Parvela, Timo: Hyvän mielen iltasatuja

Kuvitus Virpi Penna

– KERRO satu!

WSOY 2012

– Hyvä on. Olipa kerran…

– Eikö se ole enää?

– Mikä?

– Se, joka oli kerran.

– En minä tiedä. Niin vain sanotaan aina satujen alussa. Voinko minä nyt jatkaa? Hyvä. Siis, olipa kerran kaunis prinsessa ja paha noita.

– Oliko se noita oikein paha?

– Oli. Tämä noita oli erityisen kuuluisa ilkeydestään.

– Sitten se on liian pelottava. Minä en pidä 

vaarallisesta ja karmeasta. Kerro joku muu satu.

Näin alkaa Timo Parvelan kirjoittaman ja Virpi Pennan kuvittaman satukirjan, Hyvän mielen iltasatuja, ensimmäinen satu, joka on nimeltään Kerro satu. Kirja sai meillä aikaan sen, että äitiä alkoi hymyilyttää heti lähdöstä ja kuulijakunta vaati uskollisesti joka ilta vuorossa seuraavana olevaa satua, jonka nimi oli muistettu kysyä ja painaa mieleen jo edellisenä iltana.

Kirjan sadut ovat sellaisia, kun sadut nyt yleensä ovat: välillä vähän pelottavia, kuten Kauhea susi, tai muuten ikäviä, kuten Kiusankappale. Onnellinen loppu löytyy tietysti kaikista, ja jokunen noita ja prinsessakin. Ovat nämä sadut sitten kyllä vähän erilaisiakin kuin monet muut: niin mielikuvituksellisia, ettei juonikulkuja ja tarinan lopputulosta välttämättä osannut arvata, ja niin hauskoja, että ääneen lukeminen oli välillä naurun takia vaikeaa. Parhaimmat naurut taitaa aikuiselle tulla monista lapsiperheen arkisista tilanteista, jotka naurattavat lähinnä silloin, kun tapahtuvat jollekin muulle tai kun sattumuksista on jo kulunut sopivasti aikaa…

Kenkäkaupassa Anna ei halunnut nauhakenkiä, koska niissä oli

nauhat. Tarrakenkiä hän ei huolinut, koska niissä oli tarrat. Punai-

sista kengistä hän ei pitänyt, koska ne olivat punaiset. Keltaiset

kengät hän olisi ottanut, jos ne olisivat olleet punaiset.

– Saanko minä nuo siniset? kysyi Anna.

– Et saa, vastasi äiti.

– Minä haluan, kiljui Anna.

Antti halusi rallitakin. Sellaisen missä oli numero. Tismalleen sa-

manlaisen kuin päiväkodin Eliaksella. Sellaisia takkeja oli kaupassa

vain yksi ainoa kappale. Antti halusi sen.

– Et saa, yritti isä.

– Minä haluan, nyyhkytti Antti.

Anna, äiti, Antti ja isä tapasivat jäätelöpaikan edessä. Annalla oli

jalassa siniset sandaalit. Antin uuden talvitakin hihat ulottuivat

kyynärpäihin.

– Kivat ja käytännölliset talvikengät, isä ihasteli Annan uusia 

kenkiä.

– Onpa mukavasti kasvunvaraa, äiti sanoi ilahtuneena Antin

uudesta talvitakista ja yritti venyttää sen hihoja.

Jos yhtään hymyilytti ja alkoi kiinnostaa miten ostosreissu etenee, löytyy vastaus sadusta Ei saa!. Myös kuvituksen takia kannattaa tämä kirja avata. Se on hauskaa ja osuvaa, ja sisältää paljon yksityiskohtia, joita on kiva lasten kanssa tutkiskella.

Osa tarinoista on aiemmin ilmestynyt Anna ja Antti -sarjan teoksissa.

Rouhiainen, Elina: Kesytön

Tammi 2012

Elina Rouhiaisen ihmissusisarjan ensimmäinen osa, Kesytön, osui käsiini palautuessaan asiakkaalta, ja kiinnitti huomioni välittömästi. Tumma kansi siluetteineen ja herkkine perhosineen tuntui lupaavan hyvää, ja sarjan nimi, Susiraja, laittoi myös heti mielikuvituksen laukkaamaan. On todella hauska lukea Suomeen sijoittuvaa fantasiaa, ja vielä hauskempaa tietysti silloin, kun tarina on hyvä ja vie mukanaan, ja niin tämän kanssa kyllä kävi. Nyt olen jo hetken saanut odotella, että saisin hyppysiini sarjan toisen osan, Uhanalainen (2013). Kolmas osa, Jäljitetty, ilmestynee syksyllä 2014.

Sarjan päähenkilö, Raisa Oja, on tarinan alkaessa 17-vuotias. Hän asuu Helsingissä äitinsä kanssa, ja opiskelee kuvataidelukiossa. Tulevaisuudessa odottaa elämä kuvataiteilijana. Kaikkea ei kuitenkaan pysty suunnittelemaan ja Raisan elämä järkkyy, kun äiti kuolee auto-onnettomuudessa. Äiti ja tytär ovat aina eläneet kaksin, eikä Raisalla ole tietoa sukulaisista, joten on suuri yllätys, kun Kajaanin suunnalta löytyykin eno.

Epäluuloisena ja varuillaan Raisa muuttaa enonsa luokse pieneen Hukkavaaran kylään ja alkaa tutustua ihmisiin ja ympäristöön, yhtenä tavoitteenaan saada tietoa äitinsä lapsuudesta ja nuoruudesta. Alku ei ole uudessa koulussa helppo. Ilmapiiri on jotenkin outo, vihamielinenkin, mutta toisaalta Raisa tuntuu myös herättävän kiinnostusta. Syrjityn oloisen Nikon kanssa Raisa tuntee yhteenkuuluvaisuutta, ja heistä tuleekin kavereita. Toinen, joka väistämättä kiinnittää Raisan huomion on Mikael. Selvästi koulun suosituin poika, jolla on täydellinen tyttöystävä, ja johon muut oppilaat suhtautuvat kunnioituksella. Aivan kuin kukaan ei edes uskaltaisi katsoa Mikaelia silmiin. Hätkähdyttävän sinisiin silmiin, joihin Raisa taas tuntuu uppoavan tämän tästä.

Vähitellen arvoitus alkaa avautua ja Raisalle selviää Hukkavaaran salaisuus. Kylä ja sen ihmiset ovat yhtä kuin susilauma, ja laumalla on lauman säännöt ja hierarkia. Laumanjohtajan sana on laki. Tavallisiakin ihmisiä kylässä asuu, ainakin ajoittain, turismi kun vaatii kausittaiset työntekijänsä, mutta lauman salaisuuden tuntevia on vain jokunen.

