Baum, L. Frank: Ihmemaa Oz

Art House, 2011

Kirjoittanut: L. Frank Baum
Kuvittanut: W. W. Denslow
Suomentanut: Tuomas Nevanlinna

Tämän kertaista esittelykirjaa, Ihmemaa Ozia, ei voi oikein sanoa uutuudeksi, mutta kiistämätön amerikkalainen klassikko se on. Lyman Frank Baum kirjoitti sen yli sata vuotta sitten, vuonna 1900. L. Frank Baum (1856-1919) oli amerikkalainen kirjailija, jonka kuuluisin teos Ihmemaa Oz on. Kaiken kaikkiaan hän kirjoitti 15 Ozin maailmaan sijoittuvaa lastenkirjaa. Kirjan pohjalta tehtiin samanniminen musikaalielokuva v. 1939 ja uusimpana tulokkaana on v. 2013 ensi-iltansa saanut Sam Raimin ohjaama fantasiaelokuva Mahtava Oz, joka on sovitus sekä kirjasta että vanhasta musikaalista. Kirjan tarinaa on esitetty paljon teatterilavoillakin, myös Suomessa.  

Pieni Dorothy-tyttö asuu Kansasin paahtuneella preerialla Henry-setänsä ja Em-tätinsä luona. Nämä ovat raskaan työn uuvuttamia maanviljelijöitä. Onneksi tytöllä on seuranaan pieni, leikkisä Toto-koira. Eräänä päivänä pyörremyrsky tempaa Dorothyn ja Toton mukaansa ja he heräävät aivan uusissa maisemissa Munskottien maassa. Dorothy ikävöi kotiinsa ja kuulee, että Oz, suuri velho, voisi auttaa häntä palaamaan kotiin. Niinpä Dorothy ja Toto lähtevät keltatiilistä tietä pitkin kohti maagista Smaragdikaupunkia ja matkalla he saavat seurakseen Peltimetsurin, pelkurimaisen Leijonan ja Variksenpelättimen.

Variksenpelätin haluaa pyytää Ozilta itselleen aivot, Peltimetsuri sydämen ja Leijona rohkeutta.

Dorothy oli matkan edetessä vaipunut siinä määrin ajatuksiinsa, ettei huomannut, että Pelätin oli taas kompastunut koloon ja kierinyt tienposkeen. Sen oli jopa huudettava Dorothya tulemaan apuun.

"Mikset vain kiertänyt koloa?" Peltimetsuri kysyi.

"En tiedä tarpeeksi", vastasi Pelätin iloisesti. "Pääni on katsos täynnä olkia ja siinä onkin syy siihen, miksi olen menossa Ozin luo pyytämään aivoja."

"Aa, nyt ymmärrän", sanoi Peltimetsuri. "Mutta loppujen lopuksi aivot eivät ole maailman tärkein asia."

"Onko sinulla aivoja?" Pelätin uteli.

"Ei, pääni on typötyhjä", vastasi Peltimetsuri, "mutta aikoinaan minulla oli aivot ja sydän myös. Kokeiltuani molempia haluaisin paljon mieluummin sydämen."

Jännittävällä matkallaan seurue tapaa monenlaisia otuksia ja olentoja, mm. noitia, siipisimpansseja, vinkkelöitä, kalidaheja, kvanttuleita, lekapäitä ja posliinisen kaupungin asukkaita.  

Suuri velho osoittautuu lopulta vähän erilaiseksi kuin aluksi luultiin, mutta kaikesta huolimatta asiat järjestyvät ja Pelätin, Peltimetsuri ja Leijona saavat velholta sen, mitä luulevat itseltään puuttuvan. Oikeasti matka on antanut pelokkaalle Leijonalle itseluottamusta. Kirja korostaa yhteistyötä ja esim. Leijonan kohdalla opetuksena voisi olla, että todellinen rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata vaaran vaikka pelottaisi. Leijona päätyykin villieläinten kuninkaaksi, Pelätin Smaragdikaupungin hallitsijaksi ja Peltimetsuri vinkkelöiden valtiaaksi. Lopulta ystävykset heittävät toisilleen haikeat jäähyväiset ja Dorothykin koirineen pääsee kotiin Kansasiin.  

