26. maaliskuuta 2015

Langreuter, Jutta: Kaverit kaikesta huolimatta

Lasten Keskus 2015
Teksti Jutta Langreuter
Kuvat Stefanie Dahle
Suomennos Maisa Tonteri








 
Sisarukset. Monesti ne kaikkein läheisimmät, kaikkein rakkaimmat ja kaikkein ärsyttävimmät...

 
Josse Jänis on saanut ystävänsä Leenan luokseen kylään, mutta kuinkas onkaan käynyt! Leena leikkiikin vain Jossen siskojen, Meten ja Martan, kanssa, ja vielä kaikenlaisia tyhmiä tyttöjen leikkejä. Yrittävät tytöt saada Josseakin mukaan, mutta Jossea harmittaa ja murjotuttaa, ja hän tekee parhaansa pilatakseen muiden leikit. Tytöt saavat nopeasti tarpeekseen Jossesta ja päättävät loikkia muualle leikkimään.
 

Onneksi Jossekin saa leikkikaverin, kun paikalle saapuu Mauri Mäyrä. Kultalastissa olevaa junaa väijyvät rosvot odottelevat jo pusikossa, kun pojat yhtäkkiä huomaavat taivaan tummenneen. Josselle tulee hätä! Mette ja Martta pelkäävät ukkosta, ja Jossen täytyy äkkiä saada heidät turvaan. Mitäpä väliä sillä, että juuri äsken riideltiin ja siskot tuntuivat maailman tyhmimmiltä. Sisaruksista täytyy silti pitää huolta!


Josse pinkaisee hurjaan juoksuun ja etsii Metteä, Marttaa ja Leenaa kaikista keksimistään paikoista. Juuri ajoissa hän löytää tytöt, ja he ehtivät takaisin kotiin ennen myrskyä. Sovinto on tehty jo aiemmin  olihan veli niin kiva, että ajatteli siskojaan, vaikka häntä pelotti itseäänkin  mutta sen kunniaksi kaikki saavat vielä porkkanat Jossen salapiilosta.

20. maaliskuuta 2015

Emmett, Jonathan: Possun pulma

Kustannus-Mäkelä Oy, 2015

Kirjoittanut: Jonathan Emmett
Kuvittanut: Vanessa Cabban
Suomentanut: Raija Rintamäki















Ulkonäkökriittisenä nykyaikana on virkistävää tutustua possuun, joka on tyytyväinen ulkonäköönsä. Possuthan ovat siistejä eläimiä ja myös kirjan nasu haluaa pitää itsensä putipuhtaana. Mutta kuten selviää, se on paitsi siisti, myös melko turhamainen.

Eräänä kauniina kesäaamuna Mäkelän maatilalla Possu maiskuttelee kirsikoita hyvällä ruokahalulla, mutta - voi kauhistus - istuu vahingossa kirsikan päälle. Possu saa puhtoiseen kylkeensä kirkkaanpunaisen tahran, joka saa sen aivan pois tolaltaan:

"Huutava vääryys!" se vinkuu.

Maatilan muut eläimet yrittävät vuorotellen auttaa sitä parhaansa mukaan, mutta Possu joutuu ojasta allikkoon: tahra vain suurenee suurenemistaan.
Vuohi on syönyt punajuurta ja vain levittää tahraa,
Lehmä hakee puhdistukseen mopin, jossa onkin traktoriöljyä ja
Lammas kaataa tahralle shampoota, joka osoittautuukin värjäysaineeksi!

Lopulta lähinnä mustikkaa muistuttava, kauttaaltaan sininen Possu kipittää häpeissään latoon piiloon ja uskaltautuu sieltä ulos vasta pimeän tullen. Pimeässä se kuitenkin putoaa isoon mutalammikkoon ja on yltä päältä mudassa.

Seuraavana aamuna muut kotieläimet etsivät turhaan Possua. Ne löytävät lopulta vain ison mutaläjän, joka alkaa jupista Possun äänellä.
