Miksi Raisan äiti sitten halusi lähteä Hukkavaarasta, jättää yhteisön ja salata menneisyytensä Raisalta? Eihän äiti voinut susi olla, sillä olisihan sen nyt huomannut, kai? Raisa itse uskoo ainakin olevansa ihan tavallinen ihminen, ehkä… Ja Mikael, ihana alfauros Mikael – entä jos Raisan Mikaelia kohtaan tuntema vetovoima onkin todellista ja vielä vastavuoroista? Maailma ei Hukkavaarassa toimi ihan niin kuin muualla, ja susilauman tavat ovat omanlaisensa. Jopa laumanjäsenille saattaa paljastua yllätyksiä, ja moni kysymys on vielä vastausta vailla kirjan loppuessa. Onneksi on ne seuraavat osat...

Tammi 2013

Tammi 2014

Keränen, Mika: Maaliviivalla

Mitä sinä tekisit, jos joukkueesi valmentaja sanoisi sinulle ennen ensimmäistä Veikkausliiga-peliäsi: 

"Mulla on sulle yks tärkee tehtävä. Sä päästät yhden maalin ja nettoot neljä tonnia. Puhtaana käteen. - - - Muista vain se pilkku. Mä tarjoon sulle neljä tonnia ja paikan avauksessa loppukaudeksi. Sä päästät sen pilkun maaliin ja kaikki menee hyvin. Sun ei tartte tehdä mitään muuta. - - - Tää on meidän liiga. Sä oot nyt miesten peleissä, pentu. Käyttäydy sen mukaisesti."

WSOY 2014

Kalle Salonen, 18 vuotta, Vantaan Urheilijoiden kasvatti, pääsee pelaamaan ensimmäistä Veikkausliiga-peliään oman kasvattajaseuransa paidassa. Unelma muuttuu kuitenkin painajaiseksi, kun ennen peliä Kallen valmentaja pyytää häntä päästämään 29. peliminuutilla rangaistuspotkun maaliin. Kaikki on sovittu valmiiksi, Kallen täytyisi päästää vain pilkku sisään, ja hän nettoaisi neljä tonnia ja pelaisi loppukauden avauskokoonpanossa. Jos Kalle ei toimisi niin kuin valmentaja käskee, olisi hänen uransa vaarassa tuhoutua ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaakaan. Kun Kalle astuu maalille, hänellä on puoli tuntia aikaa päättää, mitä tehdä. Puoli tuntia aikaa miettiä, ketkä muut pelaajat ovat sotkeutuneet sopupeleihin. Puoli tuntia aikaa päättää, keneen voi luottaa ja keneen ei.

Mika Keräsen Maaliviivalla on jännittävä kirja urheilusta, jalkapallosta, joukkuepelaamisesta ja sopupeleistä. Kirjassa kerrotaan yhden pelin tapahtumat peliminuuteittan. Mukana on kuitenkin myös paljon takaumia, joten lukijalle hahmottuu kuva Kallen elämästä ja siitä, miksi hän on päässyt maalivahdiksi Veikkausliigaan. Kirja sopii kaikille urheilun ja erityisesti jalkapallon ystäville. Kirjassa kerrotaan aidosti urheilusta ja erityisesti joukkueurheilusta ja siitä, mitä vaatii päästä huipulle - ja miksi jotkut sinne pääsevät ja toiset eivät. Kirja pitää otteessaan aina viimeiselle peliminuutille saakka.

Perkiö, Pia & Pelliccioni, Sanna: Kiitos! sanoi Leijona

Lasten keskus 2014

Pia Perkiö tunnetaan tuotteliaana runojen kirjoittajana, kun taas Sanna Pelliccionin käsistä on totuttu näkemään hienoja kuvituksia. Pelliccioni kirjoittaa myös suosittua kuvakirjasarjaa Onni-pojasta. Nyt he ovat yhdistäneet voimansa ja tuloksena on lasten lorukirja, jossa Pia Perkiön kirjoittamia loruja lasten arjesta rytmittävät Sanna Pelliccionin värikkäät kuvitukset. 

Kirja on täynnä opettavaisia ja kuvailevia loruja erilaisista lasten arkeen liittyvistä asioista: leikeistä, päivän puuhista, ystävyydestä ja tunteista.

"Jos ei edes haista / ja varovasti maista / vaan lautasen pois lykkää, / niin miten saisi tietää, / mistä ruuasta tykkää / ja mitä ei voi sietää", / tuumi leijona tiikerille, / kun tänään tarjosi sille, / ruokaa uudenlaista. / "Ota vähän ja maista!"

Pois alta, olen kiukkuinen / kuin myrskytuuli hirmuinen / enkä välitä linnuista / en kukista en kissoista / en suukoista en leluista / en väreistä en äideistä. / Pois alta! Olen kiukkuinen / ja puhisen ja pihisen!

Kun nurkassani murjotan, / toivon jonkun sanovan: / Tule, kulta tänne, / niin minä lohdutan.  

On hienoa, että lasten lorukirjoissa käsitellään myös ihan tavallisia, lasten elämään liittyviä asioita. Lorujen avulla on myös hyvä puhua esimerkiksi tunteista tai erilaisista ongelmista. Myös hyvää käyttäytymistä tai erilaisia tapoja voi pohtia yhdessä lasten kanssa.

Kökkö, Hanna: Kätkö

Mäkelä 2013

Geokätköily on tullut vauhdilla aiheeksi myös nuortenkirjoihin. Hanna Kökön kirjoittama nuortenkirjasarja vie geokätköilyn maailmaan, mutta käsittelee taitavasti myös muita nuorten elämään liittyviä asioita. Kätkö on sarjan avausosa.

Manulla on juuri loppumassa kuudes luokka. Kesälomaa hän odottaa malttamattomana - hän pääsisi eroon epäreiluista opettajista ja ärsyttävistä luokkakavereista. Manu asuu kahdestaan äitinsä kanssa, sillä Manun isä on vankilassa. Siitä Manu ei mielellään puhu, mutta totta kai Manun vihamies Topi saa asian selville - ja sen jälkeen siitä tietää koko koulu. Senkin takia Manu on helpottunut alkavasta kesälomasta - lisäksi hänellä on aikaa paneutua geokätköilyyn kunnolla!

Manun serkku Joonas on viime kesänä koukuttanut Manun geokätköilyyn. Se on Manun rakkain harrastus valokuvaamisen ohella. Manulla ei ole paljon ystäviä, mutta tilanne muuttuu, kun hän törmää myös geokätköilyä harrastavaan Helmiin. Helmi on mutkaton ja reilu tyttö, ja Manusta ja Helmistä tulee heti ystäviä. Manun elämään tulee toinenkin muutos, kun hänen äitinsä ilmoittaa löytäneensä uuden miehen: Maken, joka on ammatiltaan poliisi. Aluksi Manu on varautunut, mutta huomaa pian Maken ja hänen poliisikoiransa Vatasen olevan hyviä tyyppejä.

