Rahikka, Kerttu: Elsa ja Lauri riehuvat

Kirjoittanut Kerttu Rahikka
Kuvittanut Nadja Sarell
Graafinen suunnittelu ja taitto Jussi Kaakinen
Mäkelä 2019, 31 s.
Painettu Latviassa

Kerttu Rahikan kirjoittaman Elsa ja Lauri riehuvat -kirjan tarina alkaa päiväkodin naamiaispäivästä ja päättyy siihen kun sisarukset kömpivät kotisänkyihinsä. Kirja kuuluu sarjaan, ja kuten muissakin osissa, kirja päättyy tieto-osuuteen, joka syventää kirjan teemaan liittyviä tietoja ja taitoja. Tässä tieto-osuus haastaa lasta ja aikuista pohtimaan riehumista ja rauhoittumista. Aikuista puhutellaan omissa tietoruuduissaan.

Kirjailija työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana, ja tämä hänen taustansa huokuu tekstistä.

Teoksen on kuvittanut Nadja Sarell. Kuvitus kytkee tieto-osuuden tarinaan ja tekee teoksesta hyvän kokonaisuuden.

Kirjastonhoitajan mieltäni hiveli se, miten paljon kirjoja näkyy kuvituksessa. Laskepas, montako kirjankäyttötilannetta löydät.

Kanto, Anneli: Virtaset huvipuistossa

Teksti Anneli Kanto
Kuvat ja graafinen suunnittelu Noora Katto
Karisto 2018, 30 s.

Virtasen perheen lapsille on luvattu huvipuistopäivä, JOS lapset ovat oikein kilttejä ja ahkeria sitä ennen. Ja kyllähän he ovat, kukin ikänsä ja kykyjensä rajoissa: esikoinen ulkoiluttaa koiraa ja leikkii pikkusiskon kanssa, toiseksi vanhin kitkee, keskimmäinen siivoaa kissan vessalaatikkoa ja toiseksi nuorin järjestää lelunsa.

Perheen kuopus Kastehelmi on vielä niin pieni, ettei hän oikein osaa kodin hommia, joten hänen tehtävänsä on olla kiltti. Kilttinä oleminen ei ole helppoa, mutta Kastehelmi yrittää täysillä, sillä hän todellakin haluaa kieppumaan huvipuiston jännittäviin laitteisiin.

Kuvittaja Noora Katto osaa poimia kuviinsa kaiken olennaisen.
Tunnistatko huvipuiston, jossa Virtasen perhe vierailee?

Nyt seuraa juonipaljastuksia: Lapset suoriutuvat ahkeruus- ja kiltteysviikoista. Perhe lähtee huvipuistoon. Kastehelmi, 3 vuotta, ei kuitenkaan pääse haaveilemiinsa kieputtimiin, sillä hän on vasta 101 senttiä pitkä, eli aivan liian lyhyt. Pyörimään pääsevät vain yli 120-senttiset. Selvää on, että tyttöä kiukuttaa:

Hän ei todellakaan ole ollut viikkokausia kiltti vain päästäkseen puksuttamaan ympyrää lapsellisella possujunalla. Häntä on narrattu.

Kastehelmi on niin vihainen, että karkaa omille teilleen. Miten siinä käy? Lue kirja, niin tiedät. Samalla opit, miten huvipuistossa toimitaan. Aikuiselle kirja tarjoaa tervetulleen muistutuksen siitä, miltä oikein tosi iso pettymys ja harmitus voikaan lapsesta tuntua.

Kastehelmi on 101 senttiä pitkä.
Katto on onnistunut sisällyttämään kuviin herkullisia yksityiskohtia.
Mittauspiste on osa isompaa kuvaa teoksessa Virtaset huvipuistossa.

Kuvittaja on rajannut perheen vanhemmat pois, isän karvaisia raajoja muutamassa kuvassa tosin saattaa vilahtaa. Tulkitsin, että huvipuistopäivänä kameran takana on ollut äiti, sillä häntä en onnistunut kuvista löytämään. Tekstissä sentään sivutaan vanhempia: Isä on tuonut työpaikaltaan kaikille keltaiset mainoslippikset, ja äiti on mieltynyt hurjempiin huvipuistolaitteisiin kuin isä. Tai ainakin äiti menee niihin lasten seuraksi. Sillä aikaa isä köröttelee maisemareittiä wanhoilla autoilla.

Virtaset huvipuistossa on Villit Virtaset -sarjan kymmenes osa. Kirjailija Anneli Kanto sai toukokuussa 2018 Anni Swan -mitalin. Se myönnettiin Viisi villiä Virtasta -sarjan kirjoista Virtasen lapset ja pentu (2015), Perttu Virtanen ja varkaus (2016) ja Vilma Virtanen virpomassa (2017). Lue palkintoperusteista lisää tästä.

Crossan, Sarah: Yksi

Suomentanut Kaisa Kattelus

S&S 2018, 439 s.

