Lappalainen, Minna: Hei, me laulupiirretään!

Hei, me laulupiirretään!: Laulupiirtämisen menetelmä monialaisen oppimisen ja vuorovaikutuksen tukena

Teksti ja toimitus sekä laulujen säestys ja sanoitus: Minna Lappalainen
Kuvitus: Eeva-Lotta Paavola, Pia Rantapihla
Laulau 2017, 168 s. + cd

 Laulupiirtäminen on moniaistinen ja elämyksellinen toimintamuoto, jonka ytimenä ovat pienet piirtämislaulut sekä laulun ja kuvallisen ilmaisun yhdistäminen samanaikaisesti ja toisiaan tukien.

Hei, me laulupiirretään! on samantyyppinen teos kuin Laula lelut laatikkoon. Molemmat kirjailijat kertovat käyttäneensä laulua helpottamassa omaa lapsiperhearkea.

Kaikkein tärkeimmäksi alkusysäykseksi laulupiirtämisen menetelmän kehittämiselle Minna Lappalainen nostaa oman lapsensa, pojan, jonka vahvimpia osaamisalueita piirtäminen ja kynänkäyttö ei äidin mukaan ollut. Kerran, kesken formulaleikin, äiti onnistui jekuttamaan pojan paperin ääreen piirtämällä formula-autoille radan paperille. Lapsi ei silti suostunut tekemään omia liirausjälkiä, vaan äiti sai kurvailla liidun kanssa yksinään. Tilanne muuttui, kun äiti alkoi lorutella: "formula se ajaa pitkin kilparataa. Niau, niau...". Poika pysähtyi katsomaan ja suostui itsekin kokeilemaan.

Havainnoin tässä yhteisessä leikissämme, että poika ei ajatellut piirtämistä ja kynää kuten yleensä, vaan oli laulun viemänä, kokonaisvaltaisesti formularadalla. Intensiivisen formulahetken jälkeen poika jäi keskittyneesti piirtelemään vielä pitkäksi toviksi ja tuntui ihan uudella tavalla nauttivan kuvan tekemisestä ja kynänsä jäjestä.

Lappalainen alkoi tietoisesti kehitellä pieniä harjoitustuokioita pojalle. Hän testasi laulupiirtämistä myös muskariryhmissään ja huomasi, että jo alle yksivuotiaat nauttivat piirtämisen katselemisesta tai vanhempiensa piirroksista selässään. Vähän vanhempien kanssa toimintamahdollisuuksien kirjo on laaja. Nyt laulupiirtämisen menetelmän kehittämisestä vastaa Laulau Oy. Laulupiirtäminen on Laulaun rekisteröimä tavaramerkki.

"Formula se ajaa pitkin kilparataa. NIAAU, NIAAU!"

Piirtämislaulut voivat olla piirtämistarkoitukseen tehtyjä tai ne voidaan improvisoida hetkeen sopiviksi. Myös vanhoja tuttuja lauluja voidaan käyttää monin eri tavoin. Lappalainen jakaa piirtämislaulut neljään eri tyyppiin: esittävään hahmolauluun, ei-esittävään piirtämislauluun, tukilauluun ja tarinalauluun. Esittävä hahmolaulun sanat kuvaavat elementtejä, jotka tukevat piirtämisen prosesseja. Piirtäminen voi saada tukea myös rytmistä. Ei-esittävät hahmolaulut tukevat abstraktimpaa kuvallista ilmaisua. Tukilaulussa lauletaan esimerkiksi siitä mitä lapset ovat jo piirtäneet. Tarinalaulu kertoo nimensä mukaan tarinan.

Laulupiirroksia voi tehdä esimerkiksi ilmaan, paperille tai lumihankeen. Hiekkataulu syntyy tarjottimelle. Kuviot on helppo poistaa ravistelemalla tarjotinta.

Tämä kirja koostuu menetelmäosuudesta, asiantuntija-artikkeleista, piirtämislauluista ja toimintavinkeistä.Teos on kotikäyttöön ehkä teorialtaan turhankin tuhti. Menetelmäosuuden voi kuitenkin harpata yli. Kaikissa lauluissa on omat toimintavinkit mukana.

Kuvan puhekuplassa neuvotaan, että laulupiirtämiseen voi joskus ottaa vauhtia vaikkapa renkaat alla. Tekstisivulla vinkataan, miten valmistetaan oma laulava taikakynä.

Pääsin alle kouluikäisenä seuraamaan Kylli-tädin, taiteilija Kylli Kosken (1906-1997), satutuokiota kotikunnassani. Kylli-täti kertoi satua ja maalasi sitä samaan aikaan paperille. En tiedä, voinko muistaa tätä tilaisuutta vai ovatko muistoni Kylli-tädin myöhemmistä televisioesiintymistä, mutta edelleen muistan Kylli-tädin, kun pääsen seuraamaan sellaisen kuvan syntymistä, johon liittyy tarina. Kuvilla voi tukea tietysti myös erilaisia musiikillisia teemoja ja laulujen sisältöjä. Moniaistisuus tukee ymmärtämistä.