Geokätköilyn ohessa Manu näkee vahingossa, kun hänen luokkakaverinsa myy salaa tupakkaa ja nuuskaa. Pian Manu ja Helmi huomaavatkin joutuneensa keskelle salamyyntivyyhteä, jota he alkavat kuumeisesti selvittää. Salamyyntiin on kuitenkin sekaantunut myös kovemman luokan rikollisia, eikä juttu enää olekaan kokonaan Helmin ja Manun hallinnassa.

Hanna Kökön nuortenkirjasarja yhdistelee vauhdikkaasti geokätköilyä ja jännitystä. Kirjoissa on kuitenkin paljon muutakin, sillä Kökkö kirjoittaa taitavasti nuorten tunteista ja erilaisista elämäntilanteista. Hän tarttuu hyvin ja rohkeasti ajankohtaisiin aiheisiin, vaikka ne olisivatkin vähän vaikeampia. Tämä onkin ehkä kirjojen hienoin asia: vaikeistankin asioista kirjoitetaan ja puhutaan rehellisesti ja avoimesti, ja lukija saa samalla seurata myös henkilöhahmojen kasvamista. Kirjat ovat mukaansatempaavia ja sujuvasti kirjoitettuja. Sarjaan on ilmestyneet myös kirjat Vaara (2013) ja Varjon jäljillä (2014).

Mäkelä 2013

Mäkelä 2014

Parvela, Timo: Paten aikakirjat

Tammi 2014

Timo Parvela on tunnettu varsinkin hänen kirjoittamistaan Ella ja kaverit-kirjoista. Nyt kuitenkin Ellan sijasta päähenkilönä seikkailee urheilullinen Pate, joka saa oman kirjasarjansa. Kirja jatkaa samaa humoristista tyyliä, joka on tuttu Ella-kirjoistakin, mutta nyt tekstin lisäksi Pasi Pitkäsen oivaltavat, sarjakuvamaiset piirrokset kuvittavat tarinaa.

Patella on alkanut kesäloma ja hän alkaa kirjoittamaan omaa blogia. Paten kesälomaan tulee heti yllättävä käännös, kun vanhemmat ilmoittavat, että Pentti-eno tulee kylään.

Minä muistan, että opettaja on puhunut jollain tunnilla enoista. Ne ovat suuria lintuja, jotka elävät jossain kuumassa paikassa. Ne eivät osaa lentää. Se on ihan hyvä, sillä minun huoneeni on aika matala. Olisi ikävää, jos se eno räpistelisi siellä ympäriinsä ja kaikkisi kaikki paikat niin kuin se varpunen, joka lensi meidän olohuoneeseemme. Lentämisen sijaan enot ovat kovia juoksemaan ja ne voivat potkaista leijonan tajuttomaksi. Onneksi minä olin tarkkana sillä enotunnilla. Minä olen aika hyvä koulussa. Opettajakin sanoi kerran, että Pate pääsee vielä pitkälle, jos vain jaksaa juosta tarpeeksi kauas.

Vaikka eno ei loppujen lopuksi osoittaudukaan ihan sellaiseksi, kuin Pate on kuvitellut, on enon vierailu silti ikimuistoinen. Eikä ilman muutamaa kommellusta ja väärinkäsitystä tietenkään selvitä.

Paten aikakirjat on taattua Timo Parvelaa: paljon hauskoja väärinkäsityksiä ja oivaltavia tapahtumia. Kuvitukset ja blogimainen teksti tekevät kirjasta helppolukuisen. Ellan ja kavereiden kommellukset jaksavat naurattaa monenikäisiä lukijoita, joten kirjat sopivat ihan koko perheelle.

Lehtinen, Tuija: Tyttö elää kesäänsä & sara@crazymail.com

Otava 2014

Kesälukemisena olen itse huomannut suosivani usein nuoruuteni suosikkikirjoja - toki uutuuksiakin on mukava ottaa lukulistalle. Monena kesänä olen kuitenkin lukenut uudestaan nuoruuteni suosikkisarjoja, jotka kestävän useammankin lukukerran.  Kun tartuin uuteen Tuija Lehtisen nuortenkirjaan, oli pakko lukea myös yksi omista suosikkisarjoistani hänen vanhemmasta tuotannostaan.

Tuija Lehtisen uusin nuortenromaani Tyttö elää kesäänsä kertoo Juliasta, joka  on karannut nuorisokodista ja aikoo viettää kesän vapaana kaikesta. Julia vaihtaa roolia aina tilanteen mukaan ja hänet tunnetaankin kirjassa sekä Kerttuna, Laikana, Mailana, Annina että Lisana. Kesäinen liftaritarina vie tytön mitä omalaatuisimpien ihmisten ja paikkojen luo, pakoon sietämättömiä sukulaisia ja tylsää elämää. Samalla kun kirja kertoo Julian kesästä, paljastuu lukijalle myös paloja hänen menneisyydestään: vaikea äiti ja hemmotellut sisarukset, ainainen väheksyntä ja halveksunta sekä kasvaminen ilman välittävää perhettä. Ja jossain välissä seikkaillessaan eri roolien välillä, hän oppii myös jotain omasta itsestäänkin.

Tässä mä nyt sitten nökötin, keskellä ei mitään bussia odottelemassa. Mistä se kaveri edes tiesi, että tästä ajaisi ohi jokin kulkupeli? Hiiretkö sille oli kuiskineet? Mä en ollut nähnyt enkä kuullut sen näppäilevän kännykkää, joten mun nukkuessako se muka oli googlannut aikatauluja? Vai oliko se puhunut puuta heinää pokkana? Se piru nauroi makeasti partaansa, kun oli päässyt musta eroon näin kevyesti. Mun tuurilla menolippu minne tahansa maksaisi maltaita. Mulla ei ollut varaa sellaiseen! Niinpä mä suljin silmät, pyörähdin muutaman kerran ympäri ja lähdin kävelemään siihen suuntaan, mihin nenä näytti.

Otava 2006 (3.p.)

Kirja tuo mieleen yhden Tuija Lehtisen kirjoittamista nuortenkirjasarjoista, punkkarityttö Sarasta kertovat sara@crazymail.com, Nottingham kesällä kello kuusi ja Sara ja levottomat jalat, sekä myöhemmin kirjoitettu Missä olet, Sara? Ensimmäinen Sarasta kertova kirja julkaistiin jo vuonna 1998. Saran ja Julian tarinoissa on jonkin verran samoja piirteitä - molemmilla on vaikeat perhesuhteet ja samanlaista kapinallisuutta ja vapaudenkaipuuta. Toki eroavaisuuksiakin löytyy, mutta Julian tarinan luettuani oli pakko tarttua uudestaan myös Sarasta kertoviin kirjoihin.

