19. elokuuta 2019

Selkorakkautta: Polttava rakkaus ja Lauralle oikea

Koulut alkavat taas pian. Tässä pari tarinaa sydämenasioista. Molemmat ovat selkokirjallisuutta jotka sopivat yläkoululaisille, eli näitä voi suositella hitaamminkin lukeville.

Polttava rakkaus kertoo 15-vuotiaasta Elvis Pärssisestä joka on bändissä, soittaa huuliharppua ja laulaa omaan tyyliinsä. Bändi soittaa vanhempaa rokkia. Yhtenä päivänä kesken bänditreenien paikalle ilmestyy Maritta joka on palokuntanuori ja hän huomauttaakin heti treenikämpän epäilyttävän näköisestä sähköratkaisusta. Maritta osaa laulaa ja pääseekin mukaan bändiin, kun Elvis on enemmänkin huutaja. Bändi pääsee keikallekin, mutta sitten Elvis joutuu muuttamaan kesäksi muualle, putkiremonttia pakoon. Miten sitä saa kesän kulumaan ja mikä on bändin tilanne kun pääsee takaisin Hämeenlinnaan?

Polttava rakkaus on tyypillistä Tapani Baggea kommelluksilla ja sanailulla. Se on sutjakkaa luettavaa 64 sivun verran. Itsellä alkupuoli tuli luettua, kun tarkoitus oli vähän silmäillä. Hitaamminkin voi 18 lukua toki nauttia.

Lauralle oikea kertoo Lauran elämästä, syntymästä itsenäiseksi 25-vuotiaaksi. Monenlaista tapahtuu Lauran elämässä ja kun hän vähän kasvaa, alkavat ihastumiset. Ihastuksen kohteet vaihtuvat, mutta ystävinä pysyvät kaverit Telle ja Ville. Laura pääsee itsenäisyyspäivän tanssiaisiin 10-vuotiaana, käy rippikoulun ja etsii ammattiaan peruskoulun jälkeen. Monta muutakin asiaa mahtuu naiseksi kasvamiseen. Mutta mistä löytyy Lauralle se oikea? On Joni, Usko, kokki-Pekka, …

Tuija Takalan Lauralle oikea on 110 sivuinen helppolukuinen kirja joka sopii nuorelle aikuisellekin. Siinä missä Baggen Polttava rakkaus on mukava tarina, menee Lauralle oikea enemmän henkilökohtaisiin tuntemuksiin. Molemmissa on vastoinkäymisiä, yllättävä mutta onnellinen loppu ja molemmat myös ilmestyivät 2018 Avain-kustantamolta.

1. elokuuta 2019

Aaveiden Turku : kummitustarinoita Suomen vanhimmasta kaupungista

Kirjoittaja: Artemis Kelosaari
Ulkoasu ja kuvitus: Suvi Kari 
Haamu 2019, 109 s.


Turku on Suomen vanhin kapunki. Sen perustamisajankohdaksi voidaan laskea vuosi 1229. Paavi Gregorius IX antoi silloin luvan siirtää piispanistuin Nousiaisista Aurajoen rantaan. Aaveiden Turku -teoksen tekijä Artemis Kelosaari kirjoittaa, että Turkua voi kutsua tuhansien aaveiden kaupungiksi, liittyyhän kaupungin pitkään historiaan hyvinkin synkeitä tapahtumia ja traagisia ihmiskohtaloita. Vuosien varrella Turkuun on paikallistunut myös monia muuallakin maailmalla tunnettuja kummitusjuttutyyppejä. Esimerkiksi katoava liftari -kertomuksen varhaisessa versiossa hevoskärryjen kyytiin otettiin mies Vasaramäen hautausmaan portilta. Myöhemmin kuskille selviää, että kyytiläinen oli itse asiassa kuollut jo aikaisemmin. Kyyti suuntautui miehen murhapaikalle. Myös Ylioppilaskylän urbaaniaaveista Kelosaarella on sanottavaa.

Turku on hieno kaupunki. Olen asunut siellä pariin otteeseen. Urani aloitin juuri siellä, harjoittelijana Turun lastenkirjastossa, joka 1990-luvulla sijaitsi Hjeltintalossa Vanhan Suurtorin laidalla. Talo on hurjan vanha. Kapteeni Hjelt rakennutti sen pian Turun palon jälkeen. Ei siis mikään ihme, että siellä tiedetään kummittelevan. Ullakon suunnasta kuului kummallista kolinaa, vaikka yläkerta oli tyhjä. Jotkut arvelivat, että kapteenivainaa kolisteli siellä yhä itse. Harjoittelun jälkeen pääsin tuuraamaan kirjastonhoitajaa Turun pääkirjastoon. Sielläkin asui oma kummitus. Vai oliko se sittenkin sama, joka kolisteli lastenkirjaston ullakolla? Artemis Kelosaari esittää kirjassaan mahdollisuuden, että pääkirjaston kuuluisa haamu ulotti toimintansa myös lastenosaston alueelle.

Turun Taiteiden yötä vietetään tänä vuonna 30. kertaa. Juhlavuoden tapahtumapäivä 15. elokuuta. Kannattaa mennä katsomaan. Ties vaikka aaveitakin olisi liikkeellä.