20. helmikuuta 2015

Lähteenmäki, Laura: North End - trilogia

WSOY 2012
WSOY 2014
WSOY 2013


Dystopia on kirjojen aiheena tällä hetkellä hyvin suosittua varsinkin nuorten sekä nuorten aikuisten kirjoissa. Varsinkin käännettyä dystopiakirjallisuutta ilmestyy paljon, mutta myös kotimaiset kirjailijat ovat tarttuneet tähän aiheeseen. Yhtenä esimerkkinä on Laura Lähteenmäki, jonka North End-trilogian päätösosa julkaistiin viime vuonna. Trilogia sijoittuu noin viidenkymmenen vuoden päähän, Muutoksen jälkeiseen aikaan, jolloin ilmastonmuutos on iskenyt rajusti maapallolle. Neljätoistavuotiaan Teklan elämä muuttuu kertaheitolla, kun perhe muuttaa etelästä Pohjois-Suomen karuihin olosuhteisiin. 


Lämpömittarissa oli edellispäivää karumpia lukemia. Muutoksen jälkeen ääriolosuhteet olivat korostuneet: kesällä oli todella kuuma ja talvella tappopakkaset, myös syys- ja kevätsateet olivat lisääntyneet. Lisäksi talvella tuli lunta. Iänikuista lunta loputtomiin.

Ääriolosuhteet ovat pakottaneet ihmiset sopeutumaan vallitsevaan ilmastoon ja maat ovat vetäytyneet kukin omiin oloihinsa. Ihmiset eivät enää matkustele ympäri maailmaa, sillä harvalla on enää rahaa edes lääkäriin. Lämmitystä säädellään, kaikki elintarvikkeet tilataan suoraan kotiin eikä kenelläkään ole autoa.


Palmun alle heittäytyminen oli kummallinen kielikuva. On vaikea kuvitella, millaista se olisi. Isä oli käynyt lapsuudessaan maassa, jossa kasvoi palmuja ja jossa syötiin jäätelöä. --- Loppumaton virta jäätelöitä, palmu, tulikuuma hiekka. Isä puhui toisesta ajasta ja maailmasta, jossa koulut ja lääkärit ja kouluruoat olivat olleet ilmaisia. Ilmaisia!

Trilogian ensimmäinen osa on Niskaan putoava taivas, jossa Teklan perhe on juuri muuttanut pohjoiseen North Endiin ja yrittää  kovasti sopeutua pohjoisen talveen. Teklalla on vaikeuksia saada ystäviä ja vanhatkin näyttävät päivä kerrallaan unohtavan Teklan kokonaan. Etelässä Tekla sentään meikkasi ja omisti kauniita vaatteita, mutta pohjoisessa se ei yksinkertaisesti kannata: kaikki kauniit vaatteet ovat liian kylmiä, ja lisäksi kaikkien toppauksien, pakkasrasvan ja huivien alta ihoa tuskin edes näkyy. 

Teklan äiti ja isä ovat vuoroviikoin kotona ja töissä, mutta eräällä viikolla Tekla huomaa, että vanhemmat ovat sekoittaneet viikot ja he ovat kumpikin töissä yhtä aikaa. Teklalla ja hänen pikkuveljellään Kaurilla on siis kokonainen viikko aikaa olla kotona ilman vanhempia ja tehdä mitä huvittaa! Tekla tutustuu naapureihinsa Aasaan, Lunaan ja Havuun, jotka ovat hänen ensimmäisiä ystäviään North Endissä. Kaikki alkaa kuitenkin mennä pieleen ja he löytävät itsensä kylmästä asunnosta ilman lämmitystä ja ruokaa. Kaiken lisäksi kaupunkiin työtä tuovaan suklaatehtaaseen tehdään isku, joka vaikuttaa heidän kaikkien elämään.

Lähteenmäki on luonut tulevaisuuden, joka ihan hyvin voi vielä joskus olla tottakin. Vaikka aika on mennyt eteenpäin, on maailma silti jotenkin taantunut. Tekniikka on mennyt eteenpäin, mutta muuten kehitys on ottanut takapakkia: hyvin toimeentulevat ihmiset voivat entistä paremmin ja köyhät entistä huonommin. Trilogiassa käsitellään myös paljon erilaisia nuorten ongelmia, jotka ovat kuitenkin aika lailla samankaltaisia mitä tälläkin hetkellä, joten kirjoihin on helppo tarttua ja helppo samaistua.