Sara@crazymail.com aloittaa Sarasta kertovan kirjasarjan. Punkkarityttö Sara lähetetään enon luokse maaseudulle rauhoittumaan, pois pääkaupungin sykkeestä. Saran elämä on mennyt sekoiluksi, eikä hän voi enää liikkua rauhassa Helsingissä. Sara käy kymppiluokkaa ja yrittää kerätä rahaa kasaan että voisi häipyä jonnekin. Saran elämää värittävät niin omalaatuiset sukulaiset kuin koulukaveritkin sekä sähköpostiviestitteyly netistä löytyneen punkkari-Markin kanssa. Vaikka maa välillä poltteleekin jalkojen alla, saa Sarakin huomata, että välillä on ihan mukava jäädä vain paikoilleen.

Yksi Tuija Lehtisen nuortenkirjojen piirteistä on huumorin käyttö. Vaikka kirjoissa välillä käsitellään rankkojakin aiheita, on niissä aina mukana huumoria. Tämän vuoksi kirjat eivät ole liian synkkiä, vaikka aiheet välillä olisivatkin raskaita. Tuija Lehtinen osaa kirjoittaa vetävästi ja omalla tyylillään, ja hän saa henkilöhahmot jäämään lukijan mieleen. Tämänkin takia Lehtisen kirjat kestävät useampia lukukertoja, joten omiin suosikkeihin voi tarttua aina uudestaan.

Roth, Veronica: Outolintu

Otava (2014)

Suomentanut Outi Järvinen

Uusi, dystopia-henkisen trilogian ensimmäinen osa!
Kirjoittajan luomassa maailmassa, sotiin on löydetty ratkaisu ja kaikki näyttää muutenkin päällisin puolin hyvältä. Totuus on kuitenkin jotain muuta. Se kytee hiljakseen ja odottaa vapauttavaa leimahdusta. Ja silloin voi olla jo liian myöhäistä.

Vuosikymmeniä sitten ymmärrettiin, että sodat eivät saaneet alkuaan poliittisista aatteista, uskonnoista, roduista tai kansallisuudesta. Itse asiassa syy sotiin oli hyvin yksinkertainen: ihmisen taipumus pahaan. Tästä syystä ihmiset jakautuivat eri osastoihin, pyrkiäkseen eroon ominaisuuksista, joita pitivät syynä sotiin. Ne, jotka syyttivät vihaa, muodostivat Sopuisan, tietämättömyyttä syyttävät muodostivat Terävän, vilpillisyyttä syyttävät muodostivat Rehdin, itsekkyyttä syyttävät muodostivat Vaatimattoman ja pelkuruutta syynä pitävät muodostivat Uskaliaan.

Osastot ovat tehneet yhteistyötä kauan ja jokaisella osastolla on oma tehtävänsä yhteisölle, mm. Terävästä tulevat opettajat ja Uskaliaat suojelevat kaikelta mahdolliselta uhalta. Kun nuori täyttää kuusitoista vuotta, hän saa päättää valintaseremoniassa mihin osastoon haluaa kuulua. Toisin sanoen, mahdollisesti hylätä se osasto, johon syntyi. Sääntöihin kuuluu, että vanhaa osastoa ei valinnan jälkeen saa tavata. Osasto ennen verta.

Tris on nyt valinnan edessä: valitako oma perhe Vaatimattomissa vai hypätäkö tuntemattomaan? Valintaa vaikeuttavat tytön saamat testitulokset osastoihin soveltuvuudesta. Trisille selviää, että hän on divergentti, jolla on taipumukset kaikkiin osastoihin. Tyttöä varoitetaan paljastamasta sitä tietoa kenellekään. Säilyäkseen hengissä, hänen on teeskenneltävä olevansa heikompi kun oikeasti onkaan. Kehenkään ei ole luottamista. Vaarallinen leikki käynnistyy kun Trish tekee päätöksensä valintaseremoniassa. Onko silloin jo liian riskialtista rakastua?

Kirjasta tehty elokuva saa Suomen ensi-iltansa 9.4. Omalla kohdallani odotukset ovat korkealla. Nähtäväksi jää tuottaako elokuva pettymyksen vaiko iloisen yllättymisen.

Smallman, Steve: Mörkki

"Harmittaako? Ottaako päähän? Oletko huonolla tuulella?"

Mäkelä 2014

Mörkki on pöllö, joka on aina huonolla tuulella. Mörkki mököttää säällä kuin säällä, jopa unissaan: hän istuu yksin omalla möksötysoksallaan ja mököttää. 

Muut metsän eläimet saavat hyvän idean: he päättävät piristää Mörkkiä. Pikkulintu lainaa Mörkille hupihattuaan, pikkupupu laulaa ilolauluaan ja karhu yrittää halata Mörkkiä. Mutta Mörkki ei piittaa muista, vaan haluaa olla rauhassa ja mököttää. "Hu-huu! Painukaa ku-kuu-seen!" Mutta kun Mörkki yrittää lentää möksötysoksalleen, hän huomaa, että siellä onkin jo joku muu! Ja Mörkki saa huomata, millaista on, kun ystävä mököttää.

Mörkki on hauska tarina muuttuvista mielialoista ja erilaisista persoonista. Jokaisella meistä on joskus huono päivä, mutta miltä ystävistä tuntuu, kun joku mököttää koko ajan? Entä miten suhtautua ystäviin jotka ovat joskus niin kovin erilaisa?

Smale, Holly: Geek girl: Matalalentoa mallitaivaalla

Miten ihmeessä 15-vuotiaasta Harrietista tulee maailmankuulun muotisuunnittelijan uusi tähtimalli?

Tammi 2013

Olen Harriet Manners: huippuoppilas, puolijalokivien keräilijä, virheettömässä mittakaavassa toteutettujen pienoisjunaratojen rakentaja, listojen kirjoittaja, kirjojen aakkostaja ja genrettäjä, keksittyjen sanojen käyttäjä, puutarhan perällä kahdenkymmenenkolmen kiven alla asuvan siiran suojelija. 

Olen Harriet Manners:

NÖRTTI. 

Harriet Manners on ihan tavallinen 15-vuotias koulutyttö - paitsi että hän on nörtti. Ongelmia Harrietilla riittää: hänen nörtti-ihailijansa Toby ja vihamiehensä Alexa - koulun suosituin tyttö - eivät jätä häntä rauhaan. Onneksi Harrietilla on maailman paras ystävä Nat ja ihan mukavat vanhemmat, isä ja äitipuoli Annabel. Harriet saa kuitenkin uusia päänvaivoja, kun hän menee muotimessuille ystävänsä Natin kanssa. Käykin nimittäin niin, että koko ikänsä mallin urasta haaveilleen Natin sijaan mallitoimisto nappaakin Harrietin listoilleen. Harrietin, jota muoti ei voisi vähempää kiinnostaa, ja joka pukeutuu pääasiassa Nalle Puh-puseroihin.

Harrietin elämä kääntyy hetkessä päälaelleen ja hänellä on vihdoin mahdollisuus muuttua ankanpoikasesta joutseneksi ja olla joku muu kuin nörtti. Vaikka mallintyö ei olekaan niin yksinkertaista, löytää Harriet itsestään uusia puolia. Lisäksi Harrietin kanssa kuvauksia tekevä Nick aiheuttaa sydämentykytyksiä kerran jos toisenkin.. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, sillä Harrietin vihaajien lista tuntuu vain pitenevän, ja omien ihmissuhdekiemuroidensa lisäksi Harriet joutuu selvittelemään myös isänsä ja äitipuolensa aviokriisiä.  Loppujen lopuksi Harrietin täytyy selvittää, kuka hän oikeastaan on, ja miten paljon uhrauksia hän on valmis tekemään ollakseen malli.

Geek girl: matalalentoa mallitaivaalla on Holly Smalen kolmiosaisen sarjan avaus. Kirja sisältää myös omaelämäkerrallisia aineksia, sillä Smale pestattiin 15-vuotiaana lontoolaisen mallitoimiston listoille. Geek girl on kepeä, romanttinen ja hauska, mutta siitä löytyy myös syvempi puoli. Harriet kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin monet muutkin teini-ikäiset: miten sopia joukkoon, miten olla oma itsensä ja miten olla rehellinen. Kirjan hahmot ovat välillä jopa hullunkurisia ja vähän liioiteltujakin, mutta samalla se tuo kirjalle omanlaisensa sävyn ja tunnelman. Kirja käsittelee erilaisia ihmissuhteita, ja vaikka välillä tilanne vaikuttaa toivottomalta, kääntyy kaikki kuitenkin parhain päin. 

Kallioniemi, Tuula: Karoliina ja oikukas uni

Otava 2014

Tuula Kallioniemen uusin kirja Karoliinasta kertoo unesta - tai oikeastaan sen puutteesta. Ekaluokkalainen Karoliina ei nimittäin millään saa enää iltaisin unta. Karoliina yrittää ystäviensä kanssa selvittää, miksi hän ei saa unta ja mikä siihen auttaisi. Ehdotuksia satelee aina kuuhulluudesta lampaiden laskemiseen ja homeopatiaan, ja unenpäätäkin Karoliina yrittää etsiä - mikään keino ei vain tunnu auttavan. Lopulta Karoliina päättää ottaa kaikki mahdolliset neuvot käyttöön yhtä aikaa.

Kello lähestyy yhdeksää. Karoliina Paju on valmistautunut perin pohjin. Hän on kuin onkin lainannut äidin piikkimaton, jolla äiti kuulemma rentoutuu raskaan työpäivän jälkeen. Hän on valmistanut rypsiöljystä ja ap-pel-sii-nin-kuo-ris-ta huonetuoksun, johon on lorauttanut varmuuden vuoksi isän hyväntuoksuista partavettä. Hän on juonut kolme isoa mukillista kaakaota ja syönyt neljä korvapuustia. Sänkynsä Karoliina on siirtänyt keskelle huoneensa lattiaa. Karoliina toivottaa vanhemmilleen hyvää yötä ja heittäytyy vuoteelleen. Jadekiven hän on asettanut huolellisesti tyynynsä alle.

Mutta mikä konsti saa Karoliinan lopulta nukahtamaan? 

Helppolukuinen Karoliina-sarja kertoo Karoliinasta ja hänen ystävistään. Karoliina on neuvokas tyttö, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Karoliina-kirjoissa on ilahduttavasti aina erilaisia, ajankohtaisia aiheita ja kirjat ovat myös vaivihkaisella tavalla opettavia ja kasvattavia. Kirjassa on myös vaikeimmat sanat tavutettu ja Marika Maijalan laatimat kuvituskuvat ovat mielenkiintoisia ja tuovat kirjan henkilöitä lähemmäksi lukijaa.

Erityisen ilahduttavaa kirjastonhoitajalle Karoliina ja oikukas uni-kirjassa on kohtaus, jossa Karoliinan ystävä Paskeri ehdottaa Karoliinalle, että hänen pitäisi lukea jokin kirja että saisi unen päästä kiinni - Paskerin mielestä kaikki kirjat ovat niin tylsiä, että niitä lukiessa nukahtaa niin päivällä kuin yölläkin. Ystävykset hakevatkin kirjastosta Paskerin mielestä tylsän kirjan (onhan siinä tyttö kannessa) ja Karoliina alkaa lukea Paskerille. Jutussa käy kuitenkin niin, että kirja on Paskerin mielestä niin mielenkiintoinen, että hän joutuu lainaamaan sen Karoliinalta itselleen lukeakseen sen!

Parvela, Timo & Kaakinen, Jussi: Taron suuri pieni seikkailu

WSOY (2014)

Taro on poika, joka seikkailee yhdessä ystävänsä karhun kanssa. Karhu on kuitenkin pelkkää mielikuvitusta – ainakin Taron vanhempien mielestä. Se ei kuitenkaan estä Taroa ja karhua joutumasta monenlaisiin seikkailuihin. Aiemmissa kirjoissa he ovat muun muassa rakentaneet aikakoneen ja palanneet hirmuliskojen aikaan sekä porautuneet maan uumeniin.

Uusimmassa seikkailussa Taron vanhemmat eivät halua päästää Taroa yksin sirkukseen. Taro on liian pieni menemään yksin eikä mielikuvituskarhukaan käy lapsenvahdiksi. Vanhemmat eivät sitten ymmärrä yhtään lapsia! Vai onko se sittenkin niin, että lapset eivät ymmärrä vanhempia?

                    – Ajattele, jos me voisimme lukea heidän ajatuksensa,

karhu keksi.

– Vielä parempaa olisi ohjailla niitä. Silloin me voisimme määrätä äidin ja isän päästämään meidät sirkukseen, Taron ilme kirkastui.

– Ja antamaan vielä hattararahat kaupan päälle, karhunkin ilme kirkastui.

Ystävykset tuijottivat toisiaan hetken.

– Rakennetaan kone! he sanoivat yhtä aikaa.

Koneen rakentaminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa, sillä vanhempien ajatusten ohjaaminen on selvästi vaikeampaa kuin mitä Taro ja karhu olivat ajatelleet. Mutta sen sijaan, että he rakentaisivat päänsuurennuskoneen, he keksivätkin rakentaa pojan- ja karhunpienennyskoneen..

..Ja sitten he keksivät suunnitelman:

1. Pienennytään pikkuriikkisen pieniksi

2. Istutaan riisimuron päällä ja odotetaan, että isä syö

aamiaisensa

3. Etsitään isän päästä määräilykeskus ja aletaan

määräillä

Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelman mukaan ja Taro ja karhu löytävät itsensä useammankin kerran aivan jostain muualta kuin alun perin odottivat.

