31. lokakuuta 2014

Gibbs, Abigail: Illallinen vampyyrin kanssa

Otava 2013
Violet Lee, Britannian puolustusministerin 17-vuotias tytär, todistaa murhan Lontoossa Trafalgarin aukiolla biletysillan päätteeksi. Murhia on itse asiassa monta: Violet seuraa varjoista, kuinka kuusi nuorta miestä tappaa raa’asti ja yliluonnollisen helposti kolmekymmentä arpista ja selvästi taistelujen koulimaa vastustajaa. Ainoa todistaja ei jää vampyyreilta huomaamatta, mutta vastoin kaikkea todennäköisyyttä Violet jätetään henkiin ja kaapataan mukaan.

Yön tapahtumat muuttavat Violetin elämän kertaheitolla. Yhtäkkiä hän on vankina valtavassa, ylellisessä kartanossa murhiin kykeneviä, ihmisiä ja eläimiä ravintonaan käyttäviä (kauniita ja aristokraattisia) petoja ympärillään, ja hänen pitäisi vain sopeutua. Sitä hän ei tietenkään tee, vaan taistelee rajusti kaappaajiaan vastaan niin fyysisesti kuin sanallisestikin, ja tekee selväksi syvän inhonsa ja halveksuntansa vampyyreita ja heidän elintapojaan kohtaan.
 
Violet luottaa siihen, että hänet pelastetaan, että isä pelastaa. Hän ei kuitenkaan tiedä mitään taustalla olevasta politikoinnista: tavalliset ihmiset eivät tiedä vampyyreita tai muita ulottuvuuksia ja niissä asuvia olentoja olevan olemassakaan, saati sitten siitä hauraasta rauhasta, joka ihmisten ja vampyyrien välillä vallitsee. Violetin isä valtion johtavassa asemassaan taas tietää, eikä voi riskeerata mitään hyökkäämällä vampyyrien maille tytärtään hakemaan.

Tämän kirjan vampyyrien maailma on julma – julmempi ja raaempi kuin monissa muissa nuortenkirjoissa, vaikka yhteneväisyyksiäkin löytyy. Tämänkin kirjan vampyyrit ovat yliluonnollisen kauniita ja seksikkäitä, ja vaikka Violet parhaansa mukaan yrittää pitäytyä halveksunnassaan, alkaa hän väistämättä tuntea vetoa vampyyriprinssi Kasparia kohtaan. Ehkä kyseessä on Tukholman syndrooma, tai kenties vuosituhansia vanha ennustus alkaa vihdoin toteutua Violet keskiössään. Jääkö Violetille lopulta valinnanvaraa, vai onko hänen kohtalonsa jo sinetöity…

Illallinen vampyyrin kanssa tuo vampyyritarinoihin jonkin verran uusia piirteitä. Ajatus eri ulottuvuuksista, joissa asuu monia muitakin olentoja, on mielenkiintoinen, ja sitä varmasti avataan enemmän The Dark Heroine -sarjan toisessa osassa Autumn Rose. Kuten sanottua, Gibbsin vampyyrit ovat raaempia, kuin nuortenkirjoissa on yleensä nähty. He ovat vaarallisia saalistajia, jotka purevat oikeasti ja tappavat säälimättä. Seksiäkään ei jätetä halun ja himon asteelle, ja sitä kuvaillaan hyvin suorasukaisesti. Kirjan takakannen K-16 maininta on hyvinkin paikallaan.
 
-----

Abigail Gibbs (s.1994), nimimerkki Canse12, alkoi 15-vuotiaana julkaista vampyyritarinaansa netissä, Wattpad.com -palvelussa, yksi luku kerrallaan. Kirjailijan nuoruus ja kokemattomuus näkyykin tarinassa jonkin verran, mutta kohdeyleisö ei ehkä kiinnitä huomiota samoihin asioihin kuin (vähän) vanhempi kirjastotäti. Tarinanpätkät, jotka Gibbs alunperin julkaisi nimellä Dinner with a vampire. Did I mention I’m vegetarian, saivat valtavan määrän lukijoita ja kommentteja. Kirjallisuusagentti huomasi kirjailijalupauksen, ja Gibbs solmi kustannussopimuksen kahdesta kirjasta. Nykyään Gibbs opiskelee englantilaista kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa.

 
 

24. lokakuuta 2014

Kaskiaho, Reija: Nikottelua


Myllylahti 2014
Reija Kaskiaho on kirjoittanut herkän, hauskan, rankan ja myös toivoa-antavan kirjan Nikosta, joka ei istu yhteiskunnan määrittelemään muottiin siitä millainen nuoren miehen tulisi olla. Niko ei ole kiinnostunut tytöistä, muttei myöskään koe sopivansa siihen kuvaan, jonka esimerkiksi monet tv-sarjat homomiehistä antavat.

Musta tuntui välillä entistä vaikeammalta elää, kun kaikki luulivat, että mä olin heti asustamassa käsilaukuilla, jos suuni avasin. Mä en voinut alun perinkään tajuta, miten koko homma oli niin älyttömän hankala. Toinen tykkäsi äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas sen veljestä, ja sillä sen olisi pitänyt olla selvä.

Homous ei ole mitenkään ihmeellinen asia, mutta silti se joillekin tuntuu olevan. Niko joutuu kärsimään nimittelystä ja jopa väkivallasta, ja vielä vanhojen kaverien taholta. Miksi pitää vihata niin kovasti, vaikka voisi vain antaa toisen olla. Homous ei ole kenenkään vika, eikä hetken mielijohde. Ihminen vaan tuntee mitä tuntee, ja onneksi on myös sellaisia ihmisiä, kuten Nikon paras kaveri Lihis, joille homouden kaltainen asia on merkityksetön.
 
Kirjan kerronta vaihtelee kahden eri ajankohdan välillä. Se seuraa tilannetta, jolloin Niko kertoo homoudestaan vanhemmilleen, ja aikaa paljastuksen jälkeen, kun Nikon täytyy selvitä odottamattomista seurauksista. Joka toisessa luvussa ollaan ajassa vähän myöhemmin, kun asiat ovat vanhempien kanssa taas kunnossa, mutta muu maailma askarruttaa. Niko kaipaa kipeästi läheisyyttä ja vierelleen toista ihmistä, mutta ei tiedä mistä ja miten sellaisen löytäisi. Tai jos löytää, niin miten sen ihmisen kanssa sitten kuuluu olla. Ajatuksissa ovat myös kiusaajat, joiden kohtaamista hän pelkää, eikä syyttä.
 
Mä menen olohuoneeseen, missä äiti ja isä istuvat. Sanon niille urheasti, että nyt on pojalla vähän asiaa ja telkkari kiinni kiitos. Sen jälkeen urheus mureneekin johonkin, ja mä unohdan kaiken, mitä muistilapussa lukee. Mä olen harjoitellut tätä mielessäni jo kauan, muttei se sitten olekaan niin helppoa. Mun kaapin ovi tuntuu raskaalta ja sen saranat narisevat ilkeästi.

Kirjan kieli on sujuvaa ja hauskaa, ja täynnä koukkuja, joita voisi jäädä makustelemaan pitkäksikin aikaa. Niko osaa nauraa itselleen ja saa lukijankin hymähtelemään. Toisaalta lukiessa joutuu kokemaan myös surua ja ihmetystä ihmisten suvaitsemattomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.

17. lokakuuta 2014

Tullet, Hervé: Villit pallot


Tammi 2010
Villit pallot on hauska kuvakirja, joka laittaa lukijan osallistumaan tarinan etenemiseen. Lapsenmielisyyttä (tai lapsia) ehkä tarvitaan mukana leikkimiseen, mutta suosittelisin ohjeiden noudattamista – siten on kaikkein hauskinta.


Tekstiä on hyvin vähän ja yksinkertainen kuvitus on pääosassa. Erivärisiä palloja kehotetaan esimerkiksi painamaan, hankaamaan tai näpäyttämään. Sitten käännetään sivua ja katsotaan mitä saatiin aikaiseksi.
 
 
Kirjaa lukiessa voi opetella laskemista ja värejä tai vaikka oikean ja vasemman käsitteitä: eräässä kohdassa kirjaa käsketään kallistamaan tiettyyn suuntaan, ja mitenköhän seuraavan sivun palloille on käynyt...? No, sen saat tietää lukemalla kirjan.
 
 
Lopussa kysytään josko lukijaa kiinnostaisi aloittaa alusta uudelleen, ja pienten koelukijoiden kanssa olisi tosiaan voinut kyllästymättä ottaa vaikka kuinka monta kierrosta.
 

10. lokakuuta 2014

Ruuska, Kerttu: Elsa uimahallissa

Kuvitus Nadja Sarell

Oppi&ilo 2014
Uimahalliin tutustuminen oli meillä hetki sitten ajankohtaista, ja kuin tilauksesta saapui kirjastoon aihetta sivuava uutuus. Kirjan Elsa on lähdössä ensimmäistä kertaa uimahalliin äidin ja pikkuveljen kanssa, ja asiaan liittyy tietysti monenmoista uutta, ihmeellistä ja jännittävää.

Mitäköhän kaikkea sinne uimahalliin tarvitaan mukaan? Ainakin pyyhkeet, uimapuvut ja laudeliinat, ja kertyy sinne äidin kassiin aika paljon muutakin tavaraa. Mitä sitten täytyy tehdä ennen kuin pääsee itse altaalle? Pukuhuone on jännä paikka kaappeineen, ja avaimessa on hauska avaimenperä. Suihkussakin käydään ennen uima-altaita, ja lopulta sitten päästään pulikoimaan. Elsa harjoittelee hienosti vedessä liikkumista ja olemista.

Kaikkea uimahallireissuun liittyvää kuvaillaan perusteellisesti tässä hauskasti kuvitetussa ja tiedontäyteisessä kuvakirjassa. Lopuksi vielä kerrataan mitä kaikkea sitä mukaan tarvittiinkaan, mitä kuuluu uimahallin sääntöihin ja millä tavoin lapsi voi opetella vedessä olemista. Ainakin koelukija, innokas 5-v., jaksoi kuunnella, katsella ja omaksua tiedon tarkkaan.


8. lokakuuta 2014

Berry, Julie: Kunnes kerron totuuden

Suomentanut Kaisa Katteus
Tammi 2014

"Muista, että olen säästänyt sinut kahdesti."
Tarina on julma, mutta samalla myös kaunis rakkauskertomus. Teksti on kirjoitettu Judithin, kirjan päähenkilön, ajatuksin. Aluksi se saattaa tuntua hankalalta, mutta lopulta siihen tottuu. Kuitenkin kirja pitää sisällän varsin erikoisen rakkaustarinan.


Roswellin kylää ravisuttaa kahden nuoren tytön Judithin ja Lottien katoaminen. Kaksi vuotta myöhemmin Judith palaa kotiin, mutta yksin. Ainoastaan Judith tietää mitä tapahtui, mutta hän ei pysty puhumaan kieli leikattuna. Äiti kieltää Judithia edes yrittämästä puhua.

"Olet palannut runneltuna. Jumala näkee, miksi sinun päällesi on langennut tällainen rangaistus. Mutta kyläläiset varmasti pelkäävät sinua. Sanovat vielä, että olet kirottu. -- Jos häpäiset meidät päästämällä pihauksenkin, saat nukkua täällä haravoiden ja lapioiden keskellä."

Rakkaus lapsuudenystävään Lucasiin sai Judithin taistelemaan hengestään. Judith tosin on epävarma saako vastakaikua.

Yllätit minut sanoillasi. "Tiesin että tulisit takaisin."
Tiesitkö?
Siinä tapauksessa tiesit enemmän kuin minä.
"Kaikki sanoivat, että olit kuollut, mutta minä..."
Nostin katseeni. Me katsoimme toisiamme silmiin.
Mitäs sinä Lucas sanoit, kun muut sanoivat, että olin kuollut? Mitä sinä toivoit?

Judith murtuu, kun kuulee, että Lucas on menossa naimisiin kylän kaunottaren, Marian, kanssa. Ironista kyllä, Mariasta tulee Judithin ainoa ystävä, joka jopa kannustaa ja opettaa Judithia puhumaan. Tietysti salassa.

Samoin kun Judithin rakkaus on vaarassa, myös Roswellia uhkaa väistämätön vaara - sota, jonka voittaminen ilman aseita näyttää mahdottomalta. Silti jokainen mies, myös Lucas, aikovat puolustaa kotiaan. Epätoivoinen Judith haluaa pelastaa rakastettunsa ja palaa painajaisiinsa.

Veren maku, kivun huuto, viimeiset selvät sanat jotka pääsivät huuliltani, hänen juomisesta keltaiset silmänsä, hänen tukahduttava kokonsa, painonsa, hajunsa, kädet jotkaa tarrasivat suuhuni ja leikkasivat pois ääneni.
Voin yhä kääntyä takaisin, mutta nyt minua odottaisi vain tuho.
Tämä ei ole rohkeutta. Tämä on vain sellaisen kuoleman valitsemista, josta voi olla apua sinulle.
Sinä kuolet, ja sitten minä kuolen. Se on yhdenlainen loppu kärsimykselle. Jos taas jäät eloon, menet naimisiin Marian kanssa,ja kuinka voin kulkea talosi ohi joka päivä ja nähdä siellä vaimosi? Varjostaisinko uutta elämääsi läsnäolollani, joka ei ole edes tervetullut? Sinun täytyy elää, vaikka avioliittosi merkitsisi sydämeni kuolemaa.
Mutta jos joku voisi pelastaa sinut - ja koko kaupungin- minä tiedän, kuka se joku on ja missä hän on. Ja minulla saattaa olla jotain, mitä hän haluaa.
Vähitellen kylää sitovat dramaattiset valheet aukenevat ja Judithin kohtalo ratkeaa.



3. lokakuuta 2014

Paretskoi, Jyri: Shell's Angles

Karisto 2013
Henri, Rudi ja Samu ovat parhaat kaverit. Kaikilla jo 15-vuotta mittarissa, tai ainakin melkein, ja riittävän iän myötä haaveissa mopokortti ja mopo. Mopon jälkeen seuraava askel olisi hommata mopon tarakalle tyttöystävä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta saahan sitä haaveilla. Kaikenlaisia ideoita syntyy, kun on vilkas mieli, ja yksi noista kuolemattomista on mopojengin perustaminen. Jengin nimi muodostuu helposti: Shell’s Angles, huoltoaseman kulmilla kun pyöritään, ja sitten puuttuvat enää logo ja liivit.

Henrin suuri ihastus, naapuriluokan Milla, on kuulemma hyvä piirtämään. Sehän voisi varmaan suunnitella pojille logon, ja samalla Henri voisi hurmata itselleen tyttöystävän. Just joo, ei ole aivan todennäköistä, ajattelee Henri, mutta yllättää itsensäkin alkamalla jutella Millalle kirjastossa. Juttu etenee nopeasti: logo syntyy, eka suudelma vaihdetaan ja yhtäkkiä Henrillä on kuin onkin tyttöystävä.

Kauan odotettu kesäloma alkaa ja edessä on vapauden aika. Moporistijengi ratsastaa kommelluksesta ja kepposesta toiseen, keskinäinen naljailu kukoistaa ja tunnelma on hyvin välitön. Parhaille kavereille voi kertoa mitä vain, ikäviäkin asioita, ja kirjan nuoret ovat myös aikuisia kohtaan melko avoimia. Tai ainakin pienen pakon edessä toilailut pystytään kertomaan ja tunnustamaan suoraselkäisesti.

Kirjan huumori on hulvatonta, henkilöhahmoilla on sana hallussa ja pojat taitavat olla poikia aina vaan. Ainakin nämä tapaukset hommaavat itsensä yhä uudelleen mitä mielenkiintoisimpiin tilanteisiin pienestä noloudesta välittämättä, ja täytyy sanoa kerronnan olevan monessa kohdin niin herkullista, että ääneen saa nauraa vesissä silmin.

Tarina muuttuu loppua kohden yllättäen aika rankaksi. Toki jo aiemmin on käsitelty Samun ikävää perhetaustaa, kuten myös Henrin äidin vuosia sitten tapahtunutta kuolemaa, mutta silti seuraava raskaansarjan hölmöily tuli minulle yllätyksenä. Inhimillisyyttä se tietysti on myös, että vaikkei yhtään tarkoita, voi suhteellisen pieni virhearviointi ja ajattelemattomuus johtaakin megaluokan mokaan, jonka seurauksia on vaikea tai mahdoton korjata.

Tämän kirjan tapauksessa kaikki päättyy lopulta hyvin. Tai ainakin siten, että elämä jatkuu, vanha porukka on edelleen kasassa, ja sama vanha totuus ”kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta” pätee yhä tulevissakin koitoksissa. Kenelle hommataan tyttöystävä seuraavaksi, ja onko se kenties Sofía Vergara vai ihan joku muu…? Shell’s Angles ratsastaa jälleen kirjassa Shell’s Angles ja kalajoen hiekat (2014).

Karisto 2014