Muta on onneksi imenyt itseensä kaiken lian ja värin ja auringon kuivattamana se alkaa karista Possusta isoina palasina. Lopputuloksena Possu on puhtaampi kuin koskaan ennen ja kaikki on hyvin. Ainakin hetken aikaa...


Kirjassa viehättää erityisesti hauska tarina, joka muistuttaa rakenteeltaan hieman vanhoja satuja. Tilanne muuttuu komediallisesti koko ajan hullummaksi ja hullummaksi. Ainakin meillä kotona kirja nauratti minun lisäkseni jopa kriittistä 10-vuotiasta koeyleisöä, vaikka kuvakirja onkin suunnattu vähän pienemmille lapsille.

Englantilainen Jonathan Emmett (s. 1965) on kirjoittanut yli 50 lastenkirjaa, joista osa on käännetty myös suomeksi. Samaista possua on seurattu jo aikaisemmin kirjassa Possun pöksyt.









13. maaliskuuta 2015

Ruohonen, Laura: Yökyöpelit ja Allakka pullakka

Otava 2008
Pikku kakkosen lauantaiaamuissa pyörii parhaillaan Yökyöpelit-sarja. Joku on saattanutkin huomata, että lastenohjelma pohjautuu Laura Ruohosen kirjoittamiin ja Erika Kallasmaan kuvittamiin lasten lorukirjoihin Allakka Pullakka ja Yökyöpelit.


Laura Ruohosen mielikuvitukselliset runot ja Erika Kallasmaan hauska kuvitus täydentävät toisiaan ja tuloksena on erilainen, hauska ja sanoilla leikittelevät lasten runokirja. Vai mitäs sanot tästä Mahtimummeli määrää -runosta:



Mahtimummeli määrää:
"Ei kukaan saa tehdä väärää, 
ei herjata, ei sotia,
ei ottaa liikaa totia." 

Mahtimummeli säätää:
"Pitää karvanaamat häätää.
 Vappua pidetään jouluna, 
 koirankoppia kouluna.

Kaikki yöt pitää valvoa 
ja mummeleita palvoa."


Erilaisia hahmoja löytyy laidasta laitaan, yllä olevan mahtimummelin lisäksi mm. Sir Kasimir Koi. Yökyöpeleitä ja Allakka Pullakkaa löytyy monista kirjastoista sekä erillisinä kirjoina että yhteisniteenä. 

Lisätietoa Yökyöpelit-sarjasta 
http://yle.fi/aihe/ohjelma/yokyopelit

11. maaliskuuta 2015

Heinonen, Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel & Miisa voittaa kultaa

Tammi 2014

Miisan kaksoisaxel on Henna Helmi Heinosen kirjoittama ensimmäinen nuortenkirja, ja se sijoittuu taitoluistelun maailmaan. Jatko-osa kirjalle saatiin, kun Miisa voittaa kultaa ilmestyi jokin aika sitten. 

Miisa on yläkoulua käyvä tyttö, joka harrastaa taitoluistelua. Miisan perheeseen kuuluvat äidin ja isän lisäksi myös taitoluistelua ja urheilua harrastavat isoveli ja pikkusisko. Yhdessä parhaan ystävänsä Katan kanssa kaverukset jakavat paitsi taitoluisteluharrastuksen, myös kaikki elämän ilot ja surut. Aina ei kuitenkaan ystävyyskään ole niin yksinkertaista, kuten ei moni muukaan asia nuoruudessa. Milloin on vanhempien kanssa riitaa ja milloin sisarukset saavat raivon partaalle. Myös Miisan ihastus Anton aiheuttaa ristiriitaisia tunteita..

Miisa-kirjoissa käsitellään suurimmaksi osaksi aivan tavallisia nuorten asioita: ystävyyttä, harrastusta, perhettä ja ihastumisia. Heinonen on kuitenkin osannut kirjoittaa kirjat todella sujuvasti ja lukija todella pystyy samaistumaan Miisan tunteisiin. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan monenmoiset asiat painavat mieltä ja saavat tunteet heittelemään.