Päädyin esittelemään Ihmemaa Ozia, koska siitä ilmestyi neljä vuotta sitten uusi suomenkielinen käännös. Ensimmäistä kertaa suomenkielisessä laitoksessa on käytetty alkuperäisiä William Wallace Denslow'n kuvia. Kirjassa on seurattu muutenkin alkuperäisteoksen asettelua. Siinä on mukana kokosivun kuvia, joihin suomalaisessa laitoksessa on lisätty vielä kuvateksti kääntöpuolelle. Nämä tekstit saattavat aluksi tehdä lukukokemuksesta vähän sekavan ennen kuin tajuaa, että taustan tekstit kannattaa hypätä yli, koska ne löytyvät myös varsinaisesta kertomuksesta.

L. Frank Baum luonnehti itse tarinaansa seuraavasti:

"Ihmemaa Oz pyrkii olemaan uudenaikainen satu, jossa on säilytetty hämmästys ja ilo ja josta sydänsurut ja painajaiset on poistettu".

Kirja tarjoaa kuitenkin jännitystä ja viihdykettä niin lapsille kuin aikuisillekin. Tuomas Nevanlinnan taitava suomennos soljuu sujuvasti. Kaiken kaikkiaan Ihmemaa Oz tuntuu kestäneen aikaa paremmin kuin monet muut vanhat lastenkirjat.

Berry, Julie: Kunnes kerron totuuden

Suomentanut Kaisa Katteus

Tammi 2014

"Muista, että olen säästänyt sinut kahdesti."

Tarina on julma, mutta samalla myös kaunis rakkauskertomus. Teksti on kirjoitettu Judithin, kirjan päähenkilön, ajatuksin. Aluksi se saattaa tuntua hankalalta, mutta lopulta siihen tottuu. Kuitenkin kirja pitää sisällän varsin erikoisen rakkaustarinan.


Roswellin kylää ravisuttaa kahden nuoren tytön Judithin ja Lottien katoaminen. Kaksi vuotta myöhemmin Judith palaa kotiin, mutta yksin. Ainoastaan Judith tietää mitä tapahtui, mutta hän ei pysty puhumaan kieli leikattuna. Äiti kieltää Judithia edes yrittämästä puhua.

"Olet palannut runneltuna. Jumala näkee, miksi sinun päällesi on langennut tällainen rangaistus. Mutta kyläläiset varmasti pelkäävät sinua. Sanovat vielä, että olet kirottu. -- Jos häpäiset meidät päästämällä pihauksenkin, saat nukkua täällä haravoiden ja lapioiden keskellä."

Rakkaus lapsuudenystävään Lucasiin sai Judithin taistelemaan hengestään. Judith tosin on epävarma saako vastakaikua.

Yllätit minut sanoillasi. "Tiesin että tulisit takaisin."
Tiesitkö?
Siinä tapauksessa tiesit enemmän kuin minä.
"Kaikki sanoivat, että olit kuollut, mutta minä..."
Nostin katseeni. Me katsoimme toisiamme silmiin.
Mitäs sinä Lucas sanoit, kun muut sanoivat, että olin kuollut? Mitä sinä toivoit?

Judith murtuu, kun kuulee, että Lucas on menossa naimisiin kylän kaunottaren, Marian, kanssa. Ironista kyllä, Mariasta tulee Judithin ainoa ystävä, joka jopa kannustaa ja opettaa Judithia puhumaan. Tietysti salassa.

Samoin kun Judithin rakkaus on vaarassa, myös Roswellia uhkaa väistämätön vaara - sota, jonka voittaminen ilman aseita näyttää mahdottomalta. Silti jokainen mies, myös Lucas, aikovat puolustaa kotiaan. Epätoivoinen Judith haluaa pelastaa rakastettunsa ja palaa painajaisiinsa.

