Kulmala, Marianne: Rufus, spesiaali lapsi

Lasten osion selkokielelle mukauttanut Ari Sainio
Kuvitus ja taitto Kirsi Tapani
Aivoliitto, 2016

Kulmala, Marianne: Rufus, spesiaali lapsi

Rufus, spesiaali lapsi -kirja on kirjoitettu selkokielellä. Selkokieli pyrkii olemaan yleiskieltä helpommin luettavaa ja ymmärrettävää. Vaikeat termit kuten 'kaunan kantaminen' on selitetty. Teksi on pyritty jakamaan niin, että yhdelle riville tulee vain yksi ajatus. Näin rivit ovat lyhyitä ja teoksen ulkoasusta on tullut ilmava.

Teos on kaksiosainen. Ensimmäinen osa on tarkoitettu lapsille ja jälkimmäinen aikuisille. Lapsille suunnatun osion kertoja on Boris. Boris on bostoninterrieri, samanrotuinen kuin valtakunnan ensimmäinen koira, Jenni Haukion Lenni, joka sekin vilahtaa kirjassa.

Boriksen isäntä on yhdeksänvuotias poika, nimeltään Rufus. Rufus on spesiaali lapsi, hänellä on neurologinen häiriö, Touretten oireyhtymä. Boris rakastaa isäntäänsä syvästi. Koira tietää, että Rufus voi päästää välillä suustaan ääniä, jotka ovat kummallisia pojan omastakin mielestä. Rufus ei kerta kaikkiaan voi näille äänille mitään. Rufuksella on myös erilaisia toistuvia liikkeitä, joita hänen pitää tehdä. Kertoja havainnollistaa: "Ihan sama juttu silloin, kun sinä olet flunssassa. Silloin et voi mitään sille, että nenäsi vuotaa tai sinulle tulee aivastus".

Flunssa kuitenkin menee ohi muutamassa päivässä. Sen sijaan Toureten oireyhtymä pysyy. Kirjassa todetaan vasta 20 vuotta rajapyykiksi, jolloin nähdään, helpottavatko oireet. Teoksesta saa paljon tietoa Toureten oireyhtymästä. Se tarjoaa vertaistukea sekä lapselle, jolla on tämä sama oireyhtymä, ja hänen vanhemmilleen. Ja toivon mukaan lisää myös muiden lukijoiden ymmärrystä.

Rufuksella on hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Huonona päivänä oireet itkettävät ja suututtavat.
Kirjassa on tehtäväruutuja. Ensimmäisessä kysytään: "Onko sinulla joskus huonoja päiviä? Mitä silloin teet?" Kirsi Tapanin kuvitus elävöittää teosta ja tukee tekstin ymmärtämistä. Alla on kuva aukeamasta, jossa kertoja vertaa erityislasta supersankareihin:

Minun mielestäni spesiaalit lapset
ovat supersankareits!
Niin kuin Batman, Zorro tai Tarzan!
He jaksavat kestää omia oireitaan,
he jaksavat kestää ihmisten tuijotukset [..]

Kirsi Tapanin kuvitusta Marianne.Kulmalan teoksessa Rufus, spesiaali lapsi.

Lisää selkokirjoja voit etsiä Selkokeskuksen ylläpitämästä tietokannasta.

Levanto, Marjatta & Vuori, Julia: Metsän pieni kansa : puunhaltijoiden opintoretki

Teksti Marjatta Levanto
Kuvitus Julia Vuori
Ulkoasu Tiina Ripatti
Kuvankäsittely Petri Kuokka / Aarnipaja

Maahenki 2016

Metsän pieni kansa : puunhaltijoiden opintoretki -selkoversio

Yleensä yhdessä selkokirjassa ei esiinny kovin monta toimijaa. Tässä niitä on aika liuta. Heti kirjan alussa luetellaan, ketä opintoretkellä on mukana. Se tietysti helpottaa lukijaa, joka palata listaan kesken luku-urakkansa. Pajunhaltija, Pihlajanhaltija, Vaivaiskoivunhaltija ja Väinämöinen esitellään oikein kuvan kanssa. Lisäksi luetellaan:

Ilmatar
Noidat
Vedenhaltijat / näkki
Hattarat, kapeet, rahkot
Metsänhaltijat / Tapio ja Mielikki, maahiset, suohaltijat
Sammakot
Karhut
Kratit
Menninkäiset
Vainajat, haamut, kummitukset
Kotitontut ja metsätontut
Jättiläiset
Tuliketut, lepänhaltijat
Vuorenpeikot / hiidet, staalot
Lintukotolaiset

Kirjan viimeisillä sivuilla kerrotaan kuvituksena käytettyjen taideteosten tiedot ja yleensä myös se, kuka on ottanut teoksesta tässä kirjassa julkaistun kuvan. Mukana on tuttuja kuvataiteilijoita, esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg ja Magnus von Wright, mutta myös tuoreita suurelle yleisölle tuntemattomampia valokuvaajia. Siellä täällä vilahtelee Julia Vuoren hahmoja.

Kannen kuva on Torsten Wasastjernan Sadun prinsessa vuodelta 1898. Sama hurmaava kuva toistuu ehjänä kirjan sisällä. Siihen on liitetty myös valokuva sadun prinsessan mallista, pienestä tyttölapsesta. Kannessa olevan kolon merkitystä en oikein ymmärtänyt. Oikein pienikätinen tietysti voi työntää siitä kätensä.

Lukemani kirja oli kirjoitettu selkokielellä, mutta teosta on saatavissa myös yleiskielisenä.

Kirja on painettu Porvoossa, siitäkin täydet pisteet.

Tiainen, Marja-Leena: Poika joka katosi

Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi

Avain / BTJ Finland 2015

Poika joka katosi on selkokirja. Se perustuu Marja-Leena Tiaisen teokseen Poistui kotoaan (2005). Tiainen on itse kirjoittanut selkokirjan. Teoksen nimi ilmaisee hyvin, mitä kirjassa tullaan kertomaan, ja kerronta jatkuu tiiviinä, vaikka tekstin asettelu onkin ilmavaa, runomaista.

Lukija tavoittaa tunnelman, joka vallitsee kadonneen pojaan perheessä. Perheenjäsenet käsittelevät tilannetta kukin tavallaan. Ensimmäisistä joululahjoista katoamisen jälkeen iloitsee ainoastaan perheen viisivuotias, mutta vähitellen jäljelle jääneet jatkavat elämäänsä. Selkoteksissä suurimman roolin saa 18 vuotta täyttävä esikoistytär, joka olosuhteista huolimatta pyrkii elämään tavallista nuoren ihmisen elämää.

Suosittelen kirjaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä eläville nuorille miehille ja naisille, myös teille, jotka ette kovin paljon lue. Tämä kirja on nopealukuinen ja ohut, sivuja siinä on vain 88 kappaletta.