Heinonen kirjoittaa myös taitavasti taitoluistelun ja urheiluharrastuksen maailmasta, mikä tekee kirjasta myös mielenkiintoisan luettavan. Urheiluharrastukseen kuuluu myös monenlaisia tunteita - onnistumisen iloa ja häviämistä, harjoittelua ja yrittämistä ja itsensä ylittämistä. Itse myös urheilua harrastaneena tietää, miten paljon urheilu antaa, mutta myös ottaa, joten Miisan tunteisiin on helppo samaistua. 


Tammi 2015



Yhtäkkiä oli ollut vain Miisa ja jää. Hänen ikuinen ystävänsä. 
Aloitusasento, kädet ranteista kaarelle, jalat ristiin. 
Sitten oli alkanut musiikki, kädet olivat tehneet mitä niiden piti, jalat olivat lähteneet liikkeelle, eikä Miisa ollut ajatellut enää yhtään mitään. Hän ei ollut ehtinyt tai muistanut miettiä epäonnistumista, ei muuta kuin ajatella seuraavaa askelta, hyppyä, liukua, piruettia.

3. maaliskuuta 2015

Hytönen, Ville & Penna, Virpi: Ötökkämaan tarinat

Tammi 2014


Ötökkämaan tarinat on kokoelma erilaisten, mitä mielikuvituksellisempien, ötököiden ja eliöiden tarinoita. Joka ötökkä on omanlaisensa persoona omine tapoineen ja ongelmineen, joihin onneksi löytyy monenlaisia ratkaisuja. Ville Hytösen tekstit imaisevat mukaansa, ja kieli aiheuttaa lukijassa suurta riemastusta. Virpi Pennan kuvitus herättää henkiin kaikki tuikat, surskiaiset, kultiaiset, nykähukat, jämsikkäät ja muut öttiäiset omissa puuhissaan.

Vanhassa homeisessa purjossa, pienen purjoniityn laidalla, eleli eräs kovin erikoinen pariskunta, likaisia kumpikin. Toista kutsuttiin Läntiksi ja toista Likakasaksi. He pitivät purjosta erityisesti siksi, että sen tuoksu oli niin voimakas.
Läntti ei ollut mikään tavallinen läntti. Se oli sellainen paakkuinen ja vähän rasvainen läntti, joka lähinnä nököttää maassa ja velloo. Se ei pitänyt hajuvesistä, ei liioin kammasta eikä saippuasta.
Likakasa oli vähän samanlainen, suurempi vain. Se oli pyöreä ja pehmeä, litiseväkin, mutta oudolla tavalla kuohkea. Se piti käytettyjä tohveleita, tahmaista nuttua ja likavillaista talonpoikaishattua.



Hämämäkämäkin vatsa kurisee, mutta seitistä ei löydy ötökän ötökkää, joten kiukuttaahan se. Ja sekin kiukuttaa, ettei oikeastaan edes haluaisi syödä metsän muita ötököitä, mutta niitä Hämämäkämäkki on opetettu syömään, joten minkäs teet. Onneksi seittiin sattuu eräs Äkämäkätkökääriäinen, jolla on ehkä ehdottaa pulmaan ratkaisua. Ja siitäpä aihe juhlaan!
 
Jäärä letutti ja piuhtoi, Punkeri punki ja punkeroi. Jäärä sikuloi ja läyhti, Punkeri punkeroi ja punki. Ja lopulta Jäärä opetti Punkerille miten simutetaan, metutetaan ja loistitaan.
Ja niin Hämämäkämäkin iloiset kesäkestit saivat taas hurjan hyviä herkkuja: kihvipannua, takilolettuja, lehmustiuhtia, kirviäismehua, puhnasammalta ja käpyleipiä.

 
Kokeilepa sanoa kolme kertaa nopeasti Hämämäkämäkki tai Äkämäkätkökääriäinen. Sitten, kun olet tavalla tai toisella tyytyväinen tulokseen (tai et pysty naurultasi enempään) voit lähteä lainaamaan kirjastosta tämän kirjan. Siitä löytyy aika monta muutakin sanaa ja kokonaista tarinaa, joissa riittää makusteltavaa.