Taron suuri pieni seikkailu on Timo Parvelan kirjoittama ja Jussi Kaakisen kuvittama uusin Tarosta ja karhusta kertova seikkailu. Uusin kuvakirja on nyt entistä värikkäämpi ja sarjakuvamaisempi ja aikaisempiin kirjoihin verrattuna tekstiä on vähemmän. Kuvat kertovatkin tarinasta nyt entistä enemmän – kaikkea ei kerrota välttämättä sanoin, vaan tarina kulkee entistä vahvemmin myös kuvien avulla. Kirja sopii kaikenikäisille seikkailun ja mielikuvituksen ystäville ja etenkin pojat saattavat innostua Taron seikkailuista.

Kirkkopelto, Katri: Molli

Lasten keskus (2013)

Molli on pieni olento, joka asuu yksin suuressa talossa ympärillään villiintynyt puutarha. Mollin piha on täynnä kylttejä pitämässä uteliaat olennot poissa: "Yksityisalue", "Älä tule", "Hus", "Pääsy kielletty". Eräänä päivänä pikku Sisu eksyy Mollin talon luo ja uteliaana olentona koputtaa Mollin oveen. Molli hämmästyy valtavasti, sillä kukaan ei ole koskaan ollut hänen oven takanaan! Valitettavasti Molli on tottunut olemaan epäystävällinen, yrmeä ja vakava - niin kuin kaikki muutkin hänen sukulaisensa. 

- Hei, asutko sinä täällä, en kai häiritse, mutta ajattelin.. Pikku Sisu höpötti hieman hengästyneenä. 

Se ei ehtinyt sanoa enempää, kun Molli kivahti kiukkuisesti:

- Ai häiritse? Kyllä häiritset! Keskeytit tärkeän jonninjoutavan tekemisen. Ja etkö osaa lukea? Kyltissä sanotaan Yksityisalue. Ja minä olen se Yksityis! 

Mollia alkaa kuitenkin kaduttaa, että hän passitti pikku Sisun tiehensä. Mollilla ei nimittäin ole koskaan ollut ystävää ja hän on kovin yksinäinen. Molli lukee kirjoista, että ystävä on joku erityinen, jolle voi supattaa salaisuuksia ja jonka kanssa voi kokea seikkailuja. Ystävä saa hyvälle tuulelle ja ystävän kanssa voi jopa kinata ja kiukutella! Molli lukee myös, että "paras lahja, jonka voi ystävälle antaa, on hymy ja iloinen nauru." Hän hämmästyy valtavasti! Mikä ihmeen hymy? Mikä ihmeen nauru? Mollin suku on aina ollut täynnä hapannaamoja - kukaan ei ole ikinä opettanut Mollia tekemään mitään muuta kuin murjottamaan. Ja Mollille murjottaminen riittää! 

Molli alkaa töihin: hän maalaa kaikkiin sukulaistensa kuviin iloiset hymynaamat, korjaa talon pihalla olevia kylttejä ja lopuksi kiinnittää portille lujasti kyltin "Ystävää kaivataan", ja alkaa odottamaan ystävää. Ja eräänä päivänä, kun Molli on jo melkein menettänyt toivonsa, kuuluu ovelta pienen pieni koputus..

Katri Kirkkopellon kirjoittama ja kuvittama Molli on tarina ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Suloinen ja hauska kuvitus täydentää kirjan tarinaa hienosti. Kirja sopii ääneen luettavaksi pienemmille tai itse tutkittavaksi vähän suuremmillekin lapsille.

Lasten keskus (2013)

Kirjassa käsitellään paljon erilaisia tunteita, ja Katri Kirkkopelto ja Tiina Haapsalo ovatkin tehneet kuvakirjaan perustuvan kirjasen Molli: hyvällä mielellä vai pahalla päällä: tunteet taidoiksi. Kirja sisältää materiaalia erilaisten tunnetaitojen harjoittelemiseen ja omien tunteiden tunnistamiseen joko yksin tai ryhmässä.

Aarnio, Reeta: Tuulien taikuri

Otava (2013)

Taikakoululaiset Liina, Siri, Eetu ja Viola seikkailevat Reeta Aarnion taikojen maailmasta kertovassa fantasiasarjassa. Tuulien taikuri on sarjan itsenäinen päätösosa. Aiemmin ovat ilmestyneet Maan kätkemät, Veden vanki ja Virvatulen vartijat. 

Liina, Siri, Eetu ja Viola ovat parhaita ystäviä. He asuvat Kuunangan kaupungissa ja käyvät päivisin koulua. Iltaisin he osallistuvat taikatunneille, joille vain valitut, taikuuden lahjoja omaavat pääsevät. Lapset oppivat kaikkea uutta esimerkiksi kotitontuista, maahisista, veden väestä ja ilmanhengistä. He tutustuvat myös leijutukseen ja tuonpuoleiseen.

Kuunankaan saapuu outo muukalainen, joka kantaa tuonenmarjoja kaulallaan. Samaan aikaan kaupungissa alkaa tapahtua kummia: tuulet kovenevat ja myrsky nousee. Sähköt ja tiet ovat poikki, talot kärsivät tuhoista eikä kaikkia paikkoja ehditä korjata. Myös kaupunginjohtaja tapaa muukalaisen ja sen jälkeen palveluita aletaan lakkauttaa ja kaupungissa alkaa vallita kaaos. Mutta miksi muukalainen haluaa tuhota Kuunangan kaupungin?

Taikakoululaiset pääsevät muukalaisen jäljille, mutta ennen kuin kaupunki on pelastettu, lapset vierailevat tuonpuoleisessa ja oppivat myös jotain tärkeää ystävyydestä ja yhteistyöstä. Seikkailuun sisältyy kuitenkin vaaroja, sillä jos ei ole varovainen, voi tuonelaan jäädä ikuisiksi ajoiksi..

Poimi puolat pientareelta, / marjat mättähän nenästä, / hallahelmet, kylmäkyljet, / punapuolukat kokoa. 

Poimi puolat, nouki marjat, / Mutta älä noukkiessas, / älä itseäs unohda, / heitä huolta huomisesta, / täällä tuonen tantereilla, / pohjan pitkillä pihoilla

Silloin saat heittää hyvästit / maammollesi, taatollesi, / kullaiselle kodillesi, / ehtoisalle elollesi. 

Reeta Aarnion fantasiakirjoissa taikuus löytyy jokaisen sisältä, omasta mielestä - ei taikasauvoista tai taikatempuista. Kirjoissa on paljon suomalaista mytologiaa ja kalevalamittaiset loitsut ilahduttavat lukijaa. Aarnio onkin hienosti tuonut fantasian suomalaiseen ympäristöön. Kirjoissa käsitellään myös hyvin erilaisia tunteita ja arjen tilanteita, joita lapset kokevat ja joihin he joutuvat. Sarja sopii hyvin esimerkiksi alakoululaisille, joille lukeminen on jo sujuvaa. Myös aloittelevalle fantasialukijalle sarjaa voisi suositella.

