Docherty, Helen: Pikkuinen kirjavoro





Mäkelä

Kuvittanut Thomas Docherty

 

Suomentanut Terhi Leskinen

Kun työkaverini näytti tätä kirjaa, oli pakko hakea se luettavaksi. Kirjan nimi jo itsessään herättää kirjastoihmisen mielenkiinnon. Tarina on hyvin vetoava ja suloinen kuvitus lisää lukunautintoa. Kirja alkaa siitä, kun kaikki  metsän eläimet kömpivät omiin sänkyihinsä lukemaan satuja.

Kun illan varjot tihenee,

niin metsän väki hiljenee.

On mieli kevyt,

huoleton.

Nyt iltasadun hetki on.

Eläinlasten lempisatukirjat kuitenkin katoavat salaperäisesti. Vain verhon heilahdus ja kirja on poissa. Elisa-pupu päättää virittää vorolle ansan. Kiinni jäädessään voro surullisena:

 Tiedän, on väärin varastaa,

 mutta muuten en kirjoja mistään saa!

 Kukaan ei minulle ikinä lue,

 yöpaitaa ei päälleni koskaan pue.

Asiaan onneksi löytyy ratkaisu. Viihdyttävän tarinan ohella kirja samalla valaisee lukijaa ymmärtämään satujen tärkeyden lapsille. On mukavaa, kun saa hetkeksi heittäytyä satujen maailmaan, jossa kaikki on mahdollista.

Fitzpatrick, Marie-Louise: Pieni kulkija

Pieni pellavapäinen tyttö pakkaa kassiin tarpeellisia tavaroita ja lähtee kävellen matkaan. Heti alkuun häntä ihmetyttää, että missä se sitten mahtaa olla se perillä? Entä kauanko matka sinne kestää? Tuleekohan tytöstä perillä sitten iso, toisin kuin nyt, kun ilmeisesti tuntuu, että on koko ajan liian pieni. Entä lakkaako siellä kokonaan sanomasta mitään hupsua, ja puhuu aina vain järkeviä? Tyttö on varma, että hän ainakin tekee myös siellä hiekkalinnoja, ihan varmasti.

Mitä sitten, kun matkalla tulee eteen jotain hurjaa ja vaikeaa, kuten lohikäärme tai vaikeakulkuinen viidakko? Pääseekö niistä jotenkin ohi tai läpi? Tyttö ainakin tietää miten lohikäärmeet kesytetään. Niitä katsotaan suoraan silmiin ja lasketaan kymmeneen, ja silloin ne lentävät tiehensä.

Miten sitten kaikki muut ihmiset, ovatko hekin menossa sinne? Ja entä jos haluaakin muuttaa mielensä ja mennä jonnekin muualle? No, tänään tytöllä nyt on ainakin paljon muuta tekemistä, tänään ei viitsi lähteä, mutta ehkä huomenna. Ihan varmasti.

Ihana pieni pohdiskeleva tyttö miettii millaista on kasvaa isoksi, mitä kaikkea tuolla elämän mittaisella matkalla voi tulla vastaan, ja miten ja millaisena sitä joskus pääsee perille. Nämä suuret kysymykset lienevät hyviä pohdinnan aiheita kenelle tahansa. Tuskin kukaan voi koskaan sanoa olevansa valmis, ja koko ajan tuntuu tulevan vastaan uusia ihmeteltäviä asioita – vaikka olisi kuinka iso. Toisaalta on myös hyvä välillä pysähtyä ja elää vain tässä hetkessä ilman sen suurempia pohdintoja, kuten tämänkin tarinan tyttö lopuksi toteaa.

Palkitun irlantilaisen kuvittajan ja kirjoittajan tunnelmalliset ja vaikuttavat kuvat siivittävät pienen pohdiskelijan matkaa halki päivän ja yön ja läpi sateen ja tuiskun. Välillä päästään nallen kanssa niitylle pötkölleen pilviä katselemaan. Lumoavat kuvat ja sopivan pieni määrä tekstiä jättävät tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle ja pohdinnoille.