31. heinäkuuta 2015

Jäntti, Riikka: Pikku hiiri, tuuliviiri

Tammi 2015












Tässäpä kuvakirja kaikille kolmevuotiaiden uhmailijoiden vanhemmille! Ja meillä siitä kyllä tykkäsi uhmailija itsekin.

Pikku hiiri, tuuliviiri kertoo pienen hiiren ja sen äidin varsin tavallisen päivän tapahtumista. Aamulla noustaan sängystä, puetaan ja lähdetään kohti tarhaa, jossa kaikki kaverit jo odottavat. Päivä menee hyvin ja iltapäivällä äiti tulee hakemaan. Kotiin päästyä syödään ja puuhaillaan vielä hetki ennen iltapesuja ja iltasatua. Kuulostaa varsin mukavalta ja leppoisalta. Haastetta asioiden sujuvuuteen tuo pikkuisen oma tahto, mutta onneksi äidillä on pitkä pinna. Tutut tilanteet hymyilyttävät vanhempaa ja ovat lapsenkin mielestä hauskaa luettavaa.


Muumien ystäville löytyy
Hiirun kotoa hauska yllätys.
Tarhamatka ei etene ihan suorinta reittiä.






















Hiiru väritti, ja meillä kolmevee "kuulusteli"
joka lukukerralla isosiskolta, että minkäs värisiä
niistä hahmoista tulikaan.


Äidin katse on paljonpuhuva...


Iltapesuissa on vähän haasteita.
 

Hys, Hiiru nukkuu.

24. heinäkuuta 2015

Flood, Ciara: Karhun uudet naapurit

Mäkelä 2015

Suomentanut
Terhi Leskinen









 
Miten Karhu joutuu tästä tilanteesta...

 
...tähän? 

No, sen saa tieysti selville lukemalla kirjan itse, mutta jospa nyt hiukan paljastan.

Karhu asuu keskellä korpea, kaukana kaikista muista, aivan yksinään, ja ihan tarkoituksella. Oma rauha on siitä maailman parasta. Niinpä karhu on varsin käärmeissään, kun se huomaa kaniperheen rakentavan taloa naapuriin. Voihan kanin kutaleet!

Talon valmistumista seuraa vääjäämätön "kop kop", ja jonkin ajan kuluttua seuraava, vaikka karhu ärähtelee, murahtelee ja suorastaan karjuu vastaukseksi joka kerralla. Se ei lainaa, eikä auta, vaikka kanit ystävällisesti pyytävät, ja aika kovasti apua tarvitsisivat, eikä edes tähdenlentojen katseluseura kiinnosta. Lopulta kanit luovuttavat ystävystymisyritystensä kanssa ja jättävät Karhun rauhaan.


Seuraava "kop kop" kuuluu vasta pitkän ajan kuluttua, mutta tällä kertaa sinnikkäillä kaneilla on toinen lähetysmistapa: jos Karhua ei kerran huvita jutella tai vaihdella lempparikirjoja, niin ehkä se kuitenkin malttaisi lukea kirjeen. Ja ehkä nauttia sen mukana tulevista jutuista.

Voihan kanin kutaleet minkä teitte! Ehkä naapureihin tutustuminen ei sittenkään olisi ihan huono asia.





Kirjan hauskan kuvituksen tutkailuun kannattaa käyttää hieman aikaa, ja aloittaa se heti kannesta, niin etu- kuin takapuoleltakin. Takaan ainakin muutaman hymyn!


17. heinäkuuta 2015

Dahle, Stefanie: Lumoavaa, mansikkahaltijatar

Aurinko Kustannus 2015
Suomennos Maarit Varpu











Mansikkahaltijattaren seikkailuihin päästään tutustumaan tässä kirjassa, joka sopii hyvin vaikka juuri lukemaan oppineelle, tai miksei ääneenluettavaksikin. Kirjan jujuna ovat tikkukirjaimilla kirjoitetut tekstit, joissa osa sanoista on korvattu kuvilla. Lukijan ei siis tarvitse osata ja jaksaa lukea ihan joka sanaa. Toisaalta sujuvasti lukevalle ja lukemaan tottuneelle tyyli voi olla vähän hankalakin, mutta minulta onnistui lasten kanssa yhteistyössä. Kirjan lopusta löytyy kuvasanasto jos jonkun kuvan merkitys on epäselvä.






Kaunis kuvitus on mukavaa katseltavaa, ja kirja sisältää neljä erillistä tarinaa, joissa tutustutaan pikkuruiseen mansikkahaltijattareen ja jännätään esimerkiksi miten käy hänen taikomisharjoitustensa kanssa. Tutuksi tulevat myös Etna Etana, joka uhkaa päätyä linnun hotkaisemaksi, ja Silmu-siili, jonka silmälasit ovat hukassa, ja kukapa muu olisi parempi heitä auttamaan kuin mansikkahaltiatar. Viimeisessä tarinassa haltijakuningatar on tulossa kylään ja mansikkahaltijatar saa vaihteeksi apua kaikilta muilta.




10. heinäkuuta 2015

Kennedy, Anne V.: Kun isäntä ei nää... Muu! Bää!