Veren maku, kivun huuto, viimeiset selvät sanat jotka pääsivät huuliltani, hänen juomisesta keltaiset silmänsä, hänen tukahduttava kokonsa, painonsa, hajunsa, kädet jotkaa tarrasivat suuhuni ja leikkasivat pois ääneni.
Voin yhä kääntyä takaisin, mutta nyt minua odottaisi vain tuho.
Tämä ei ole rohkeutta. Tämä on vain sellaisen kuoleman valitsemista, josta voi olla apua sinulle.
Sinä kuolet, ja sitten minä kuolen. Se on yhdenlainen loppu kärsimykselle. Jos taas jäät eloon, menet naimisiin Marian kanssa,ja kuinka voin kulkea talosi ohi joka päivä ja nähdä siellä vaimosi? Varjostaisinko uutta elämääsi läsnäolollani, joka ei ole edes tervetullut? Sinun täytyy elää, vaikka avioliittosi merkitsisi sydämeni kuolemaa.
Mutta jos joku voisi pelastaa sinut - ja koko kaupungin- minä tiedän, kuka se joku on ja missä hän on. Ja minulla saattaa olla jotain, mitä hän haluaa.

Vähitellen kylää sitovat dramaattiset valheet aukenevat ja Judithin kohtalo ratkeaa.

Keränen, Mika: Maaliviivalla

Mitä sinä tekisit, jos joukkueesi valmentaja sanoisi sinulle ennen ensimmäistä Veikkausliiga-peliäsi: 

"Mulla on sulle yks tärkee tehtävä. Sä päästät yhden maalin ja nettoot neljä tonnia. Puhtaana käteen. - - - Muista vain se pilkku. Mä tarjoon sulle neljä tonnia ja paikan avauksessa loppukaudeksi. Sä päästät sen pilkun maaliin ja kaikki menee hyvin. Sun ei tartte tehdä mitään muuta. - - - Tää on meidän liiga. Sä oot nyt miesten peleissä, pentu. Käyttäydy sen mukaisesti."

WSOY 2014

Kalle Salonen, 18 vuotta, Vantaan Urheilijoiden kasvatti, pääsee pelaamaan ensimmäistä Veikkausliiga-peliään oman kasvattajaseuransa paidassa. Unelma muuttuu kuitenkin painajaiseksi, kun ennen peliä Kallen valmentaja pyytää häntä päästämään 29. peliminuutilla rangaistuspotkun maaliin. Kaikki on sovittu valmiiksi, Kallen täytyisi päästää vain pilkku sisään, ja hän nettoaisi neljä tonnia ja pelaisi loppukauden avauskokoonpanossa. Jos Kalle ei toimisi niin kuin valmentaja käskee, olisi hänen uransa vaarassa tuhoutua ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaakaan. Kun Kalle astuu maalille, hänellä on puoli tuntia aikaa päättää, mitä tehdä. Puoli tuntia aikaa miettiä, ketkä muut pelaajat ovat sotkeutuneet sopupeleihin. Puoli tuntia aikaa päättää, keneen voi luottaa ja keneen ei.

Mika Keräsen Maaliviivalla on jännittävä kirja urheilusta, jalkapallosta, joukkuepelaamisesta ja sopupeleistä. Kirjassa kerrotaan yhden pelin tapahtumat peliminuuteittan. Mukana on kuitenkin myös paljon takaumia, joten lukijalle hahmottuu kuva Kallen elämästä ja siitä, miksi hän on päässyt maalivahdiksi Veikkausliigaan. Kirja sopii kaikille urheilun ja erityisesti jalkapallon ystäville. Kirjassa kerrotaan aidosti urheilusta ja erityisesti joukkueurheilusta ja siitä, mitä vaatii päästä huipulle - ja miksi jotkut sinne pääsevät ja toiset eivät. Kirja pitää otteessaan aina viimeiselle peliminuutille saakka.

