22. joulukuuta 2016

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie : Suomen lasten enkelirunot


Toimittanut Ismo Loivamaa
Kuvat Rudolf Koivu
Minerva 2016


Ismo Loivamaa kirjoittaa teoksensa jälkisanoissa, että lasta suojelevat lempeät enkelit ovat aina kuuluneet suomalaiseen lastenrunouteen. Enkelirunot ovat hänen mukaansa säilyttäneet suosionsa, vaikka uskonnollisuus on hävinnyt muusta lastenkirjallisuudesta. Tähän kokoelmaan runoja on valikoitu monelta tekijältä. Nimet ovat tuttuja: Immi Hellén, Anna-Mari Kaskinen, Kaarina Helakisa, Z. Topelius... Myös suomalaisia kansanrunoja on mukana. Ilahduin tavattomasti, kun törmäsin kirjassa peruskoulun ensimmäisellä luokalla ulkoa opeteltuun kansanrunoon, josta muistin nyt enää vain alun "Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli, kolmas kovanokka..."

Tietysti kokoelmasta löytyy myös nimiruno Maan korvessa kulkeva lapsosen tie. Hiukan yllättäen mukaan oli otettu myös synkänsorttinen kolmas säkeistö, jota harvoin esitetään.

Kirjan kuvituksena on käytetty Rudolf Koivun (1890-1946) maalauksia. Koivun kuolemasta on tullut kuluneeksi 70 vuotta. Povaankin, että näemme Koivun kuvitusta tulevina vuosina entistä enemmän. Tekijänoikeushan päättyy, kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta.

Kannesta ja kirjan graafisesta ulkoasusta kerrotaan sen verran, että työstä vastaa Taittopalvelu Yliveto. Henkilöitä ei nimetä. Ulkoasultaan teos on kovin perinteinen, ei kuitenkaan kömpelö. Oletan, että tekijät pyrkivät säilyttämään  Rudolf Koivu -tunnelman myös kirjan ulkoasussa.

Kuvituksesta olisin kernaasti tahtonut tietää enemmän. Jossain kuvassa tekijän nimikirjaimet ovat näkyvissä. Niiden sijainnin perusteella voi päätellä, että kuvassa on koko teos, mutta onko kuvituksena käytetty myös yksityiskohtia jostain suuremmasta työstä?
  

15. joulukuuta 2016

Laulua kuonoon, joulua tassuun

Tarina ja laulunsanat Tuula Korolainen
Sävellykset ja nuotit Timo Klementtinen
Leikkiohjeet Ulla Piispanen
Kuvat, ulkoasu ja kansi Marjo Nygård
Lasten Keskus ja Kirjapaja 2016


Timo Klementtinen ja Tuula Korolainen: Laulua kuonoon, joulua tassuun

Tarkoitukseni oli esitellä aivan eri teos, mutta sen saatavuudessa oli ongelmia, ja päädyin selailemaan Tuula Korolaisen tuotantoa. Se on mittava. Blogikirjoitukseen valikoitui Laulua kuonoon, joulua tassuun. Ja ennakkotietona kerrottakoon, että Korolainen on mukana myös seuraavaksi esittelemäni teoksen tekijäryhmässä.

Ylipäätään esiteltävien teosten valikoiminen on haastavaa. Uusien kirjojen tulva on loppumaton, ja hyllyjen uumenistakin olisi välillä mukava nostaa joku hiukan vanhempi teos. Mutta nyt asiaan, siis kirjaan. Timo Klementtinen on säveltänyt Laulua kuonoon, joulua tassuun -teosta varten 14 Tuula Korolaisen runoa, jotka on julkaistu kirjana Kuono johti joulua (2006). Takakansitekstissä luvataan, että laulujen säestys on merkitty helpoin sointumerkein.

Lauluaa kuonoon, joulua tassuun on joululaulukokoelma ja nuottikirja, mutta se ei ole pelkästään joululaulukokoelma ja nuottikirja, sillä lauluihin on liitetty leikkiohjeet ja laulujen väliin Korolainen on kirjoittanut kehystarinan. Kirjaa voi käyttää joustavasti vaikkapa joulujuhlaohjelman pohjana. Timo Klementtinen toimii Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajana, joten voisin kuvitella, että teos vastaa erityisesti oppilaitosten tarpeisiin.

Teos sisältää CD-levyn, jossa esitetään kaikki kirjan laulut. Luulenpa, että tämä levy soi myös monessa kodissa.

