29. kesäkuuta 2012

Seppälä, Anne: Topi ja Rasseli

Karisto (2012)
Koirakaverit-sarjan viidennessä osassa Juuson iso keltaraitainen Hyrrä-kissa katoaa, ja Juuso syyttelee tapauksesta itseään. Lapset päättävät lähteä etsiskelemään sitä. Onneksi päättävät lähteä, sillä eläin on jäänyt loukkuun suljettuun rakennukseen, ja onneksi etsijäretkikunnalla on mukana koira, joka löytää kadonneen. Mukana kirjan menossa ovat cainterrieri Topin lisäksi monirotuinen Rasseli, kettuterrieri Merri ja  pentukoira Nekku-Aarre.

Lapset ja lemmikit saavat toimia varsin itsenäisesti, joten tapahtumia riittää:
Taivaan vallat, mitä oikein tapahtui? Putosiko Heli laiturilta?
-Enkä pudonnut, minä hyppäsin ihan itse. Menin pelastamaan Nekku-Aarretta, Heli sanoi ylpeänä. - Ja sitten Topi hyppäsi pelastamaan meitä ja sitten Siru hyppäsi pelastamaan minua. Ja me pelastuttiin kaikki neljä!
Ikävä tunnelma syntyy, kun Rasselin entinen omistaja ryhtyy vaatimaan lemmikkiään takaisin Juuson perheeltä, joka on adoptoinut koiran eläinhoitolasta. Rasseli pelkää tätä miestä eikä Juuso tai hänen perheenjäsenensä ole valmiita luopumaan koirasta. Juuson isä lähtee lasten kanssa selvittämään tilannetta miehen kotiin, ja siellä heitä kohtaa karmea näky. Rasselin osalta tilanne kuitenkin päättyy onnellisesti, se pääsee takaisin Juuson luo. Juuson isä neuvoo lapsia olemaan ajattelematta näkemäänsä ja sysää eläintenpitoon liittyneiden epäkohtien setvimisen viranomaisille, jotka toki itse lähettää paikalle.

17. kesäkuuta 2012

Veirto, Kalle: Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja suuri salapoliisikisa

Karisto (2012)
Kuvittanut Jari Paananen

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja suuri salapolisikisa on Henkan ja hänen ystävänsä Jiikoon etsivähommista kertovan sarjan kymmenes osa. Takakansitekstin mukaan se on myös kirjasarjan päättävä osa. Henkka täyttää kirjassa 11 vuotta ja viettää syntymäpäiväjuhlaa, jonka pääohjelmannumero on salapolisikisa. Vihjeiden perusteella synttäreille kutsutut lapset löytävät ilmielävän kuolleen, ja yrittävät selvittää, miksi ja miten murha on tehty, ja kuka on murhaaja. Tietysti kisaan liittyy myös yllättäviä sattumuksia ja ylimääräistä jännitystä.

Jari Paanasen piirtämät pienet mustavalkoiset kuvat havainnollistavat tekstiä yllättävän hyvin,  ja mielestäni kuvia olisi saanut olla enemmänkin.

Sarja on suunnattu varhaisnuorille. Teksti on suurta, mutta helppolukuisten hyllyyn kirjaa ei meillä kuitenkaan ole sijoitettu, sillä virkkeet ovat paikoin monimutkaisia. Teksti on kuitenkin vetävää, ja sen huumori uppoaa lukijakuntaan. Alla on yhden virkkeen pituinen lainaus, jonka mitta on kuusi riviä kirjassa käytetyllä fonttikoolla. Pitseriavierailulla kaikki ei suju mallikkaasti, ja yksi lapsista heittää toista ketsuppiin kastetulla hillosipulilla, mutta heitto osuikin naapuripöydässä istuvaan mieheen:
Lastenlastensa kanssa ruokaileva ukkeli ukkeli  hyväksyi lopulta anteeksipyynnön ja hyvitysjätskit haukuttuaan meidät kaikki ensin huonosti kasvatetuiksi metsäläislapsiksi ja sivistyksen selänpesijöiksi ja vielä päälle todellisiksi telkkarin roskaohjelmien toljottajiksi. 
Henkan ja Jiikoon tutkimuksista kertovaa sarjaa lainataan paljon, mutta onneksi sarjassa on monta osaa. Tule katsomaan, onko joku niistä paikalla. Suosittelen koko kirjasarjaa erityisesti pojille, jotka ovat suunnilleen Henkan ikäisiä eli noin 10-vuotiaita.

8. kesäkuuta 2012

Altschuler, Sally: Villi laivamatka


Tammi (2012)
Kirjoittanut Sally Altschuler
Kuvittanut Sven Nordqvist
Suomentanut Outi Menna

Tanskalainen lastenkirjailija Sally Salomon Altschuler kertoo Nooasta, joka kutsuu kaikki eläimet laivaansa, kun tulva uhkaa hukuttaa ne. Tarina perustuu kertomukseen Nooan arkista, mutta kirjailija ei selvitä tätä asiaa. Taivaan isä mainitaan kahdesti. Nooa yrittää lähettää leppäkertun Taivaan isän luo pyytämään parempaa säätä. Leppistä tehtävä ei kuitenkaan varsinaisesti huvita.

Nooa ohjeistaa, että laivassa kaikki eläimet elävät sovussa keskenään, mutta alkuun yhteiselo ahtaassa tilassa on hankalaa. Sammakko on jäädä sarvikuonon jalkoihin, ja hiirihaukat ovat tyytymättömiä, kun Nooa ei anna niiden rakentaa pesää savupiipun päälle. Päästäinen puolestaan ihmettelee, miksi Herra Sarvikuono saa porkkanan, vaikka kiukuttelee ja käyttäytyy muutenkin huonosti.

Katastrofi on lähellä, kun tikka menee hakkaamaan laivan kylkeen reiän, josta alkaa suihkuta vettä sisälle. Vesipumput ovat unohtuneet laivasta eikä pelastusveneitäkään ole. Onneksi Nooalla on porkkana, ja sen avulla hän saakin tilanteen taas hallintaan.

Viirun ja Pesosen sekä Mimmi Lehmän tekijänä tuttu Sven Nordqvist on kuvittanut kirjan runsailla yksityiskohdilla. Kuvien eläimet ovat hyvin ilmeikkäitä. Majava lueskelee ajankulukseen kirjaa ja pingviini imeskelee piippuaan. Leijonapariskunta lepäilee rennosti, vaikka sika aivan niiden vieressä on muuttunut vihertäväksi kovassa merenkäynnissä. Kuvissa puuhailee muitakin eläimiä kuin vain ne, jotka teksti mainitsee. Kyytiin on päässyt koti- ja villieläimiä ympäri maailmaa, mutta myös lelukarhu. Keisaripingviini on ilmeisesti matkalla ilman lajitoveriaan, mutta yleensä samannäköisiä eläimiä on kaksi. Tosin ruskea ja valkoinen karhu esiintyvät kimpassa, mutta käärmeet luikertelevat aivan itsensä näköisen parin kanssa.

Kuviin tulee lisää valoa tarinan edetessä ja kirjan loppu on onnellinen. Pahantuulinen sarvikuono pelastaa laivan uppoamiselta ja nousee porukan sankariksi. Kun se saa toisten hyväksynnän, sekin alkaa näyttää iloiselta. Kaiken lisäksi sade lakkaa ja taivaalle ilmestyy iso sateenkaari.