Kökkö, Hanna: Kätkö

Mäkelä 2013

Geokätköily on tullut vauhdilla aiheeksi myös nuortenkirjoihin. Hanna Kökön kirjoittama nuortenkirjasarja vie geokätköilyn maailmaan, mutta käsittelee taitavasti myös muita nuorten elämään liittyviä asioita. Kätkö on sarjan avausosa.

Manulla on juuri loppumassa kuudes luokka. Kesälomaa hän odottaa malttamattomana - hän pääsisi eroon epäreiluista opettajista ja ärsyttävistä luokkakavereista. Manu asuu kahdestaan äitinsä kanssa, sillä Manun isä on vankilassa. Siitä Manu ei mielellään puhu, mutta totta kai Manun vihamies Topi saa asian selville - ja sen jälkeen siitä tietää koko koulu. Senkin takia Manu on helpottunut alkavasta kesälomasta - lisäksi hänellä on aikaa paneutua geokätköilyyn kunnolla!

Manun serkku Joonas on viime kesänä koukuttanut Manun geokätköilyyn. Se on Manun rakkain harrastus valokuvaamisen ohella. Manulla ei ole paljon ystäviä, mutta tilanne muuttuu, kun hän törmää myös geokätköilyä harrastavaan Helmiin. Helmi on mutkaton ja reilu tyttö, ja Manusta ja Helmistä tulee heti ystäviä. Manun elämään tulee toinenkin muutos, kun hänen äitinsä ilmoittaa löytäneensä uuden miehen: Maken, joka on ammatiltaan poliisi. Aluksi Manu on varautunut, mutta huomaa pian Maken ja hänen poliisikoiransa Vatasen olevan hyviä tyyppejä.

Geokätköilyn ohessa Manu näkee vahingossa, kun hänen luokkakaverinsa myy salaa tupakkaa ja nuuskaa. Pian Manu ja Helmi huomaavatkin joutuneensa keskelle salamyyntivyyhteä, jota he alkavat kuumeisesti selvittää. Salamyyntiin on kuitenkin sekaantunut myös kovemman luokan rikollisia, eikä juttu enää olekaan kokonaan Helmin ja Manun hallinnassa.

Hanna Kökön nuortenkirjasarja yhdistelee vauhdikkaasti geokätköilyä ja jännitystä. Kirjoissa on kuitenkin paljon muutakin, sillä Kökkö kirjoittaa taitavasti nuorten tunteista ja erilaisista elämäntilanteista. Hän tarttuu hyvin ja rohkeasti ajankohtaisiin aiheisiin, vaikka ne olisivatkin vähän vaikeampia. Tämä onkin ehkä kirjojen hienoin asia: vaikeistankin asioista kirjoitetaan ja puhutaan rehellisesti ja avoimesti, ja lukija saa samalla seurata myös henkilöhahmojen kasvamista. Kirjat ovat mukaansatempaavia ja sujuvasti kirjoitettuja. Sarjaan on ilmestyneet myös kirjat Vaara (2013) ja Varjon jäljillä (2014).

Mäkelä 2013

Mäkelä 2014

Roth, Veronica: Outolintu

Otava (2014)

Suomentanut Outi Järvinen

Uusi, dystopia-henkisen trilogian ensimmäinen osa!
Kirjoittajan luomassa maailmassa, sotiin on löydetty ratkaisu ja kaikki näyttää muutenkin päällisin puolin hyvältä. Totuus on kuitenkin jotain muuta. Se kytee hiljakseen ja odottaa vapauttavaa leimahdusta. Ja silloin voi olla jo liian myöhäistä.

Vuosikymmeniä sitten ymmärrettiin, että sodat eivät saaneet alkuaan poliittisista aatteista, uskonnoista, roduista tai kansallisuudesta. Itse asiassa syy sotiin oli hyvin yksinkertainen: ihmisen taipumus pahaan. Tästä syystä ihmiset jakautuivat eri osastoihin, pyrkiäkseen eroon ominaisuuksista, joita pitivät syynä sotiin. Ne, jotka syyttivät vihaa, muodostivat Sopuisan, tietämättömyyttä syyttävät muodostivat Terävän, vilpillisyyttä syyttävät muodostivat Rehdin, itsekkyyttä syyttävät muodostivat Vaatimattoman ja pelkuruutta syynä pitävät muodostivat Uskaliaan.

Osastot ovat tehneet yhteistyötä kauan ja jokaisella osastolla on oma tehtävänsä yhteisölle, mm. Terävästä tulevat opettajat ja Uskaliaat suojelevat kaikelta mahdolliselta uhalta. Kun nuori täyttää kuusitoista vuotta, hän saa päättää valintaseremoniassa mihin osastoon haluaa kuulua. Toisin sanoen, mahdollisesti hylätä se osasto, johon syntyi. Sääntöihin kuuluu, että vanhaa osastoa ei valinnan jälkeen saa tavata. Osasto ennen verta.

Tris on nyt valinnan edessä: valitako oma perhe Vaatimattomissa vai hypätäkö tuntemattomaan? Valintaa vaikeuttavat tytön saamat testitulokset osastoihin soveltuvuudesta. Trisille selviää, että hän on divergentti, jolla on taipumukset kaikkiin osastoihin. Tyttöä varoitetaan paljastamasta sitä tietoa kenellekään. Säilyäkseen hengissä, hänen on teeskenneltävä olevansa heikompi kun oikeasti onkaan. Kehenkään ei ole luottamista. Vaarallinen leikki käynnistyy kun Trish tekee päätöksensä valintaseremoniassa. Onko silloin jo liian riskialtista rakastua?

Kirjasta tehty elokuva saa Suomen ensi-iltansa 9.4. Omalla kohdallani odotukset ovat korkealla. Nähtäväksi jää tuottaako elokuva pettymyksen vaiko iloisen yllättymisen.

Aarnio, Reeta: Tuulien taikuri

Otava (2013)

Taikakoululaiset Liina, Siri, Eetu ja Viola seikkailevat Reeta Aarnion taikojen maailmasta kertovassa fantasiasarjassa. Tuulien taikuri on sarjan itsenäinen päätösosa. Aiemmin ovat ilmestyneet Maan kätkemät, Veden vanki ja Virvatulen vartijat. 

Liina, Siri, Eetu ja Viola ovat parhaita ystäviä. He asuvat Kuunangan kaupungissa ja käyvät päivisin koulua. Iltaisin he osallistuvat taikatunneille, joille vain valitut, taikuuden lahjoja omaavat pääsevät. Lapset oppivat kaikkea uutta esimerkiksi kotitontuista, maahisista, veden väestä ja ilmanhengistä. He tutustuvat myös leijutukseen ja tuonpuoleiseen.

Kuunankaan saapuu outo muukalainen, joka kantaa tuonenmarjoja kaulallaan. Samaan aikaan kaupungissa alkaa tapahtua kummia: tuulet kovenevat ja myrsky nousee. Sähköt ja tiet ovat poikki, talot kärsivät tuhoista eikä kaikkia paikkoja ehditä korjata. Myös kaupunginjohtaja tapaa muukalaisen ja sen jälkeen palveluita aletaan lakkauttaa ja kaupungissa alkaa vallita kaaos. Mutta miksi muukalainen haluaa tuhota Kuunangan kaupungin?

Taikakoululaiset pääsevät muukalaisen jäljille, mutta ennen kuin kaupunki on pelastettu, lapset vierailevat tuonpuoleisessa ja oppivat myös jotain tärkeää ystävyydestä ja yhteistyöstä. Seikkailuun sisältyy kuitenkin vaaroja, sillä jos ei ole varovainen, voi tuonelaan jäädä ikuisiksi ajoiksi..

Poimi puolat pientareelta, / marjat mättähän nenästä, / hallahelmet, kylmäkyljet, / punapuolukat kokoa. 