Yankey, Rick: 5.aalto

Suomentanut Ulla Selkälä

WSOY

1.aalto: Sähköt katkeavat

2.aalto: Hyöky nousee

3.aalto: Rutto

4.aalto: Vaimentaja

5.aalto: Se alkaa nyt

Ensimmäinen aalto oli ohi muutamassa sekunnissa. Toinen aalto kesti vähän pidempään. Noin päivän. Ja kolmas aalto? Siihen meni hieman kauemmin – kaksitoista viikkoa. Kaksitoista viikkoa, jona aikana se tappoi…no, isän arvion mukaan yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia meistä epäonnekkaista, jotka olimme selvinneet kahdesta ensimmäisestä aallosta.

16-vuotias Cassie ei voi luottaa kehenkään. Elämästä on tullut joko/tai – maailma. Teet kuinka vain saatat kuolla: pakenet - kuolet, jäät - kuolet. Elämä on toivotonta.

…minä ja kaikki muut jotka olivat jäljellä, jos ketään oli enää jäljellä, me kaikki avuttomat, toivottomat, tyhmät ihmiset huusimme, koska olimme käsittäneet kaiken täysin väärin: taivaalta ei laskeutunut muukalaisten laumoja lentävillä lautasillaan tai isoilla metallisilla talsijoillaan, jotka olivat kuin suoraan Tähtien sodasta, maapallolle ei tullut pieniä, ryppyisiä, söpöjä E.T.-olentoja, jotka halusivat vain nyppäistä puusta pari lehteä, syödä pähkinävoikarkkeja ja mennä kotiin. Ei maailma niin lopu.

Kun armeija vie Cassielta pikkuveljen, päättää hän lähteä perään ainoa uskollinen ystävä, M16-rynnäkkökivääri, mukanaan. Cassieta ohjaa kaksi sääntöä, joita täytyy noudattaa: ensimmäinen sääntö: älä luota kehenkään, toinen sääntö: pysy yksin. Kaikki menee kuitenkin päälaelleen kun epäilyttävä Evan tarjoaa apuaan.

Samaan aikaan, vihan sokaisema Zombi, on valmis taistelemaan vihollista vastaan. Sota kuitenkin herättää tärkeän kysymyksen: kuka todellinen vihollinen oikeastaan on?

Docherty, Helen: Pikkuinen kirjavoro





Mäkelä

Kuvittanut Thomas Docherty

 

Suomentanut Terhi Leskinen

Kun työkaverini näytti tätä kirjaa, oli pakko hakea se luettavaksi. Kirjan nimi jo itsessään herättää kirjastoihmisen mielenkiinnon. Tarina on hyvin vetoava ja suloinen kuvitus lisää lukunautintoa. Kirja alkaa siitä, kun kaikki  metsän eläimet kömpivät omiin sänkyihinsä lukemaan satuja.

Kun illan varjot tihenee,

niin metsän väki hiljenee.

On mieli kevyt,

huoleton.

Nyt iltasadun hetki on.

Eläinlasten lempisatukirjat kuitenkin katoavat salaperäisesti. Vain verhon heilahdus ja kirja on poissa. Elisa-pupu päättää virittää vorolle ansan. Kiinni jäädessään voro surullisena:

 Tiedän, on väärin varastaa,

 mutta muuten en kirjoja mistään saa!

 Kukaan ei minulle ikinä lue,

 yöpaitaa ei päälleni koskaan pue.

Asiaan onneksi löytyy ratkaisu. Viihdyttävän tarinan ohella kirja samalla valaisee lukijaa ymmärtämään satujen tärkeyden lapsille. On mukavaa, kun saa hetkeksi heittäytyä satujen maailmaan, jossa kaikki on mahdollista.

Kanala, Sari: Hännän varjossa

Maahenki (2013)

Teksti: Sari Kanala
Maalaukset: Daga Ulv
Valokuvat: Hannu Ahonen

Oravat asuvat mielellään vanhoissa havumetsissä, mutta ne liikkuvat myös puistoissa ja pihamailla. Kirja kertoo, että oravalla on reviirillään useita pesiä. Pesiä on kahta sorttia. Kesäpesät ovat risuista ja heinistä kyhättyjä lepopaikkoja. Niitä kutsutaan myös nukkumapesiksi. Talvipesät ovat pyöreitä, jopa puoli metriä leveitä. Niitä kutsutaan myös poikaspesiksi, sillä juuri niissä orava kasvattaa jälkikasvunsa. Jos orava tuntee itsensä tai poikasensa uhatuiksi, se vaihtaa pesää. Siksi varapesiä on hyvä olla useita.

Tiukan asiatiedon lisäksi kirjassa on lyhyitä tarinoita oravien elosta sekä paljon valokuvia ja piirroksia.

Kaikki oravatkaan eivät ole nuoria, kauniita ja terveitä. Silmäpuolikin voi olla sankari!

Ekstraherkkuna löytyy täytettäviä sivuja lapsen omille oravajutuille.










Kirjan tekijöiden näyttely Satu metsässä kiertää maata. Lisätietoja saat osoitteesta http://satu-metsassa.blogspot.fi/2013/03/satu-metsassa-kiertaa-suomea.html.

Mistä muuten juontaa kirjan nimi Hännän varjossa? Lue kirja, niin tiedät.

Snicket, Lemony: The Dark

Orchard (2013)

Illustrated by Jon Klassen

Tämä kirja kertoo tarinan Laszlosta ja siitä miten hän selättää pimeänpelkonsa. Kirjan kieli on englanti, mutta tässäkin tapauksessa yksi kuva kertoo enemmän kuin monta sanaa. Kovin kaksista kielitaitoa kuvakirjojen käyttämiseen ei tarvita. Käyttöliittymän nimikin jo kertoo, että kuvahan siinä on määräävässä roolissa.

Valokuva ei tee palkitun kuvittajan käyttämille väreille oikeutta, mutta liitän silti alle yhden otoksen kirjasta.

Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe

WSOY (2013)

Suomentanut Helene Bützow

Kirjastonhoitajan työ on antoisaa. Tätäkään kirjaa en luultavasti olisi pyörittänyt kädessäni, ellen olisi sattunut istumaan palautustiskillä juuri silloin, kun teos palautui edelliselta asiakkaalta ja kone ilmoitti, että teokseen on varaus. Kun laitoin kirjan varaushyllyyn, huomasin, että siellä oli samaa teosta jo ennestään. Selasin yhtä ja tein saman tien oman varauksen.

