26. kesäkuuta 2015

Ferri, Giuliano: Ihmeellinen syntymäpäivälahja


Lasten Keskus 2015
Suomentanut Susanna Sjöman

















Giuliano Ferrin kuvituksissa on monesti jotain tunnelmallista ja vetoavaa, joka pistää ihastumaan, ja myös tarinoissa on ajattelemisen aihetta.

Ihmeellinen syntymäpäivälahja kertoo tarinan Hannusta. Pieni hiiripoika Hannu saa syntymäpäivänään paljon lahjoja, ja se on sen mielestä aivan mahtavaa. Papaltaan Hannu saa pussillisen siemeniä, ja on vähän pettynyt, mutta pappa vain kehottaa olemaan kärsivällinen. Yhdessä he istuttavat siemenen, ja Hannu saa ohjeet miten hoitaa sitä hyvin.


Innoissaan Hannu juoksee seuraavana aamuna siementä katsomaan ja yllättyy, kun sille ei olekaan tapahtunut mitään. Uudelleen pappa ohjeistaa pettynyttä pikkuhiirtä olemaan kärsivällinen ja kastelemaan siementä joka päivä, ja niin Hannu päättääkin tehdä, vaikka homma tuntuukin aika tylsältä.

Voi, ihmettä! Lopulta siemen itää, mutta edelleenkään se ei ole mitään suurta ja mahtavaa, vaan ihan pikkuinen taimi vaan. Pappa yrittää opettaa Hannulle, ettei kaikkea voi saada heti eikä kaikki voi valmistua saman tien, mutta jos malttaa odottaa ja tehdä vähän hommiakin, voi saada vaikka mitä ihmeellistä.


Eräänä päivänä käy kuitenki niin, että Hannu unohtaa kastella taimen. Kavereiden kanssa tehty uintiretki vie ajatukset muualle, ja seuraavana aamuna sitä odottaakin nuupahtanut taimi. Onneksi pappa auttaa sen elvytyksessä. Nyt Hannu ei enää unohda kastelua, mutta kärsivällisyyttä kasvin kasvamisen seuraaminen tosiaan vaatii. Kaveritkin onneksi auttavat tarvittaessa, ja lopulta kaikki pääsevät nauttimaan lopputuloksesta.

19. kesäkuuta 2015

Kallioniemi, Tuula: Pako

Otava 2015












...Poliisi etsii kahta 30.7. kadonnutta tyttöä. Etsityt ovat 12-vuotias Matilda Salmi ja luultavasti samanikäinen Carita, jonka sukunimeä ja henkilöllisyyttä ei tiedetä...

Matildalla on vihkollinen keksittyjä tytönnimiä. Sellaisen kuuloisia, että sen nimiset olisivat varmasti hyviä kavereita. Todellisuudessa kavereita ei ole, koska samalla luokalla on Jarna, joka jostain syystä kiusaa, ja on saanut kaikki muutkin Matildaa vastaan. Kotona Matildalla on äiti ja isä tai siis oikeastaan ei ole, sillä molemmat reissaavat paljon työn takia. Rahasta ei ole puutetta, mutta yhteisestä ajasta kyllä. Äiti on sitä mieltä, että viikon loma "laatuaikaa" ja shoppailureissu kyllä korvaavat kaiken, ja Matildahan kyllä pärjää, kun on niin reipas ja omatoiminen. Matilda taas on oppinut, että äidille on turha edes yrittää kertoa mitään, on parempi vaan näytellä reipasta ja omatoimista, ja vihkollista keksittyjä kaverien nimiä.

Carita elää vaarinsa kanssa eristyksissä saaressa. Ulkopuolella on paha maailma, ja vaari uskoo suojelevansa Caritaa siltä, kun ei päästä tätä minnekään, ei edes kouluun. Omaa tytärtään, Caritan äitiä, vaari ei pystynyt suojelemaan, joten Caritan kanssa hän on erityisen tarkka. Vaari on ankara, ja Carita on oppinut, että tottelemalla pääsee kaikkein helpoimmalla. Kun vaari eräänä päivänä tuo Caritalle kaveriksi Matildan, ja lukitsee oven jälkeensä, muuttuu molempien tyttöjen elämä. Matilda ei tyydy kohtaloonsa vankina, vaan järjestää tytöt pakoon, mutta mitä tehdä, kun edes oma äiti ei usko tapahtunutta. Ei kai poliisikaan sitten uskoisi, joten parempi vaan jatkaa pakomatkaa.

Samuelin elämän ulkoiset puitteet ovat yhtä hyvät kuin Matildankin. Isä on terveyskeskuksen ylilääkäri, ja perheellä on varaa kaikkeen mitä sattuu haluamaan. Isä tosin voisi yhtä hyvin asua terveyskeskuksessa, koska ei häntä juuri hulppeassa kotitalossa näy. Äiti taas on vähän ylisuojeleva ja tuntuu pitävän Samuelia ihan lapsena, vaikka hän ei sellainen omasta mielestään enää ole. Perhe on muuttanut isän työn perässä jo monta kertaa, ja Samuel on oppinut pärjäämään uusissa kouluissa, ja etsimään uusia kavereita. Viimeisimmän muuton jälkeen hän on kyllä sitä mieltä, että parempi vaan olla yksikseen, kun kohta kuitenkin taas muutetaan. Yöllisillä salaisilla retkillä Samuel löytää tukikohdakseen syrjäisen käyttämättömän mökin. Muut yölliset puuhailut eivät päivänvaloa kestäisikään, ja Samuel saa jonkinlaista tyydytystä siitä, ettei ole se kiltti ja nuhteeton ylilääkärin poika, joksi häntä luullaan.

Anders asuu äitinsä kanssa vuokrakerrostalossa ja on tottunut huolehtimaan itsestään. Äiti on uupunut yrittäessään pärjätä yhteiskunnan maksamilla pienillä tukisummilla, eikä usein jaksa enää edes nousta sängystä. Parempi kotona kyllä on olla kuin perhekodissa, josta Andersilla myös on kokemusta. Syksy ja koulun alku lähenee, eikä Anders odota sitä yhtään sen innokkaammin kuin Matilda tai Samuelkaan, koska siellä kiusataan. Koskaan ei tiedä löytääkö päänsä vessanpöntöstä vai kuralätäköstä. Anders on huomannut paikkakunnan uuden pojan, Samuelin, ja seurailee tämän yöllisiä puuhia. Elättelee pientä toivoa mahdollisesta kaverista, vaikka laittomuuksia hän ei kyllä hyväksy. Lopulta pojat tutustuvat, varsin vastentahtoisesti, ja autio mökki yhdistää lopulta kaikki neljä. Onko pojista tytöille apua vai haittaa ja kuka löytää karkulaiset ensimmäisenä?

Pako on pieni ja lyhyt kirja, jonka sisältöön kirjailija on saanut mahtumaan paljon asiaa ja tapahtumia. Erilaisista lähtökohdista tulevat nuoret kohtaavat toisensa ja kokemus taitaa olla hyvin silmiä avaava. Ulkoiset puitteet eivät välttämättä kerro mitään siitä miten ihmisillä todellisuudessa menee, eikä hyväosaiselle toisaalta välttämättä tule edes mieleen, että jollakulla toisella voi olla vaikeuksia. Aina on myös mahdollista oppia ja muuttaa asioita, ainakin omalla kohdallaan. Jos saa mahdollisuuden ymmärtää, että elää voi eri tavallakin kuin siihen asti, tai eri tavalla kuin vaikka omat vanhemmat, voi muutos olla jo aluillaan.
 

12. kesäkuuta 2015

Docherty, Helen: Abrakaseepra

Mäkelä 2015
Kirjoittanut Helen Docherty
Kuvittanut Thomas Docherty
Suomeksi riimitellyt Terhi Leskinen









On Torkkulan kylässä rauhaisaa aina,
kiire ei kenenkään niskassa paina.
Vuodesta toiseen aika vain mataa
ja elämä kitkuttaa hiljaista rataa.

Eräänä rauhallisena päivänä uneliaaseen pieneen Torkkulan kylään saapuu Abrakaseepran taikashow, ja saa asukkaat innostumaan. Seepra pystyttää lavansa torille muiden katsellessa vieressä jännittyneinä ja illalla koittaa esityksen aika. Koko kylä on kerääntynyt torille ihmettelemään ja seepraneitonen saa suuren suosion.


Ainoa, jota vähän kismittää on vuohi. Sitä harmittaa, että uusi tulokas tuntuu kokonaan vievän muiden eläinten huomion. Eläimet haluavat kiittää seepraa lahjoilla hienosta esityksestä ja show tuntuu kiinnostavan niitä ilta toisensa jälkeen. Päivisinkin seepran ympärille kerääntyy suuri joukko eläimiä kuuntelemaan sen tarinoita, eikä kukaan enää vietäkään aikaansa vuohen laivalla. Muut jopa pyytävät seepraa jäämään kylään, ja reissuelämään kyllästynyt seepra suostuu mielellään, mutta vuohelle tämä on viimeinen pisara. Se alkaa punoa juonta.


