29. maaliskuuta 2013

Soiva laulukirja: 50 suomalaista lastenlaulua: paina nappia ja laula mukana

Tammi (2013)
Toimittanut Soili Perkiö
Kuvittanut Terese Bast
Säestys Vilhelmiina Luokkanen

Musiikkipedagogi Soili Perkiö on valinnut tähän kirjaan 50 lastenlaulua. Kaikki iki-ihanat tutut tuntuvat mahtuneet mukaan lauluvalikoimaan, mutta kansanlaulujen ohella mukana on Perkiön omaa tuotantoa. Kyse ei ole aivan tavallisesta laulukirjasta, sillä sanojen ja nuottien lisäksi mukana tulee säestys. Vilhelmiina Luokkanen on säestänyt laulut pianolla (tai huuliharpulla) ja soiton saa kuuluville nappia painamalla. Kirja on tukeva, eikä nappeja ole liian monta, joten käyttöliittymä vaikuttaa toimivalta ja kestävältä. Bonuksena mukana on vielä kuulokeliitäntäkin.

Hakemistot helpottavat kirjan käyttämistä ja myös säestyksen esiinsaaminen on selitetty seikkaperäisesti. Loppuunsaakka miettimisestä kertoo se, että lukijalle kerrotaan käytöstä poistetun kirjan olevan ongelmajätettä, joka tulee hävittää asianmukaisesti.

Terese Bastin kuvitus houkuttelee selailemaan kirjaa. Pääosa kuvista on niin isokokoisia, että niitä voi hyvin näyttää myös vähän isommalle ryhmälle.

Soili Perkiö on palkittu yhdessä Hannele Huovin kanssa Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 2009. Palkinto tuli uranuurtavasta ja innostavasta työstä lapsiperheiden loru-, laulu- ja leikkiperinteen uudistamisessa ja vaalimisessa sekä kirjallisuus- ja musiikkikasvatuksen kehittämisestä aiempaa lapsilähtöisempään suuntaan.

Soili Perkiön sydäntä lähellä on ajatus, että kuuntelemaan oppiminen on tie sekä oman itsensä ymmärtämiseen, että toisten ihmisten kanssa kommunikointiin. Kuuntelun kautta löytyy myös herkkyys, jota nykymaailmassa tarvitaan. 



15. maaliskuuta 2013

Happonen, Sirke: Muumiopas

SKS (2012)
Ulkoasu ja taitto Anne Kaikkonen

Muumiopas ei ole lastenkirja. Se on hakuteos, muumimaailman Kuka kukin on -kirja, joka esittelee yli sata hahmoa ja hahmotyyppiä agentista ötökkä Salomeen. Mukaan ovat pääseet Tove ja Lars Janssonin alkuperäiset muumihahmot. Tietoa tarjoillaan hahmojen luonteista ja vaiheista, mutta Sirke Happonen on kirjoittanut tärkeimmistä hahmoista myös erilliset osiot, joissa hän kertoo esimerkiksi meidän maailmamme muumipeikoista.

MEIDÄN MAAILMAMME MUUMIPEIKOT
Keskuudessamme kulkevat muumipeikot ovat huomaavaisia ja kilttejä, he ovat sitä ihan oikeasti. He lähestyvät toisia kiinnostuneina ja harvoin loukkaavat ketään. Toisaalta he huomaavat aina jonkun, joka herättää heissä sääliä. He kokevat olevansa vastuussa kaikkien epäonnesta tai ainakin heidän tilansa kohentamisesta. Muumipeikot ovat niitä, joiden kuuluisi olla auttamassa maailman kriisialueilla. Koska he eivät mene, he potevat ikuista syyllisyyttä. Todennäköisesti he tuskin kestäisivätkään, sillä muumipeikot ovat hyvin herkkiä [..].