Poimi puolat, nouki marjat, / Mutta älä noukkiessas, / älä itseäs unohda, / heitä huolta huomisesta, / täällä tuonen tantereilla, / pohjan pitkillä pihoilla

Silloin saat heittää hyvästit / maammollesi, taatollesi, / kullaiselle kodillesi, / ehtoisalle elollesi. 

Reeta Aarnion fantasiakirjoissa taikuus löytyy jokaisen sisältä, omasta mielestä - ei taikasauvoista tai taikatempuista. Kirjoissa on paljon suomalaista mytologiaa ja kalevalamittaiset loitsut ilahduttavat lukijaa. Aarnio onkin hienosti tuonut fantasian suomalaiseen ympäristöön. Kirjoissa käsitellään myös hyvin erilaisia tunteita ja arjen tilanteita, joita lapset kokevat ja joihin he joutuvat. Sarja sopii hyvin esimerkiksi alakoululaisille, joille lukeminen on jo sujuvaa. Myös aloittelevalle fantasialukijalle sarjaa voisi suositella.

Yankey, Rick: 5.aalto

Suomentanut Ulla Selkälä

WSOY

1.aalto: Sähköt katkeavat

2.aalto: Hyöky nousee

3.aalto: Rutto

4.aalto: Vaimentaja

5.aalto: Se alkaa nyt

Ensimmäinen aalto oli ohi muutamassa sekunnissa. Toinen aalto kesti vähän pidempään. Noin päivän. Ja kolmas aalto? Siihen meni hieman kauemmin – kaksitoista viikkoa. Kaksitoista viikkoa, jona aikana se tappoi…no, isän arvion mukaan yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia meistä epäonnekkaista, jotka olimme selvinneet kahdesta ensimmäisestä aallosta.

16-vuotias Cassie ei voi luottaa kehenkään. Elämästä on tullut joko/tai – maailma. Teet kuinka vain saatat kuolla: pakenet - kuolet, jäät - kuolet. Elämä on toivotonta.

…minä ja kaikki muut jotka olivat jäljellä, jos ketään oli enää jäljellä, me kaikki avuttomat, toivottomat, tyhmät ihmiset huusimme, koska olimme käsittäneet kaiken täysin väärin: taivaalta ei laskeutunut muukalaisten laumoja lentävillä lautasillaan tai isoilla metallisilla talsijoillaan, jotka olivat kuin suoraan Tähtien sodasta, maapallolle ei tullut pieniä, ryppyisiä, söpöjä E.T.-olentoja, jotka halusivat vain nyppäistä puusta pari lehteä, syödä pähkinävoikarkkeja ja mennä kotiin. Ei maailma niin lopu.

Kun armeija vie Cassielta pikkuveljen, päättää hän lähteä perään ainoa uskollinen ystävä, M16-rynnäkkökivääri, mukanaan. Cassieta ohjaa kaksi sääntöä, joita täytyy noudattaa: ensimmäinen sääntö: älä luota kehenkään, toinen sääntö: pysy yksin. Kaikki menee kuitenkin päälaelleen kun epäilyttävä Evan tarjoaa apuaan.

Samaan aikaan, vihan sokaisema Zombi, on valmis taistelemaan vihollista vastaan. Sota kuitenkin herättää tärkeän kysymyksen: kuka todellinen vihollinen oikeastaan on?

Cast, P. C. & Kristin: Valittu (Yön talo 3)

Yön talo -sarja kertoo 16-vuotiaasta Zoey Redbirdistä, joka elää melko tavallista amerikkalaisen teinin elämää – kunnes hänestä tulee vampyyrikokelas. Zoey elää maailmassa, jossa vampyyrit ovat osa yhteiskuntaa. Parhaat näyttelijät, muusikot ja taiteilijat ovat vampyyreja, ja vampyyrien sisäoppilaitoksia, Yön taloja, on ympäri maailmaa. Kuka tahansa nuori voi tulla vampyyrien palvoman jumalatar Nyksin merkitsemäksi, ja muuttua näin ihmisestä vampyyrikokelaaksi, joka kehittyy vähitellen aikuiseksi vampyyriksi.

Valittu on Yön talo -sarjan kolmas osa, ja sen tarina jatkuu lähes suoraan siitä mihin edellinen osa päättyi. Zoey on nyt elänyt pari kuukautta kokelaana Yön talossa ja on käynyt selväksi, että hän on jumalatar Nyksin valittu; ainutlaatuinen ja erityinen koko vampyyrien historiassa. Hän on myös saanut Nyksiltä runsaat lahjat, eli yhteyden kaikkiin viiteen elementtiin, mikä on täysin poikkeuksellista. Zoey on saanut Yön talossa läheisiä ystäviä ja noussut johtamaan ja uudistamaan Pimeyden tyttäriä, jota voisi sanoa sisäoppilaitoksen oppilasjärjestöksi.

Zoeyn paras ystävä Yön talossa, Stevie Ray, on kuollut – tai niin kaikki luulevat – mutta Zoey on saanut selville, että hän onkin muuttunut hirviöksi. Zoey näkee Stevie Rayssa vielä pilkahduksen inhimillisyyttä ja päättää pelastaa hänet ennen lopullista vaipumista pimeyden voimien valtaan. Zoeylle paljastuu myös vähitellen, että koulun valtavan kaunis, arvostettu ja palvottu ylipapitar Neferet ei ole ihan sitä miltä näyttää. Neferet on vahva ja vaikutusvaltainen, ja jos hän on siirtynyt pahuuden puolelle, hän on mahtava ja vaarallinen vihollinen. Voiko yksi vampyyrikokelas Neferetille mitään, vaikka olisi kuinka ainutlaatuinen, ja miten Zoey jaksaa, jos Neferet onnistuu kääntämään Zoyen ystävät häntä vastaan?

Zoeyn ihmispoikaystävä, Heath, ei suostu jättämään Zoeya rauhaan – tosin Zoey ei ole varma haluaako hän edes sitä. Koulun parhaimman näköinen poika, Erik, on Zoeyn virallinen poikaystävä, ja myös yksi koulun opettajista, arvostettu vampyyrien hovirunoilija Loren, näyttää olevan kiinnostunut. Kenet Zoey lopulta itse haluaa ja mikä sen päättää; järki, tunne vai kenties verenhimo? Ja voiko useamman poikaystävän yhtälö johtaa mihinkään muuhun kuin katastrofiin…

Zoey sekoittaa asiansa oikein kunnolla, eikä aina ehdi miettiä tekemisiään aivan loppuun saakka. Hänen ainutlaatuisuutensa ja erilaisuutensa ei auta asiaa. Kukapa nuori haluaisi olla erilainen kuin muut? Zoey tuntee jumalatar Nyksin olevan tukenaan ja ohjaavan häntä oikeaan suuntaan, mutta taakka painaa välillä raskaana. Vähitellen Zoey alkaa hyväksyä saamansa Valitun osan ja yrittää selvitä velvollisuuksistaan parhaansa mukaan, vaikka se tie olisikin yksinäinen.

Yön talo -sarjaa kirjoittavat äiti (P. C. Cast) ja tytär (Kristin Cast). Sarjaa on suunniteltu kaksitoistaosaiseksi, ja kirjoista on tähän mennessä ilmestynyt Yhdysvalloissa kahdeksan ja Suomessa kolme. Neljäs suomennettu osa ilmestynee syksyllä 2011. Sarjaa on kirjoitettu melko nopeassa tahdissa ja se myös hieman näkyy; pienelle viimeistelylle ja muokkaukselle olisi ehkä ollut tarvetta. Siitä huolimatta tarina ja juonenkäänteet ovat erittäin koukuttavia ja moni (allekirjoittanut mukaan lukien) odottaa jo malttamattomana seuraavaa osaa. Kuinkahan Zoeyn lopulta käy?