Kansi: Aino Ahtiainen

Sarah Crossanin kirjoittama Yksi on säeromaani. Törmäsin mokomaan termiin viime vuoden keväällä. Luin silloin Kirsti Kurosen Pönttö-kirjan. Pönttö teki minuun niin suuren vaikutuksen, että olisin halunnut antaa sen ylioppilaslahjaksi, mutta puoliso esti, koska kirjan nimi oli se mikä oli. Ylioppilas sai kirjansa vasta juhlien jälkeen, mutta mies muisti teoksen nimen vielä tämän vuoden ylioppilaslahjoista keskusteltaessa.

Yksikin on hyvä lahjakirja, vaikka on paljon paksumpi kuin runokirjanohut Pönttö. Yli 400 sivustaan huolimatta se on huomattavan nopealukuinen. Ja sisällöltään se on tosi painava. Antaisin sen peruskoulunsa päättävälle tytölle taikka mahdollisesti jo rippilahjaksi.

Yksi kertoo kahdesta 16-vuotiaasta tytöstä, siskoksista, joilla on yhteinen alavartalo. Mutta miten siamilaisista kaksosista kertovan kirjan nimi voi olla Yksin? Luulen, että nimi liittyy kertojaan: tytöistä vain toinen, Grace, pääsee itse ääneen.

Kirjan nimi on hieno, samoin Aino Ahtiaisen käsialaa oleva kansi. Löysin kirjaston kappaleen vasta haeskelun jälkeen. Sen olisi pitänyt olla nuorten osastolla, mutta se oli päätynyt aikuisten osaston uutuushyllyyn. Hyllyttäjän virhe ei ole suurikaan ihme, sillä ulkoasunsa perusteella Yksin voisi olla aikuisille suunnattu kirja. Ja toki se sopii aikuistenkin luettavaksi, vaikka tarinan kertoja onkin nuori.

Grace on ajattelee samanlaisia ajatuksia kuin kaikki muutkin. Perheeseen kuuluu kaksoissiskon ja vanhempien lisäksi pikkusisko, jota kaksoset kutsuvat hauskalla nimellä. Myös isoäiti asuu perheessä. Erityislaadustaan johtuen Grace on joutunut kohtaamaan toisenlaisia tilanteita kuin keskiarvonuoret, mutta hänellä on siitä huolimatta nuoren ihmisen toiveet. Hän janoaa rakkautta ja vertaa itseään muihin.

Mummi on menossa treffeille miehen kanssa jonka hän
tapasi keilahallissa.
En tiennyt ettö mummi pitää keilaamisesta.
En tiennyt että keilahalleissa voi tavata
     miehiä.
Enkä voi uskoa että  ihmisellä
jonka naama on kurttuinen
kuin ylikypsä avokado
on parempi onni
rakkaudessa
kuin minulla.

Kaipaan pilkkuja, mutta ihmeen luettavaa teksti on ilman niitäkin. Suosittelen kirjaa vähän lukeville. Heikolle lukijalle paksu kirja voi olla kauhistus, mutta nyt teksti on painettu niin ilmavasti, että sivuja saa kääntää palkitsevan tiuhaan. Liehureuna ei tee tästä selkokirjaa, mutta jollain tavalla kirjailija onnistuu toteuttamaan ajatusta "vähemmän on enemmän".

Vain harva siamilaisista kaksosista selviää aikuiseksi. Huoli onkin koko ajan läsnä Gracen perheessä:

Ajan kuluessa
todennäköisyys että me
    yhtäkkiä vain
lakkaamme
olemasta
nousee
sangen korkeaksi.

Erityiset huolenaiheet eivät tietenkään poista niitä tavanomaisia. Perheen isä yrittää hoitaa itseään alkoholilla. Siitä seuraa lisää ongelmia. Perheen elättää äiti, mutta hänenkään työpaikkansa ei ole varma.

Äidin firma irtisnoi aamulla kymmenen ihmistä:
  hips-haps-hups.

Keskipäivällä äiti luuli selviytyneensä teurastuksesta
ja meni lounaalle,
   osti itselleen makkaravoileivän
   ja valtavan kaurakeksin [..].

Mutta iloitseeko äiti ennenaikaisesti? Miten perheen rahat riittävät, jos äitikin saa lopputilin? Entä miten pärjää Gracen pikkusisko?

Säeromaanin määritelmää voit etsiä Aamulehdessä julkaistussa Kurosen haastattelusta. Maailmalla lajia kutsutaan kai termillä verse novel. Suomennoksen keksi kirjailija Anneli Kanto.

Lähteenmäki, Laura: Nutcase

Kansi Riikka Turkulainen
Kannen kuva Liivia Sirola
WSOY 2016

Juholla ja Saimilla on vain vuosi ikäeroa. Lapsena heitä luultiin kaksosiksi, mutta Saimin 15-vuotissyntymäpäivän aamuna ikäero on yhtäkkiä muuttunut valtavaksi. Juho on lähdössä kahden tunnin ajomatkan päähän lukioon, mutta Saimin täytyy jatkaa vielä vuosi tutussa koulussa. Saimia lohduttaa vain yksi ajatus: vuoden päästä hänkin pakkaisi tavaransa ja pääsisi asumaan veljen kanssa. Sitä ennen he toki viettäisivät viikonloput yhdessä.

