 |
Kuvitus Christel Rönns
|
Tässä hurmaavassa rakkaustarinassa (jota voisi sanoa aikuisten kuvakirjaksi) kerrotaan Korneliasta, joka asuu yksiössään yhdessä ystävänsä Penttisen kanssa. Kornelia on tuntenut Penttisen koko elämänsä ajan, pikkutytöstä asti. Kun Kornelia täytti seitsemän, hänen äitinsä oli sitä mieltä, että niin vanhoilla tytöillä ei enää voinut olla mielikuvitusystäviä, joten Kornelia piilotti Penttisen vaatekaappiin. Siitäkin eteenpäin Penttinen on kuitenkin ollut hänen luottoystävänsä ja tukena kaikissa elämän vaiheissa ja arjen tapahtumissa. Niin, Kornelialle on siis kyllä tullut lisää ikää, mutta Penttinen on tarinan alusta loppuun asti noin viisi-kuusikymppinen mies. Korneliaa on viime aikoina vähän alkanut harmittaa, että Penttinen ei osaa korjata kodinkoneita niin kuin muut miehet. Penttinen taas on alkanut mököttää, esimerkiksi kun Kornelia viettää tyttöjen iltaa ystävänsä Rositan kanssa tai menee vatsatanssitunnille.
Eläkkeellä oleva Konrad on juuri muuttanut kerrostaloon Kornelian taloa vastapäätä. Konrad joutui muuttamaan kaupunkiin sen jälkeen, kun liukastui rappusilla ja loukkasi jalkansa, ja hänen koiransa Musti sai muuttaa Jaska-serkun luo. Konrad ikävöi omaan vanhaan taloonsa meren rannalle, Mustin seuraan ja harrastustensa – kasvien keräilyn ja siiankalastuksen – pariin. Ennen eläkkeelle jäämistään Konrad korjasi kaikenlaista, esimerkiksi moottorisahoja ja ruohonleikkureita.
Epäonnisen kauppareissun jälkeen Konrad päätyy samalla kadulla olevan Pizzeria Bellan vakioasiakkaaksi. Eräänä iltana Rosita saa suostuteltua hieman vastahakoisen Kornelian myös pizzalle. Korneliaa alkaa kuitenkin harmittaa Rositan kailotus ja viereisessä pöydässä istuvasta ystävällisten sinisten silmien omistajasta huolimatta Kornelia haluaa kotiin ja ryntää äkkiä ulos. Kornelian täytyy kuitenkin pysähtyä, kun joku huutaa huhuu, ja sehän on Konrad, kera ystävällisten sinisten silmien – ja Kornelian unohtuneen käsilaukun. Ehkä tästä alkaa uusien ystävien aika, niin Kornelialle ja Konradille kuin Penttisellekin…
Kirjan kuvituksessa tulevat ihanasti esiin tilanteiden tunnelmat: rauhalliset, leppoisat, iloiset tai surulliset. Kornelian, Konradin ja Rositankin asuntojen sisustukset vastaavat täysin heidän luonteistaan saatua kuvaa. Kornelian kukkakuvioinen sohva lienee hänen lempipaikkansa, käteen vielä vihreäselkäinen romaani, johon on ommeltu tummanpunainen silkkinauha kirjanmerkiksi. Mielikuvituskaveri Penttinen on piirretty läpinäkyvänä ja pelkkää viivaa käyttäen ja on sellaisena mainio.
Kirja oli Finlandia Junior -ehdokkaana vuonna 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti