotkiva

Sananlaskut-teos on ulkonäöltään niin tuhti, että sen poimimista mukaan kirjastosta miettii kahteenkin kertaan. Kirjan kanniskelu käy tietysti hyötyliikunnasta. Ja kyllä, toki muistan, että kirjoitan blogia lasten ja nuorten kirjallisuudesta. Lukijan mielessä saattaa herätä kysymys, onko ollenkaan realistista ajatella, että kasvava nuoriso tarttuisi tämänkaltaiseen teokseen, ainakaan vapaaehtoisesti. Lähtökohtaisesti jokaiselle kirjalle on kyllä lukijansa. Kirjastojen tehtävä on keksiä keinoja tarjota kirjoja asiakkaille. (Ranganathanin 3. laki).

Minulle on luettu paljon, ja voin helposti kuvitella, että tätäkin kirjaa olisi luettu, jos se olisi omasta hyllystä löytynyt. Onhan kieli paikoin vanhahtavaa eivätkä toisen alueen murresanat välttämättä avaudu varsinkaan nuorelle lukijalle. Ääneen lukeva aikuinen tarjoaa tietysti sellaisen edun, että häneltä voi kysyä vieraista ilmaisuista ja sananlaskujen merkityksestä on mahdollista keskustella. Voi olla, että siinä samalla lukijakin löytää uusia näkökulmia tuttuihin sanontoihin. Sitä paitsi on niitä vieraita sanoja paikoin selitettykin.

Pekka Vuori on kuvittanut kirjan, mutta kuvia on harmittavan harvassa. Erityisesti lapsilukijoita ajatellen kuvitusta olisi voinut olla enemmän.

"Siint on hyvä miel, ko ei oo paha miel."

Sananlaskut etenevät aiheen mukaan aakkosjärjestyksessä, mutta mikään onnitteluvärssypankki teos ei varsinaisesti ole. Yritin tuloksettomasti löytää ripillepääsyonnitteluun sopivaa sananlaskua. Samoin katsoin, löytyisikö siitä tuoreelle ylioppilaalle jotain ajatuksen juurta, mutta luovuin tästäkin hankkeesta.

En ole kuitenkaan menettänyt toivoani kirjan käyttökelpoisuuden suhteen. Kirjasta löytyy nimittäin myös paikkakuntahakemisto. Luulen, että voin ripotella synnyinpaikkakuntaani liittyviä sananlaskuja erääseen elämäkerralliseen tekstiin. Ehkä niistä on jopa apua tuon tekstin jäsentelyssä. Ja onhan noita kiva lukea ihan muuten vaan.