Joidekin hahmojen kohdalta löytyy myös ohje, miten tietyksi hahmoksi voi muuntautua.
MUUNTAUDU NIPSUKSI (mikrotason harjoitus)
Laske rahasi. Huomaat, että sinulla on liian vähän. Mikä olisi nopein keino saada lisää? [..] Jos tuttavasi soittaa jotain instrumenttia, värvää hänet katusoittajaksi. Tee suurikokoinen juliste, jossa ilmaiset hänen olevan suuri nimi. Kun tuttava musisoi, kerää rahat. Pidä ne itse, saahan tuttava kanavan itseilmaisuun. Kerro hänelle, että taide syntyy vasta tilanteessa, jossa on myös vastaanottaja. Jos hän ei enää halua soittaa, vaihda tuttavaa. Ihmisillä on yllättäviä taitoja, joita voi hyödyntää ainakin kerran. Lähde ajatuksesta, että kaikki halua vat auttaa sinua rikastumaan. Ethän sinäkään tyhjän panttina ole vaan hankit vaivalla näkyvyyttä. Mainosten laatiminen ja bisnesideoiden keksiminen on kyvykkäiden työtä, eivätkä muumit ja mymmelit sellaiseen ryhdy. He vain tekevät tai - mikä pahempaa - ovat.

Kirjan kuvitus on runsasta. Alkuperäisteosten lisäksi Sirke Happonen on poiminut aineistoa myös kuvitusluonnoksista ja käsikirjoituksista. Hiukan minua häiritsi se, ettei kaikissa kuvissa ollut tietoa siitä, mistä ne olivat peräisin. Lisäksi kiusaannuin siitä, että toisinaan hahmojen nimet kirjoitetaan pienellä, toisinaan isolla alkukirjaimella. Tekijä olikin liittänyt aivan kirjan loppuun hemuleille osoittamansa kappaleen, jossa hän kertoo, että Tove Janssonin omakin käytäntö oli tässä kohtaa epäyhtenäinen. Jopa Muumipeikko esiintyy joissain kirjoissa isolla, joissakin kirjoissa pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna.

Jos haluat nähdä, kun Sirke Happonen kertoo kirjastaan, katso se osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=pnxhbk2sfo8.

1. maaliskuuta 2013

Lahtinen, Mysi: Hei me kokataan!

Tammi (c2013)
Kuvittanut: Karoliina Pertamo

Mysi Lahtisen ja Karoliina Pertamon yhteistyönä syntynyt Hei me kokataan! vaikuttaa laadukkaalta työltä. Luulen, että siitä on hupia ja hyötyä erityisesti sellaisessa perheessä, jossa kokkailua harrastetaan koko perheen voimin. Kirjan iloinen kuvitus puhuttelee niitäkin pieniä, joille ei vielä pitkään aikaan voi antaa veistä käteen sipulin pilkkomista varten, mutta sipulinpilkkomiskuvakin kirjasta löytyy. 

Kirjan ruokaohjeissa ei ole turhia kommervenkkejä ja neuvot ovat tarkkoja. 
Ripaus = esim. suolaa niin paljon kuin yhdellä kertaa saat otettua etusormen ja peukalon väliin.

Heti kirjan sisäkannessa on kuvattu keittiön tärkeimmät työkalut. Siitä voi tarkistaa, miltä ohjeessa tarvittavat välineet näyttävät. Itsekin opin vasta tästä kuvasta, miten kasari poikkeaa kattilasta.

Ohjeissa ilahduttaa myös se, että ruokien raaka-aineet ovat yleensä sellaisia, joita ei tarvitse lähteä lähikauppaa kauempaa etsimään. Mukana on myös ohje kesän ensimmäiselle raparperikiisselille sekä nokkossopalle. Samalla kuitenkin neuvotaan, että kiisselin syntyy myös marjoista ja nokkosen voi korvata pakastepinaatilla.

Kehystarina ruuanlaittotaitoja opettelevista Tuulista ja Akusta viihdyttää tulevia ruuanlaittajia. Pidin siitä, että lapsia ruuanlaiton saloissa avustaa nimenomaan isoisä.

Lopuksi kirjassa annetaan neuvoja pöydän kattamiseen ja kerrotaan hyvistä ruokailutavoista. Kuvitus ja teksti on yhdistetty niin, että neuvot on kirjattu ikään kuin lautaselle. Samasta kuvasta näkee, että haarukka tulee lautasen vasemmalle puolelle ja veitsi oikealle.

Loppukaneettina todetaan, että kaikki kuuluisat kokitkin ovat aloittaneet alusta. 
Rohkeus, uteliaisuus ja mielikuvitus ovat ruuanlaiton suola ja mausteet. Ne on hyvä pitää aina mielessä.