"Kaunainen vuohi samaa levyä soittaa
ja pikkuhiljaa eläimet puolelleen voittaa."
 
Seepralla on oudot raidat, toteaa vuohi. Ja kun vuohi riittävän pitkään kuiskuttaa vuorollaan jokaisen eläimen korvaan, että on se seepra aika kumma, alkaa se tuntua siltä muistakin. Seepran suosio laskee, ja kohta vuohi jo tyytyväisenä naputtelee puuhun kyltin: "raidat kielletty". Surullinen seepra lähtee matkoihinsa hiljaa yön pimeydessä.
 

"Vuohi veneestä loikkaa ja polskii rantaan,
sitten nöyrästi anellen kyykistyy santaan."

Seuraavana aamuna seepra on poissa ja kylän lapset suruissaan. Itse asiassa vuohi huomaa koko kylän surevan seepran lähtöä, ja tajuaa tehneensä jotain todella tyhmää. Miten asian saisikaan korjattua? Yhteispelillä, koko porukalla, vauhdilla takaa-ajoon! Onneksi seepra löytyy ja on anteeksiantavainen. Vuohi oppii, ettei kateuden kannata antaa ottaa valtaa. Kylästä kyllä löytyy tilaa ja tehtävää molemmille, ja taianomaiset illat saavat jatkua kaikkien ilona.

 

5. kesäkuuta 2015

Hallava, Anna: Sammakkoprinsessa

WSOY 2015












Anna Hallavan esikoisteos Sammakkoprinsessa tarjoaa kevyttä ja hauskaa viihdettä nuorille, pienellä yliluonnollisella vivahteella, ja käy se hyvin tällaiselle vähän vanhemmallekin. Chick-lit on aikuisten kaunokirjallisuudessa ollut viime vuosina suosiossa, ja Sammakkoprinsessa menee aikalailla samantyyppiseen kategoriaan nuortenkirjallisuuden puolella.

Sammakkoprinsessan pääosassa on kohta 14 täyttävä Ofelia, joka haaveilee samaa koulua käyvästä Jetrosta. Jetro on hänen mielestään kaikinpuolin ihana, ja puheisiinkin Ofelia välillä aina pääsee, mutta juuri silloin suusta tuntuu aina purskahtavan kaikenlaista noloa ja asiaankuulumatonta. Parhaiden kavereiden, rauhallisen Esterin ja itsevarman Kukan, kanssa Ofelia voi onneksi suunnitella parhaita lähestymistaktiikoita ja pohtia, josko se Jetrokin olisi yhtä ihastunut, mutta vain ujo. Ofelian suurin ja tärkein lähiaikojen tavoite on päästä suutelemaan Jetroa, tai ehkä vaikka jotakuta muutakin, kunhan nyt vain ensisuudelma toteutuisi.

Ofelian 14-vuotissyntymäpäivänä hänen vanhemmillaan on asiaa. He myöntävät, että juttu olisi ehkä ollut hyvä kertoa jo aiemmin, mutta tässä se nyt tulee: Ofelian isä on ihminen, ja äiti keiju, mikä tarkoittaa, että Ofelia on puoliksi keiju, ja itseasiassa keijuprinsessa. Keijupuoli hänessä syttyy eloon tasan 14 vuotta syntymähetkestä, ja aika moni asia muuttuu, vaikka Ofelia yrittää taistella kaikin voimin vastaan. Toiveen ensisuudelmasta tämä käänne muuttaa enemmän kuin haastavaksi sillä Ofelian keijukummitäti on antanut tälle jo syntyessä lahjan, josta ei voi kieltäytyä. Rakkauden Tuntemisen lahja tietää kantajalleen suurta onnea tosirakkautensa kanssa, mutta vain tosirakkautensa kanssa, ja muiden suutelemisesta seuraa liuta sammakoksi muuttuvia poikia. Montako kokeilua Ofelia tarvitsee ennen kuin uskoo...?

Keijuprinsessa Ofelia yrittää tasapainotella oman maailmansa ja keijumaailman välillä. Yhtäkkiä hän on prinsessa, jonka pitäisi opetella hovietikettiä, ja mahtua iltapukuun, vaikka ihan tavismaailmakin on teinille riittävän hankalaa. Oma ulkonäkö häiritsee, eikä prinsessan viehkeydestä ole tietoakaan, mutta sellaista kai se helposti on nuoren pään sisällä: ainainen kömpelö ja itseensä tyytymätön olo. Ofelian tarina jää tässä kirjassa aika hauskasti kesken, ja seuraava osa Operaatio Huulituli on tiedossa 2016.