13. helmikuuta 2015

Nuotio, Eppu & Louhi, Aino: Tämä vai tuo? Viljan syntymäpäivät

Bazar 2015











 
Kirjailija Eppu Nuotion ja kuvittaja Aino Louhen uuden Tämä vai tuo? -kuvakirjasarjan ensimmäinen osa on nimeltään Viljan syntymäpäivät. Fiinu on lähdössä äitinsä kanssa kaverin syntymäpäiville, ja ennen lähtöä on tietysti päätettävä monenlaista. Millaiset vaatteet sitä laittaisi päälleen ja mitä olisi kiva viedä kaverille lahjaksi? Kirjasarjan nimi kuvaa hyvin dialogin ja pohdintojen kulkua: vaihtoehtoja on aina vähintään pari, mutta kyllä niistä yleensä ne mieluisimmat löytyvät. Äidillä on myös onneksi aina mielipide kaikesta, tai Fiinu voi vastavuoroisesti välillä auttaa äitiä, jos eteen sattuu vaikkapa hyvin vaikea kenkiin liittyvä päätös. Kysymysten ja vastausten myötä selviävät kaikenlaiset asiat.
 
Ihastuin kirjan tunnelmaan ja kuvitukseen ensi lukemalta, koska se tuntui niin aidolta. Juuri tuollaiselta sitä lapsiperheessä monesti näyttää! Leikit ovat vähän levällään, sänkyä ei ole juuri nyt huomattu pedata, eikä keittiökään ihan kiillä puhtauttaan. Elämisen jäljet näkyvät, ja nimenomaan saavat näkyä. Kirjan molemmat äidit vaikuttavat tyypeiltä, jotka maltavat heittäytyä mukaan lasten leikkiin ja keskittyä tärkeimpään, eli rentoon yhdessäoloon, silloin kun sen aika on.


Tekstit tukevat aitouden vaikutelmaa. Tuotahan se lasten kanssa on: otatko jugurttia vai puuroa (en, vaan lettuja tai pannukakkuja!) tai puetko punaisen vai keltaisen mekon? Vaihtoehtoja on yleensä lukuisia ja kompromisseilla mennään eteenpäin, mutta ehkä tosiaan olisi hyvä osata enemmän iloita kaikista erilaisista mahdollisuuksista. Kuten takakansiteksti sen sanoo: "Jokainen päivä on täynnä valintoja ja jokaiseen päivään sisältyy jos jonkinlaisia mahdollisuuksia. Arki on hauskaa ja jännittävää!"



Viljan syntymäpäivien kuvituksesta löytyy viittaus toiseen kirjasarjaan, joka on myös aina tuntunut hyvin aidolta ja kuvannut osuvasti lapsiperheen arkea, eli Kristiina Louhen Aino -kirjoihin. Ainoihin verrattuna Viljan syntymäpäivät on monella tapaa kuitenkin sekä tutumman että ajankohtaisemman oloinen, mikä on tietysti aivan luonnollista, sillä onhan Aino -sarja jo melko iäkäs. Toisenkin yhteyden olin keksivinäni: äidit ja tyttäret ovat vahvasti esillä molemmissa sarjoissa, ja ehkä myös tekijäpuolella?




2. helmikuuta 2015

Wieslander, Jujja: Mimmi Lehmä uimahallissa

Kustannus-Mäkelä Oy, 2014

Kirjoittanut: Jujja Wieslander
Kuvittanut: Sven Nordqvist
Suomentanut: Terhi Leskinen


Ensimmäiset suositut Mimmi Lehmä-kirjat ilmestyivät jo parikymmentä vuotta sitten ja sittemmin kirjoja on käännetty yli 30 kielelle. Sarjan tuorein kirja on viime vuonna ilmestynyt Mimmi Lehmä uimahallissa.


Mimmi Lehmä on lähdössä pyöräilemään Liisan kanssa uimahalliin, koska siellä voi suorittaa uimamerkin ja liukua putkessa. Varis ihmettelee ystävänsä puuhia: 

Kautta pyrstösulkani! Eivät lehmät voi suorittaa uimamerkkejä. Eivätkä lehmät voi liukua putkessa. Nehän voivat jäädä jumiin!

Uimahallissa Mimmi kuitenkin liukuu putkiliukumäestä takajalat edellä ja tutustuu Liisan opastuksella eri uimamerkkeihin. Reipas Mimmi haluaa suorittaa kaikkein vaikeimman merkin, Kultakalan, jossa pitää osata hypätä pää edellä altaan reunalta ja uida 25 metriä – altaan syvässä päässä. Uinnin jälkeen Mimmi lepäilee lastenaltaassa ja saunassa niin että sarvetkin lurpahtavat.


Myöhemmin Mimmin näyttäessä Varikselle uimamerkkiään, Varis ei osaakaan iloita hänen saavutuksestaan. Mimmiä alkaa harmittaa. Onneksi Liisa aavistaa, mistä kenkä puristaa ja hän saa idean, jolla Varis saadaan paremmalle tuulelle. Mimmi järjestää Varikselle hienon, kultaisen Lentokala-merkin suorittamisen. Saadakseen merkin Variksen pitää pystyä lentämään 25 metriä korkealla ilmassa ja sukeltamaan ilmaan navetan katolta. Varis ei ehkä välitä uimisesta eikä kastumisesta, mutta lentäminen on sille helppoa kuin heinänteko!   

Tekstin kirjoitti kirjastoalan opiskelija Jaana.