Itsenäinen elämä vie Juhon mukanaan, ja Saimi joutuu huomaamaan, ettei veli ehdikään viikonlopuiksi kotiin. Tai jos ehtiikin, kaverit menevät Saimin edelle. Saimi ei löydä veljen veroista seuraa ja ajautuu nettiin. Sieltä hän löytää kiinnostavan blogin, jonka kautta kuvittelee taas pääsevänsä veljen lähelle.

Googlettelin kirjan nimellä. Kirjaan liittyy kuvitteellinen blogi ja kirjatraileri. Hauskin löytö oli kuitenkin vertaisvinkkausvideo. Aamulehden Nuoret kirjakriitikot -videosarjassa kirjallisuudesta kiinnostuneet nuoret arvioivat heitä kiinnostavia kirjoja. 14-vuotias Siiri Torvinen arvioi Laura Lähteenmäen nuortenromaanin täällä.

Huomaathan katsoa Liivia Sirolan tekemän kansikuvan. Liivia Sirola on pirkanmaalainen kuvataiteilija ja valokuvaaja.

 Vuonna 1973 syntynyt Laura Lähteenmäki on saanut lukuisia tunnustuksia: Arvid Lydecken -palkinnon, IBBY:n kunniamaininnan, ollut Finlandia Junior -palkintoehdokkaana sekä kolmesti Topelius-palkintoehdokkaana. 

Huet-Gomez, Christelle: Rakastan sinua, pikkusisko!

Kirjoittanut Christelle Huet-Gomez
Kuvittanut Séverine Duchesne
Suomentanut Suvi Clarke
Vaukirja 2014









Pompo pitää itseään maatilan onnekkaimpana poikasena. Se on äitinsä ainoa ja aivan erityinen aarre. Äidin oma pieni ainokainen, jonka ei tarvitse huolehtia pikkusisaruksista niinkuin maatilan muiden eläinlasten. Pompon kaikkien kavereiden täytyy pitää huolta sisaruksistaan, kun taas Pompo voi rauhassa keskittyä omiin puuhiinsa.











Mikä järkytys sitten onkaan, kun eräänä päivänä Pompo huomaa äitinsä hautovan uutta munaa. Pompo ei halua siskoa tai veljeä. Se haluaa edelleen olla äidin ainokainen! Äiti pyytää Pompoa vahtimaan munaa hetken aikaa, ja kiukkuinen Pompo näkee tilaisuutensa tulleen. Se päättää hankkiutua munasta eroon, niin ettei sitä kukaan enää löydä, ja Pompo saa edelleen olla äidin ainoa.

No, homma on helpommin sanottu kuin tehty, ja monta konstia täytyy Pompon koittaa ennen kuin tarina päätyy ratkaisuunsa. Ja lopulta se pikkusisko saattaa ehkä sittenkin olla ihan kiva ja rakas, ja mustasukkaisuus olikin ihan turhaa.

 

Langreuter, Jutta: Kaverit kaikesta huolimatta

Lasten Keskus 2015
Teksti Jutta Langreuter
Kuvat Stefanie Dahle
Suomennos Maisa Tonteri

 

Sisarukset. Monesti ne kaikkein läheisimmät, kaikkein rakkaimmat – ja kaikkein ärsyttävimmät...

 

Josse Jänis on saanut ystävänsä Leenan luokseen kylään, mutta kuinkas onkaan käynyt! Leena leikkiikin vain Jossen siskojen, Meten ja Martan, kanssa, ja vielä kaikenlaisia tyhmiä tyttöjen leikkejä. Yrittävät tytöt saada Josseakin mukaan, mutta Jossea harmittaa ja murjotuttaa, ja hän tekee parhaansa pilatakseen muiden leikit. Tytöt saavat nopeasti tarpeekseen Jossesta ja päättävät loikkia muualle leikkimään.

 

Onneksi Jossekin saa leikkikaverin, kun paikalle saapuu Mauri Mäyrä. Kultalastissa olevaa junaa väijyvät rosvot odottelevat jo pusikossa, kun pojat yhtäkkiä huomaavat taivaan tummenneen. Josselle tulee hätä! Mette ja Martta pelkäävät ukkosta, ja Jossen täytyy äkkiä saada heidät turvaan. Mitäpä väliä sillä, että juuri äsken riideltiin ja siskot tuntuivat maailman tyhmimmiltä. Sisaruksista täytyy silti pitää huolta!

Josse pinkaisee hurjaan juoksuun ja etsii Metteä, Marttaa ja Leenaa kaikista keksimistään paikoista. Juuri ajoissa hän löytää tytöt, ja he ehtivät takaisin kotiin ennen myrskyä. Sovinto on tehty jo aiemmin – olihan veli niin kiva, että ajatteli siskojaan, vaikka häntä pelotti itseäänkin – mutta sen kunniaksi kaikki saavat vielä porkkanat Jossen salapiilosta.