7. syyskuuta 2012

Fupz Aakeson, Kim: Tyttö ja ihmeelliset korvat

Kuvittanut Salla Savolainen
Tammi (2012)
Suomentanut Outi Menna

Kun olin pieni, minua kiusattiin hörökorvieni takia. Pojat haukkuivat minua Dumboksi ja arvelivat, että minusta tulisi loistava maalivahti. Korvani täyttäisivät koko maalin niin, ettei pallo millään mahtuisi menemään niiden ohi. Ei auttanut, vaikka kotiväki lohdutti, että ottavassa asennossa olevat korvani ovat oikein hyvät. Olisin halunnut, että korvani olisivat olleet samanlaiset kuin muillakin. Tyttö ja ihmeelliset korvat -kirjan päähenkilön elämää ihmeelliset korvat hallitsevat täysin, vaikka korvien malli onkin vain yksi hänen ominaisuuksistaan.
Hänen jaloissaan ei ollut mitään vikaa, ne olivat oikeastaan kauniit, samoin pisamaiset kasvot ja kihara tukka. Mutta korvat, voi herttinen sentään. Ne olivat sitäkin ihmeellisemmät.
Tytön korvat olivat jättimäisen suuret ja koko lailla kellertävät.  Ja mikäs siinä, onhan keltainen toisinaan nätti väri ja sopii täydellisesti sitruunavaahtoon tai verhoihin tai vaikka kevyisiin kesähousuihin. Mutta ei korviin, kiitos vain, sääli maailman hulluimman näköistä tyttöä.
Ihmisillä oli tapana tuijottaa tyttöä ja kuiskutella keskenään. Tyttö pahoitti tästä mielensä, eikä hän lopulta enää suostunut lähtemään ulos. Hän vain nökötti kotona. Ja tietäähän sen, miten siinä käy, jos aina vain nököttää kotona eikä opi tuntemaan ketään.

Ja kun ei tunne ketään, joutuu nököttämään ypöyksin, eikä rumana ja ypöyksinäisenä ole mukava olla. Ei sitten pätkän vertaa.
Tyttö käytti aikansa tuijottamalla televisiota. Sisäkuvissa tytön seurana on ainoastaan kissa. Ihmettelen, miten vanha tyttö on, kun hän ilmeisesti saa katsella yökaudet televisiota eikä kukaan ilmeisesti edes komenna häntä korjaamaan pitsalaatikkotorniaan pois. Yksinäistä ja surkeaa tytön elämä epäilemättä on.

Maailman hulluimman näköinen tyttö uskoi vakaasti, ettei tilanne voisi muuttua ainakaan huonompaan suuntaan. Mutta hän oli väärässä. Kaikki muuttui vielä paljon surullisemmaksi ja murheellisemmaksi. Kuinka niin saattoi käydä? Ajatella, hänen korvansa venyivät entisestään. Ne kasvoivat ja niihin ilmestyi vihreitä täpliä. Nyt hänellä oli maailman isoimmat korvat, ja vielä kirjavatkin!
Voiko tällainen tarina mitenkään päättyä hyvin? Hanki kirja käsiisi, ja katso itse!

Kim Fupz Aakeson on kirjan takakansitekstin mukaan Tanskan tunnetuimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Hän on tehnyt Salla Savolaisen kanssa yhteistyötä jo kuvakirjassa Tyttö joka muisti kaiken (2009).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti