Eräänä päivänä opettaja esittelee luokalle uuden oppilaan, Aksun. Aksu on tosi reipas ja haluaa heti tutustua kaikkiin. Opettaja pyytää kaikkia esittelemään jonkin taitonsa. Simo viittaa, mutta opettaja antaa vuoron ensin Aksulle ja Aksu osoittautuukin todella taitavaksi. Se osaa vaikka mitä, ja kaikki muut ihastelevat – paitsi Simo. Simoa harmittaa. Sen taito tuntuukin nyt ihan mitättömältä, eikä se halua enää kertoa siitä.
Kaikki rakastavat Aksua. Aksu on tosi etevä kaikessa, ja kaikkien mielestä aivan mahtava tyyppi. Simon mielestä Aksu on vähän ollakseen ja Simon harmitus kasvaa niin, että se tekee jotain tuhmaa. Sitten se tekee vielä jotain muutakin tuhmaa, ja Aksua itkettää. Opettaja pistää pelin poikki ja Simo joutuu vetäytymään omiin oloihinsa miettimään tekosiaan.
Simo istuu pitkään yksin, mutta sitten joku tulee juttelemaan sen kanssa. Sehän on Aksu! Aksu haluaa tietää miksi Simo ei pidä siitä. Simo vastaa, että koska Aksu on hyvä kaikessa, mutta Simo ei missään. Aksu vakuuttaa, että se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Simo on hyvä ystävä. Kaikki pitävät Simosta todella paljon ja haluavat leikkiä sen kanssa. Voi juku, sanoo Simo, ja sen harmi häviää. Kun asiat on saatu puhumalla selvitettyä, voivat Aksu ja Simo aloittaa puhtaalta pöydältä ja tulla hyviksi ystäviksi.
Tarinan kuvitus on väritykseltään melko hempeä, rauhallinen ja kaunis. Silti tarinasta ei puutu vauhtiakaan. Tekstiä on sopivan vähän ja kuvat puhuvat puolestaan. Eläimet on kuvattu melko realistisen kokoisina ja näköisinä ja hahmoille on hauskasti annettu pieniä vuorosanoja myös ”varsinaisen”, suuremmalla fontilla kirjoitetun tekstin oheen. Kirja sopii hienosti esimerkiksi kaikille pienille koululaisille ja päiväkotilaisille; kaikki ovat erilaisia ja osaavat eri asioita, kiusata ei saa siitä eikä muusta syystä johtuen ja jos erimielisyyksiä ilmenee, niistä selvitään puhumalla. Ja sitten voidaan taas olla kavereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti