23. marraskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Otava 2017, 81 s.



Kirjastoalan opintojeni osana minulla oli ilo saada kirjavinkkausoppia Marja-Leena Mäkelältä. Tai silloin taidettiin vielä käyttää termiä 'bokprat'. Sikäli kun muistan oikein, Marja-Leena opetti, ettei vinkkarin kannata puhua niistä kirjoista, joita luetaan ilmankin. Kun valitsen kirjoja blogia varten, tulee mieleen, että tulisiko kirjoitusaikansa käyttää vähälevikkisen kirjallisuuden esittelyyn. Mauri Kunnaksen teokset löytävät kyllä lukijat ilman vinkkaustakin. Marja-Leena Mäkelä puhui mutun rinnalla mätystä (mä tykkään). Juuri mäty on johtotähteni, kun valitsen, mistä kirjoitan.

Koiramäen Suomen historia on ollut hyvin näkyvästi esillä monessa lehdessä. Tämänkaltainen näkyvyys ei ole lastenkirjallisuudelle tyypillinen juttu. Jopa Maaseudun Tulevaisuus (1.11.17) näkyi antaneen uudelle lastenkirjallisuudelle tilaa kokonaisen sivun verran. Tästä melkein puolet täytti Kunnaksen kuva Suomenlinnan rakennustöistä. Toki yksi kuva kertookin kirjasta tehokkaasti, ja yksityiskohtien runsaus olisi kärsinyt kuvan runsasta pienentämistä. Maaseutuun jutun kirjoittaneen Heli Virtasen tekstistä jäi mieleen, että Koiramäen Suomen historiaa on painettu jo yli 100 000 kappaletta. Se on paljon. Muistelen, että ilmestymisvuonnaan Suomessa eniten myytyä kuvakirjaa painettiin 130 000 kappaletta. Kirjan nimi oli Seitsemän koiraveljestä, niin ikään Kunnaksen työtä. Huomionarvoisaa luvuissa on, että molemmat satatonnarit julkaistiin vasta loppuvuodesta. Käytännössä puhutaan kai joulumyynnistä, vaikka Koiramäen Suomen historia on eniten myyty kirja Helsingin Kirjamessujen historiassa. Aamulehden mukaan teosta oli myyty neljän messupäivän aikana yli 5000 kappaletta.

100 000 kirjaa on valtava myyntiodote. Ennakkomarkkinointi ratsasti kirjailijan maineella: "Mauri Kunnaksen kirjoja on myyty kaikkiaan liki 10 miljoonaa!"

Kun näin ennakkotiedon Koiramäen Suomen historia -teoksesta, oli Suomen Kuvalehdessä 28/2017 juuri ollut Mikko Huotarin kirjoittama juttu, jossa kerrottiin, että Tammen kustantamia Harry Potter -kirjoja on myyty  1 700 000 kappaletta. Lukuun on laskettu mukaan  kaikki mahdollinen: kovakantiset kirjat, CD-äänikirjat, pokkarit ja kuvitetut laitokset. Ensimmäistä eli eniten myytyä osaa on mennyt vuosien saatossa 300 000 kappaletta. Huotarin mukaan suomalaisen kaunokirjallisuuden painetuimmaksi teokseksi arvioidaan Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Sitä on painettu noin puolitoista miljoonaa kappaletta. Luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mutta jotenkin yritin suhteuttaa.


Toimintaa täynnä olevien kuvien välissä pönöttävät hallitsijat muotokuvissaan.


Koiramäen Suomen historiasta jäi mieleeni päällimmäiseksi yksityiskohtien runsaus. Kuvien tutkimiseen voi uppoutua vaikka kuinka pitkiksi ajoiksi. Pienimpien mielenkiintoa on mahdollista ohjata Herra Hakkaraisen etsiskelyyn. Tämä kuuluisa unissakävelijä nimittäin ilmaantuu kuviin, vaikkei sillä tekstiin yhteyttä olekaan.

Teos on vaatinut valtavan taustatyön. Vaikka kirja on kuvakirjaksi paksu, on tekijä joutunut rajaamaan. Teoksen elinkaaren kannalta on ilman muuta näppärä ratkaisu olla lyömättä siihen minkäänlaista "Suomi 100 vuotta" -leimaa.

Tämäkin päivä on joskus historiaa!  

Teoksesta otetaan uusia ja uusia painoksia ties kuinka kauan. Koiramäen Suomen historia alkaa reformaatiosta. Jostain sen pitää alkaa. Tänä vuonna sattuu olemaan 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi teesinsä anekaupan väärinkäytöksiä vastaan.

Koiramäen Suomen historia päättyy 1800-luvulle. Vänrikki Stoolin tarinoista on ilmestynyt jo ainakin ensimmäinen osa. Teoksen sukutaulusta on ajoituksessa hyötyä. Siinä keskellä ovat Kunnaksen aikaisemmasta tuotannosta tutut lapset. Heidän syntymävuosiaan ei anneta, mutta Martan, Elsan ja Killen Pransi-isä näkyy syntyneen vuonna 1810 ja äiti-Fiina pari vuotta miestään myöhemmin.


Sukutauluun on merkitty sinisellä esivanhemmista ne, jotka esiintyvät kirjan tarinassa.

Mauri Kunnas on harrastunut sukututkimuksesta. Kansiaukeaman sukutaulu auttaa hahmottamaan, kuinka kaukana historiassa tarinassa mukana olleet henkilöt oikein elivät. Teoksen viimeisellä tekstiaukeamalla kytketään teos nykyaikaan. Siinä on kuvattu Koiramäen Eemil. Kunnaksen aikaisemmasta tuotannosta tuttu Martta oli Eemilin vaarin vaarin äiti.

Teoksesta saa monenlaista tietoa.
Nimet ja muut tiedot ovat vanhoissa kirkonkirjoissa ruotsiksi sillä se oli valtakunnan virallinen kieli. Papit kirjoittivat nimiä kukin omalla tavallaan, eikä kaikkien kirjoitustaitokaan ollut vallan kehuttava. Läntisessä Suomessa ei juurikaan käytetty sukunimiä. Ihmiset olivat jonkun poikia tai tyttäriä. Taloilla oli nimet joitten mukaan asukkaitakin kutsuttiin.

Finlandia Junior -palkintoehdokkaat julkistettiin keskiviikkona 8.11.2017. Koiramäen Suomen historia on ehdokkaana. Voittajan kuuden ehdokkaan joukosta valitsee Anna Puu 29.11.2017.


Koiramäen Suomen historian synnystä on video Youtubessa

2. marraskuuta 2017

Emojit : tutustu emojien ihmeelliseen maailmaan

Tekijä: Thorne, Russ
Kuvittaja: Chau, Bernard
Suomentaja: Mäkelä, J. Pekka 
Karisto 2017, 128 s. 
 
Englanninkielinen alkuteos Emojipedia
Thorne, Russ: Emojit

Helsingin sanomat (8.7.2017) esitteli 25 kevään tuoretta kirjaa otsikolla "Parasta lomalukemista lapsille ja nuorille". Innostuin jutun perusteella Emojit-kirjasta ja päätin tuoda ajatukseni kirjasta tänne. Kirjoitin tekijätiedot yms. samalla vauhdilla muistiin, mutta jotenkin kesä kuitenkin vierähti ohi ennen kuin ehdin kirjaan tarttua.

Uskoni Hesarin Taika Dahlbomin arvioon ja Satakirjastojen aineistohausta löytyvään kirjaesittelyyn kuitenkin palkittiin. Opin kirjasta paljon. Kirjaston esittelyteksti lupaa, että " Hauska ja kattava Emojit on täydellinen lahja emojeihin hurahtaneelle alakoululaiselle!". Mutta on siitä hupia täti-ihmisellekin. Tosin olen Hesarin kirja-arvostelijan kanssa täysin samaa mieltä, että kirjan präntti on pientä, jopa niin pientä, että on siinä ja siinä, pystynkö sitä ylipäätään lukemaan. Olen päivittänyt silmälasini keväällä, mutta voi tietysti olla, että alakouluikäinen kohderyhmä on tarkkasilmäistä porukkaa.

Emoji-sana on yhdistelmä japanin sanoista e, joka tarkoittaa kuvaa, ja monzi eli kirjoitusmerkki. Ensimmäiset emojit ilmestyivät japanilaisten puhelimiin vuonna 1997 ja länsimaiseen populaarikulttuuriin ne rantautuivat vasta yli kymmen vuotta myöhemmin, Emojit-kirjan mukaan ne eivät nousseet suureen suosiooon ennen kuin Apple lisäsi emoji-näppäimistön iPhonen käyttöjärjestelmään. (Temppu tietysti auttoi myös Applea pärjäämään Japanin markkinoilla, jossa iPhone ei ollut kirjan mukaan menestynyt kovinkaan kaksisesti, koska se ei tukenut emojien käyttöä.)

Kirjasta saa paljon nippelitietoa, mutta myös hauskoja oivalluksia on tarjolla. Osaatko kääntää emojiksi sellaisten kirjojen nimet kuin Sota ja rauha tai Nälkäpeli?

Emoji-arvoituksia näkyy löytyvän myös netistä.