Kirjan päähenkilö Hazel ei ole aivan tavallinen tyttö:

En ollut käynyt oikeaa koulua kolmeen vuoteen. Parhaat kaverini olivat äiti ja isä. Kolmanneksi paras kaverini oli kirjailija, joka ei edes tiennyt olemassaolostani. 

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on pysytellyt diagnoosin saatuaan etupäässä neljän seinän sisällä. Hän lukee samaa kirjaa kerta toisensa jälkeen ja ajattelee kuolemaa.

Kaikissa syöpäkirjoissa ja nettisivuilla sanotaan, että syövän sivuvaikutuksiin kuuluu muun muuassa masennus. Tosiasiassa masennus ei ole syövän sivuvaikutus. Masennus on kuolemisen sivuvaikutus.

Äiti huomaa, että Hazel on masentunut ja vie tytön lääkäriin. Lääkäri lähettää Hazelin vertaistukiryhmään, joka kokoontuu kerran viikossa. Mutta onko ryhmästä apua?

Vertaistukiryhmän miehitys vaihtui koko ajan, yhteistä oli se, että kaikki potivat eri vaiheissa olevaa syöpää. Miksi miehitys vaihtui? Kuolemisen sivuvaikutusta sekin.

Hazel ei pidä ryhmästä. Hän käy siellä vain yhdestä syystä: Halusin ilahduttaa äitiä ja isää. Maailmassa on vain yksi paskamaisempi juttu kuin syöpä kuusitoistavuotiaana, ja se on oman lapsen sairastuminen syöpään.

Hazelin elämä kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa vertaistukiryhmässä erään pojan,  Augustus Watersin, joka sairastaa luusyöpää. August auttaa Hazelia tavoittelemaan unelmaansa. Onnistuuko se? Lue kirja. Raumalla löydät sen nuorten aikuisten hyllystä. Jos kaikki kappaleet ovat lainassa, tee varaus. Lasten  ja nuorten aineiston varaaminen oman kaupungin kokoelmasta on Satakirjastoissa maksutonta.

Niemelä, Reetta: Tikkumäen koirat

Otava (2013)

Kuvat: Salla Savolainen

Tikkumäen tallista tuttu porukka jatkaa Tikkumäen koirat -kirjassa. Tikkumäelle on tullut uusi perheenjäsen! Vanhan tallikoiran seuraksi on otettu sekarotuinen pentu. Se saa nimen Hippa. Pentu tutustuu ponikerholaisten avustuksella elämään tallilla ja oppii joka päivä uusia taitoja. Samalla lapset oppivat pitämään koirasta hyvää huolta.

Salla Savolaisen yksityiskohdista rikasta kuvitusta on ilo katsella. Koiranomistajana hykertelin monen kuvan kohdalla. Heti ensimmäisellä sivulla pyyhitään lattialta sanomalehden viereen osunutta lätäkköä. Mieleeni nousi aika, jolloin yritin opettaa mäyräkoiraa sisäsiistiksi. Se ei suinkaan pissannut sanomalehden päälle, vaan lehden viereen, jotta sai helposti kuivattua jalkansa kävelemällä sivujen yli.

Tarinan sivussa lukija saa paljon tietoa koir(anpennu)ista ja niiden koulutuksesta. Hippa käy kokeilemassa sekä agilityä että näyttelyä, joten harrastussanastoakin saadaan käytettyä luontevasti, vaikka Hippa ei rotukoirien näyttelyyn voinutkaan osallistua, sillä se on monteri eli seropi. Jos haluat tietää, mistä moiset sanat tulevat, lainaa tämä kirja.

Rauman kaupunginkirjastossa Tikkumäen koirat löytyy kuvakirjaluokasta tekijänsä kohdalta aakkosista.

Kallioniemi, Tuula: Aapinen

Otava (2013)

 Kuvittanut Jii Roikonen

Reuhurinteen alakoulusta tutut hahmot ovat siirtyneet nyt kuvakirjamuotoon. Tosifaneille löytyy kaupoista myös monenlaista oheiskamaa, kuten aakkosmuistipeli ja koulumuistokirja.

Reuhurinne on todellinen kyläkoulu, pieni ja idyllinen. Oppilaita ei välttämättä ole joka luokalla kuin yksi, mutta toki tarinassa vilahtelee muitakin kuin lapsia. Kaikki tyypit on esitelty kuvan kanssa heti ensimmäisellä aukeamalla. Itse tarina alkaa siitä, kun viisivuotias Eemeli ja ekaluokkalainen Tötterö ovat leikkimässä koulun pihalla. Eemeli huomaa, että koulun ikkunassa vilahtaa jotain. Onko se aave? Siitä pitää ottaa tietenkin selvä!

Tarinan ohessa sivuilla esitellään tietyillä kirjaimilla alkavia sanoja. Isomummo osoittautuu ensiluokan diivaksi. Ennen kuin hän lähtee diskoon ja laulaa dueton Doriksen kanssa, hän suihkauttaa kainaloon hiukan deorodanttia ja asettaa päähänsä diadeemin. Ihana yksityiskohta on, että myös pienen kirjankäyttäjän omalle käsialanäytteelle on varattu tilaa.  

Parvela, Timo: Maukan ja Väykän satukirja

Tammi (2013)

Kuvittanut Virpi Talvitie

Satukirjahyllyn perkaus etenee pääkirjastossa pikkuhiljaa. Tuntuu oudolta, että myyntipöydältä poistetut satukirjat häviävät hetkessä, vaikka poistomyyntiin päätyy kaikista kulunein ja tylsimmän näköinen aineisto. Samaan aikaan satukirjojen lainaus on hyvin pientä, vaikka meilläkin on hyllyssä toinen toistaan mukavampia satukokoelmia. Jos et tiedä, minkä lainaisit, ota Maukan ja Väykän satukirja. Muista myös se, että lasten ja nuorten aineiston varaus on Rauman kaupunginkirjaston sisällä maksutonta.

Timo Parvela on tällä kertaa kirjoittanut Maukasta ja Väykästä monta lyhyttä tarinaa. Kissan ja koiran parivaljakko on yhdistelmä, jolle tapahtuu, eikä vähiten siksi, että katilla on rajaton itseluottamus, mutta hyvin vähän kärsivällisyyttä. Lempitarinani nimi on Kolme toivomusta. Siinä halkoja hakkaavan Väykän eteen tupsahtaa hyvä haltija, joka ilmoittaa täyttävänsä kolme toivomusta. Erikoista toivomuksissa on se, että Väykkä ei saa esittää niitä, vaan hänen tulee toteuttaa ne. Myös haltijan ulkonäkö herättää kysymyksiä.

Tarinat sopivat hyvin kaikenikäisille ja myös ääneenluettaviksi. Ellet tahdo itse lukea, voit kuunnella ne äänikirjana Paavo Kerosuon lukemana.