Selkorakkautta: Polttava rakkaus ja Lauralle oikea

Koulut alkavat taas pian. Tässä pari tarinaa sydämenasioista. Molemmat ovat selkokirjallisuutta jotka sopivat yläkoululaisille, eli näitä voi suositella hitaamminkin lukeville.

Polttava rakkaus kertoo 15-vuotiaasta Elvis Pärssisestä joka on bändissä, soittaa huuliharppua ja laulaa omaan tyyliinsä. Bändi soittaa vanhempaa rokkia. Yhtenä päivänä kesken bänditreenien paikalle ilmestyy Maritta joka on palokuntanuori ja hän huomauttaakin heti treenikämpän epäilyttävän näköisestä sähköratkaisusta. Maritta osaa laulaa ja pääseekin mukaan bändiin, kun Elvis on enemmänkin huutaja. Bändi pääsee keikallekin, mutta sitten Elvis joutuu muuttamaan kesäksi muualle, putkiremonttia pakoon. Miten sitä saa kesän kulumaan ja mikä on bändin tilanne kun pääsee takaisin Hämeenlinnaan?

Polttava rakkaus on tyypillistä Tapani Baggea kommelluksilla ja sanailulla. Se on sutjakkaa luettavaa 64 sivun verran. Itsellä alkupuoli tuli luettua, kun tarkoitus oli vähän silmäillä. Hitaamminkin voi 18 lukua toki nauttia.

Lauralle oikea kertoo Lauran elämästä, syntymästä itsenäiseksi 25-vuotiaaksi. Monenlaista tapahtuu Lauran elämässä ja kun hän vähän kasvaa, alkavat ihastumiset. Ihastuksen kohteet vaihtuvat, mutta ystävinä pysyvät kaverit Telle ja Ville. Laura pääsee itsenäisyyspäivän tanssiaisiin 10-vuotiaana, käy rippikoulun ja etsii ammattiaan peruskoulun jälkeen. Monta muutakin asiaa mahtuu naiseksi kasvamiseen. Mutta mistä löytyy Lauralle se oikea? On Joni, Usko, kokki-Pekka, …

Tuija Takalan Lauralle oikea on 110 sivuinen helppolukuinen kirja joka sopii nuorelle aikuisellekin. Siinä missä Baggen Polttava rakkaus on mukava tarina, menee Lauralle oikea enemmän henkilökohtaisiin tuntemuksiin. Molemmissa on vastoinkäymisiä, yllättävä mutta onnellinen loppu ja molemmat myös ilmestyivät 2018 Avain-kustantamolta.

Heinonen, Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel & Miisa voittaa kultaa

Tammi 2014

Miisan kaksoisaxel on Henna Helmi Heinosen kirjoittama ensimmäinen nuortenkirja, ja se sijoittuu taitoluistelun maailmaan. Jatko-osa kirjalle saatiin, kun Miisa voittaa kultaa ilmestyi jokin aika sitten. 

Miisa on yläkoulua käyvä tyttö, joka harrastaa taitoluistelua. Miisan perheeseen kuuluvat äidin ja isän lisäksi myös taitoluistelua ja urheilua harrastavat isoveli ja pikkusisko. Yhdessä parhaan ystävänsä Katan kanssa kaverukset jakavat paitsi taitoluisteluharrastuksen, myös kaikki elämän ilot ja surut. Aina ei kuitenkaan ystävyyskään ole niin yksinkertaista, kuten ei moni muukaan asia nuoruudessa. Milloin on vanhempien kanssa riitaa ja milloin sisarukset saavat raivon partaalle. Myös Miisan ihastus Anton aiheuttaa ristiriitaisia tunteita..

Miisa-kirjoissa käsitellään suurimmaksi osaksi aivan tavallisia nuorten asioita: ystävyyttä, harrastusta, perhettä ja ihastumisia. Heinonen on kuitenkin osannut kirjoittaa kirjat todella sujuvasti ja lukija todella pystyy samaistumaan Miisan tunteisiin. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan monenmoiset asiat painavat mieltä ja saavat tunteet heittelemään.

Heinonen kirjoittaa myös taitavasti taitoluistelun ja urheiluharrastuksen maailmasta, mikä tekee kirjasta myös mielenkiintoisan luettavan. Urheiluharrastukseen kuuluu myös monenlaisia tunteita - onnistumisen iloa ja häviämistä, harjoittelua ja yrittämistä ja itsensä ylittämistä. Itse myös urheilua harrastaneena tietää, miten paljon urheilu antaa, mutta myös ottaa, joten Miisan tunteisiin on helppo samaistua. 

Tammi 2015

Yhtäkkiä oli ollut vain Miisa ja jää. Hänen ikuinen ystävänsä. 

Aloitusasento, kädet ranteista kaarelle, jalat ristiin. 

Sitten oli alkanut musiikki, kädet olivat tehneet mitä niiden piti, jalat olivat lähteneet liikkeelle, eikä Miisa ollut ajatellut enää yhtään mitään. Hän ei ollut ehtinyt tai muistanut miettiä epäonnistumista, ei muuta kuin ajatella seuraavaa askelta, hyppyä, liukua, piruettia.

Friester, Paul: Parku-Pöllö ei päästä ketään sisään

Lasten keskus 2014

Kuvittanut Philippe Goossens
Suomentanut Tanja Poskela


Humoristinen tarina alkaa, kun äitipöllö vannottaa Parku-Pöllöä avaamasta kenellekään ovea, kun hän lähtee hakemaan iltapalaa. Parku-Pöllö vakuutta tottelevansa. Ajankuluksi hän lukee satua sudesta ja seitsemästä kilistä. Satu on niin jännittävä, että se vallan pyyhkäisee mukaansa.

Kun oveen koputetaan Parku-Pöllö muistaa lupauksensa. Hän ei avaa ovea, ei vaikka koputtaja väitää olevansa Parku-Pöllön äiti. Lupaus on lupaus.

"Äiti on sanonut, ettei ketään saa päästää sisään." "Mutta minähän OLEN sinun äitisi!" ääni huusi. "Minulla on iltapala mukanani."
"Kuka tahansa voi sanoa noin", Parku-Pöllö tuhahti. "Ehkä sinä olet ilkeä menninkäinen, joka haluaa hotkaista minut makupalaksi. EI - en päästä ketään sisälle!"

Parku-Pöllö tuntee itsensä niin yksinäiseksi, että alkaa - parkua. Tilanne hälyttää paikalle muitakin metsäneläimiä. Toiset yrittävät auttaa, mutta uskooko Parku-pöllö, että oven takana on äiti.

Tarina on huvittava, mutta samalla valaisee, sitä kuinka tosissaan lapset voivat uppoutua tarinaan. Heille se saattaa olla totisinta totta. Jännittävä tarina voi luoda pelkoja oikeaan elämään. Toisaalta joskus lapset haluavat hiukan kokeilla rajojansa ottamalla asiat kirjaimellisesti. Käy tämä aikuisiltakin.