Mäyräkoirat ovat lähellä sydäntäni, joten innostuin tietysti laulusta, jonka nimi on Mäyräkoira kertoo.
Mieleenjäävin biisi taisi kuitenkin olla Joulu tuntuu turkissa.

 
Laulua kuonoon, joulua tassuun on kaikin puolin ammattitaitoisesti tehty. Heti ensiselailusta alkaen sen ulkoasu viehätti minua. Kehystarinan olisin toivonut ilmavammin esille, ja mieluusti myös isommalla kirjasintyypillä painettuna, mutta ymmärrän, että tekijöiden on tarvinnut tehdä valintoja. Sivumäärä on nyt 55. Marjo Nygårdin kuvitus on saanut ansaitsemansa runsaan tilan.


Kirjan lopussa tekijät esittävät kiitokset Pelle Miljoonalle ja Ari Taskiselle. Arvaatko miksi?


7. joulukuuta 2016

Riddell, Chris: Ada Gootti ja hiiren haamu

Gummerus 2015
Englanninkielinen alkuteos Goth Girl and the Ghost of a Mouse
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Muuan hiiri muistelee -kirjasen suomentanut Kristiina Drews

Ada Gootti asuu valtavassa Kalmatollon kartanossa isänsä lordi Gootin kanssa. Lordi Gootti on hurjan kuuluisa pyöräilevä runoilija, jonka harrastuksiin kuuluu myös potkuhevosratsastus ja puutarhatonttujen posauttelu väkipyssyllä. Adan äiti - kaunis thessalonikilainen nuorallatanssija - on kuollut traagisessa onnettomuudessa Adan ollessa vielä vauva, eikä lordi Gootti ole päässyt yli rakkaan vaimonsa menetyksestä. Ada muistuttaa kovasti äitiään, mikä on saanut lordin omaksumaan erikoislaatuisen uskomuksen siitä, että lasten tulisi kuulua, muttei näkyä. Ada ymmärtää, että hänen näkemisensä saa isän surulliseksi, mutta ei hän silti mielellään käytä isoja, kömpelöitä ja ennenkaikkea äänekkäitä saappaita, joiden aiheuttaman metelin ansiosta isä pystyy välttelemään häntä.

Isän kanssa vietettyjä viikottaisia teehetkiä lukuunottamatta Ada on kartanossa aika yksin. Omalaatuisia palvelijoita ja tiuhaan vaihtuvia kotiopettajattaria kyllä riittää, mutta samanikäisiä kavereita ei ole. Eräänä yönä Ada tutustuu Ishmaeliin, joka on hiiri. Tai itseasiassa oli hiiri, kunnes sai surmansa loukussa ja on nyt hiiren haamu. Jostain syystä Ishmael on jäänyt kummittelemaan kartanoon, eikä kukaan muu kuin Ada pysty näkemään sitä. Ada ja Ishmael lähtevät seikkailemaan valtavan kartanon vanhaan käyttämättömään osaan ja yhtä valtavaan ja sokkeloiseen puutarhaan, josta löytyykin monenlaista yllättävää.

Eräällä yksinäisellä aamiaisella Ada tapaa yllättäen kaksi omanikäistään lasta, joiden mukana hän pääsee salaperäiseen Ullakkokerhoon. Siellä kokoontuu kartanon nuoria palvelijoita ja työntekijöiden lapsia, eikä kartanonherran tytärtä ole tietenkään koskaan kutsuttu mukaan, vaikka hän on kovasti kavereita kaivannutkin. Ullakkokerhon porukka alkaa huomata kartanon tiluksilla epäilyttäviä tapahtumia, joihin tuntuu liittyvän kartanon sisäriistanvartija Nurjamaa. Lordi Gootin jokavuotinen sisämetsästyksen ja metaforisen polkukisan päivä lähenee, ja tänä vuonna Nurjamaan hoitamissa järjestelyissä vaikuttaa olevan jokin pielessä.

Kartanon fantastisen erikoinen väki ja kirjan tarina ihanan outoine käänteineen imaisee lukijan tehokkaasti mukaansa. Koskaan ei tiedä mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu ja sivua kääntämällä saattaa löytää itsensä mitä eriskummallisimpien hahmojen seurasta. Niin kuvittajana kuin kirjailijana tunnetun Chris Riddelin mustavalkopiirrokset ja luvun aloittavat koristeelliset anfangit sopivat hienosti kirjan goottiromanttisen tummaan tunnelmaan. Sarjasta on suomennettu tämän lisäksi kaksi osaa: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit sekä Ada Gootti ja Humisevan karju.



       
Gummerus 2016