Karisto 2015
Suomentanut Sanna Vartiainen














Lainasin kirjan ehtimättä selaamaan sen sisältöä etukäteen ollenkaan, ja aloimme todennäköisesti heti samana iltana lukea sitä kotona iltasaduksi. Parin sivun jälkeen alkoi hiukan ihmetyttää ja sitten huvittaa, mutta ennen kuin kerron, että mikä, niin aloitetaanpa alusta. Tarinan ensimmäinen sivu ei vielä tuntunut mitenkään kovin erikoiselta. Siinä esitellään kirjan hahmot:


Sitten päästään itse tarinaan, eli mitäs ne maatilan eläimet siellä kotosalla puuhaavatkaan pitkän päivän, kun isäntä on töissä pellolla? Isännälle ei varmasti tulisi mieleen, että porukka käy veneretkellä tai viettää leppoisan iltapäivän piknikillä, mutta niin tässä näyttää käyvän. Ja monenlaista muuta hykerryttävää ja hauskaa vielä lisäksi.


Seuraavaksi pääsemme siihen huvitukseen. Parin ensimmäisenkin sivun teksti oli ollut eläinten äännähdyksistä koostuvaa: kurnuti myy, viik tööt vaak, ja niin edelleen, mutta ehkä vasta kolmannella sivulla aloin tajuta, että eihän tässä muuta olekaan! Ja kuvat kyllä kertovat tarinan niin tehokkaasti, ettei varsinaista selittävää tekstiä edes kaipaa. Pari lukukertaa taisi vaatia ennen kuin hoksasin, että eläimet ovat aukeaman kuvissa juuri siinä järjestyksessä, missä niiden kirjoitetut äännähdyksetkin ovat, ja ihanhan nuo "äännähdysrunot" myös kivasti rimmaavat. Varsin hauskaa ääneenluettavaa!


Vaikka kirja on muutenkin hauska, niin sen lähes naurunkyyneleitä aiheuttaneet osiot sijoittuvat loppuun: Aurinko jo laskee ja koira huomaa isännän olevan matkalla takaisin kotiin. Eläimille tulee hurja kiire ehtiä kotilaitumelle ennen kuin isäntä huomaa mitään, ja kyllähän ne juuri ja juuri ehtivät. Yksi pieni hiiri kyllä pikkuisen myöhässä, vielä juhlamekko päällä, mutta kuitenkin. Ja eihän tämä toki näin kirjoitettuna vaikuta juuri muulta kuin ehkä hiukan hymyilyttävältä, mutta uskokaa pois, ne kuvat! En paljasta niitä tässä ja ne täytyy jokaisen nähdä itse.

 

3. heinäkuuta 2015

Itkonen, Jukka: Sirkusjuna saapuu

Lasten keskus 2015
Kuvitus Elina Warsta











Sanataituri Jukka Itkonen on kirjoittanut hykerryttävän hauskan tarinan tylsääkin tylsemmän Nurkanpyhtään pikkukaupungin vähän vähemmän tylsästä päivästä, ja Elina Warstan mustavalkokuvitus sopii tekstin kylkeen mainiosti. Nerokasta sanankäyttöä ja yllättäviä käänteitä, ainakin niistä on tämä tarina tehty!

Nurkanpyhtään kesäsunnuntai vaikuttaa tavallisen rauhalliselta, mutta sitten asemalle pysähtyy sirkusjuna omalaatuisine tirehtööreineen ja maailman heikoimpine miehineen. Suunnattoman tylsistyneenä aseman portailla istuskeleva koulutyttö Lilli Rahtunen haaveilee juuri niistä monenlaisista paikoista, jonne kiskot hänet veisivät pois tylsyydestä, ja näkee tilaisuutensa. Valitettavasti sirkus on lähes vararikossa, eikä tirehtöörillä ole varaa palkata ketään, vaikka vetonaulakin  elävä tykinkuula  puuttuu.


Lilli maleksii eteenpäin ja päätyy Mauno Liisterin koirankopin kokoiselle nakki- ja jäätelökojulle. Asiakkaita on ihan jonoksi asti, mutta jonossa on syntynyt kiistaa asioimisjärjestyksestä. Kumpikohan olikaan ensimmäinen ja kumpi toinen? Myyjä ei jää odottelemaan lopputulosta, vaan lähtee käväisemään hammaslääkärissä, ja Lillikin saa muuta juttuseuraa, kun kioskin kulman takaa ilmestyy kaksimetrinen pingviini.


Lillin isä on ainakin tyttärensä mielestä yleensä varsin tylsä, mutta vilahtelee tarinassa koko pitkän päivän aika vauhdikkaana. Hän nimittäin pinkoo raidallisessa pyjamassaan poliiseja pakoon, samanaikaisesti kun eräs raidalliseen pukuun pukeutunut mies ottaa Rahtusten kotona vastaan käskyjä Lillin äidiltä. Mites tässä nyt näin pääsi käymään...?


Illalla päästään vielä seuraamaan huimaa sirkusesitystä, jossa tavataan mm. klovni Pupsi Toikkonen, ja yllättäen Rahtusen perheestä löytyy sirkustaiteilijoita.



- Hyvää päivää, Lilli sanoi miehelle.
- Hyvää päivää sinulle itsellesi, mies vastasi. - Miksi sinä muuten sanot minulle hyvää päivää? Se ei oikein käy, sillä tämä päivä ei ole hyvä. Sisäpaisti minä en tunne sinua.
- Ei sisäpaisti, vaan sitä paitsi, Lilli korjasi.
- Älä sinä pyytämättä puutu minun puheisiini, sirkustirehtööri sanoi. - Sisäpaisti on minun lempiruokaani, ja jo sen nimen mainitseminen saa veden herahtamaan kielelleni. Siksi minä herahtelen. Haluan olla vesi kielellä. Muuhun ei juuri nyt ole varaa.
- Minä ymmärrän, Lilli sanoi.
- Mitä sinä ymmärrät? tirehtööri kysyi.
- Vaikka sen, että aurinkoa kiertää maa, Lilli vastasi