Lappalainen uusi kirja on nyt ollut pöydälläni pari viikkoa, ja teokseen liittyvä cd-levy on jo soinut meillä ahkerasti. Heti ensimmäisellä kuuntelulla tunnistin laulun Matias-madosta, ja olen muistavinani, että ensikuulemalla samainen mato kiemurteli myös paperilla. Valitettavasti Matias mato -laulua ei netistä löytynyt, mutta Kukka-laulun laulupiirrosversio löytyi. Katso se tästä.

Paasolainen,Tuuli: Laula lelut laatikkoon : Laululeikkejä arjen iloksi ja avuksi

Kirjoittaja ja säveltäjä Tuuli Paasolainen
Kuvittaja Erika Kallasmaa
Nemo 2016

Yleisesti tiedetään, että musiikin käytöllä on monia hyviä vaikutuksia.  Laulaminen tai hyräily luo yhteyden pienen lapsen ja häntä hoivaavan aikuisen välille. Jopa sikiöaikaisista musiikkikokemuksista on tutkimusten mukaan hyötyä.

Laula lelut laatikkoon -teoksen tekijä Tuuli Paasolainen viittaa aivotutkija Minna Huotilaisen esittämiin väitteisiin musiikin hyödyistä.

Musiikkitoiminta ja musiikin käyttö:
- harjoittaa kuulontarkkuutta (kirjoittaminen, lukeminen)
- auttaa vieraiden kielten omaksumisessa
- soittoharrastus kehittää hienomotoriikkaa
- kehittää tarkkaavaisuustaitoja
- opettaa oman vuoron odottamista, vastuun ottamista
- vahvistaa matemaattisia kykyjä.

Mutta mistä energia päivittäiseen laulamiseen? Tuuli Paasolainen muistelee, että hänen oma jaksamisensa oli usein koetuksella lasten ollessa pieniä. Hän kertoo kuitenkin huomanneensa, että arki sujuu laulaen helpommin. Tähän kirjaan Tuuli Paasolainen on koonnut liki 20 itsetekemäänsä laulua, joista monet liittyvät lapsen arkeen. Näitä ovat esimerkiksi "Siivousloru" ja nukutuslaulu. Mukana on myös kaksi Ilpo Paasolaisen säveltämää ja sanoittamaa laulua. "Kierrän, käyn ja katselen" -laulun sanat ovat suomalaisesta kansanlorusta ja "Mulla auto oma on" -laulun sävel puolestaan on ranskalaisesta lastenlaulusta.

Väsyneelle vanhemmalle tarjotaan kuhunkin lauluun leikkiohjeet sekä vauvalle että vanhemmalle lapselle, mutta aikuista myös kannustetaan keksimään yhdessä lapsen kanssa. Esimerkiksi  porkkanoista tykkäävästä pupusta kertovasta "Mä olen pupu" -laulusta neuvotaan, että säkeistöjä voi helposti keksiä lisää: "Voitte laulaa ruoasta tai juomasta, josta lapsi pitää: "Mä olen Pekka ja tykkään rusinoista, olen Pekka ja tykkään rusinoista." Laulun voi myös körötellä."
 
Tuuli Paasolaisen mukaan puheen oppimisen kannalta on tärkeää, että lapsi saa harjoitella helppoja sanoja ja pieniä kokonaisuuksia. Tällöin hän saa kokemuksen osallisuudesta. Siitä, että ymmärtää, osaa ja voi olla mukana. Näin pieni laulu innostaa lasta osallistumaan ja vahvistaa tämän itsetuntoa.

Kun laulussa on vähän sanoja, laulu voi olla aikuisen mielestä kovin tylsä. Paasolainen kuitenkin esittää toisenlaisen näkökulman ja sanoo, että kun laulussa on vähän sanoja, jää energiaa musiikista nauttimiseen. Kuuntelin lauluja puolitoistavuotiaan kanssa. Hän käyttää itse vasta muutamia sanoja, mutta osaa matkia kotieläinten ääntelyä. Kun "Kissa mau mau mau" -laulu jatkui toistamalla kolmesti ensin "koira hau hau hau" ja sitten "heppa i-hah-haa", lapsi osallistui haukahtelemalla ja hirnahtelemalla.

Erika Kallasmaan kuvitusta sopii katsella ihan erikseen, vaikka laulut ja leikkiohjeet ovatkin tässä kirjassa kuvaa suuremmassa roolissa. Kustantajan esittelytekstissä teos määritellään laululeikkikirjaksi, mutta ei kai 'nuottikuvakirjakaan' sille vallan virheellinen määritelmä ole.

Teoksen mukana on cd-levy, jossa esitetään kaikki kirjan laulut. Kappaleet voi kuunnella laulettuina tai pelkkänä säestyksenä.

Tuuli Paasolainen (s. 1967) on MuM, musiikkikasvatuskouluttaja, joka toimii Helsingin kulttuurikeskus Annantalossa musiikkileikkikoulunopettajana.

Erika Kallasmaa (s. 1969) on koulutukseltaan graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Hän on toiminut alansa opettajana Aalto-yliopistossa ja hänet on palkittu Kuvittajat ry:n Kaiku-palkinnolla 2005 ja kuvitustaiteen valtionpalkinnolla 2013.