Tässä kirjassa kuvitus on pääosassa. Se on värikästä ja leikekirjamaista, ja siinä on joissain kohdin käytetty piirrosjäljen lisäksi erilaisia materiaaleja, kuten kangasta, räsymattoa tai vessapaperia. Veikkaisin, että kuvitus on tehty tietokoneavusteisesti. On mahdollista, että kuvitus näyttää ensi alkuun sekavalta, joten kirja ehkä vaatii useamman katselukerran, että siihen pääsee sisälle. Hauskat yksityiskohdat alkavat erottua, kun kuvat käyvät tutummiksi. Kirjan teksti koostuu sarjakuvamaisista puhekuplista eli puheesta hahmojen välillä, ja kertojamaisista tekstinpätkistä siellä täällä. Kirjassa esiintyvät hahmot ovat ihmismäisiä eläimiä, on kissaperhe, koiraperhe ja possuperhe.
Tarina kertoo Kusti-kissasta, jonka lempileikki on häntähippa – se siis jahtaa omaa häntäänsä. Kusti asuu kerrostalossa ja leikkii sen pihalla, ja sillä on siellä monia kavereita, kuten Kylli-koira. Pihapiiri on kuin minkä tahansa kerrostalon piha kesäaikaan. Voikukat ovat vähän villiintyneet, Kyllin isä istuu hiekkalaatikon viereisellä penkillä ja kuvaa lapsia kännykkäkameralla, Perttu-possu leikkii hiekkalaatikossa ja sen äiti istuu penkillä ja imettää pieniä kaksosia.
Tässä kesäpäivässä on kuitenkin jotain erilaista. Kusti huomaa, että Kyllillä ei ole enää vaippaa. Kustin isä ehdottaa myös Kustille, että vaipan voisi jättää pois ja esittelee uuden hienon punaisen potan. Kusti ei malttaisi luopua ihanan lämpimästä ja pilkullisesta vaipastaan, mutta suostuu kuitenkin kokeilemaan ja tutustumaan pottaan, jolla on yksi erikoisominaisuus. Se osaa leikkiä hippaa. Yhtäkkiä potta pääseekin karkuun ja porhaltaa rappukäytävään, ja siitä alkaa hurja pottahippa. Potta jää lopulta kiinni, kissanpissa lorisee pottaan, ja päivä päättyy kesteihin Kustin luona, jossa isä on leiponut pullaa.
Tämä kirja kannattaa lukea kuvituksen takia. Siinä on paljon katsottavaa, monta kivaa yksityiskohtaa ja mukavaa oivallusta. Tekstitkin ovat kyllä hauskoja ja tarina voi myös olla avuksi pottaharjoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti