Sandelin, Annika: Retkuliina

Kuvitus Linda Bondestam

Retkuliina on itsensä surkutteluun taipuvainen pehmokoira, jonka Petra-tyttö löytää kadulta ja poimii mukaansa. Hylkäämisen pelkoon ja surkutteluun saattaa tietysti olla syytäkin, kun kerran Retkuliina on sinne kadulle hylätty. Petra siis kuitenkin tarjoaa lämpöisen sylin pikkukoiralle ja tutustuttaa sen kaikkiin muihin huoneensa asukkeihin, jotka ovatkin värikäs porukka.

Runomuotoisena etenevä tarina siirtyy kylvyn ja levottoman yön kautta aamiaiselle, jolla Retkuliina vähän riehaantuu. ”Ensin kannu liitää kattoon, sitten otsan kautta mattoon.” Jansson-kulta, kukikas sika, huutaa pelin poikki ja Retkuliina saa käytöksestään hieman palautetta. Muut ovat jo laittamassa Retkua pihalle ja se itsekin kuvittelee tulevansa taas hylätyksi ulos kylmään ja sateeseen, mutta kaverit kuitenkin heltyvät. Jotta kaikilla olisi parempi mieli laitetaan pystyyn juhlat, jotka jatkuvat ja jatkuvat. Viikon jälkeen muut eivät enää jaksa ja Retkuliina saa taas syyn surkutteluun.

Piristääkseen Retkua Petra vie sen puistoon, jossa se intoutuu keinumaan, yhä korkeammalle ja korkeammalle. Kohta käy se, mistä Petra on jo ehtinyt varoittaa, koira molskahtaa lätäkköön ja pelkää ihan kuolevansa. Haaverista selvitään kuitenkin laastareilla. Kotona Petran äiti on sitä mieltä, että kylpyä kaivattaisiin, ja laittaa koiran pesukoneeseen. Kuivana ja putipuhtaana on taas hurjien juhlien aika. ”Petra pussaa Retkun nenää. ’Olet rakas, vaikka toraisa, takas tahdo en elämää helppoa.’”

Kirjan kuvitus on värikästä ja hauskaa. Varsinkin Petran muissa leluissa on paljon katsottavaa, niitä on niin monta erilaista ja myös niiden hauskat ja mielikuvitukselliset nimet on erikseen mainittu. Petran vanhemmat ovat tarinassa sivuosissa ja isä ei saa edes yhtään vuorosanaa. Hänen roolinsa on kuitenkin melko hauska, ainakin tässä yhteydessä… Kuvituksesta käy kivasti ilmi tarinan ajankohta eli syksy, värikkäät lehdet ovat tippumassa puista ja ihmisillä on jo lämpimästi vaatetta päällä. Kontrasti on melkoinen juhlien ja värikkyyden sekä sen kohtauksen välillä, jossa Retkuliina kuvittelee joutuvansa yksin ulos pimeään, kylmään ja sateeseen. Kuvakirjojen kansien sisäpuolien kuvitukseen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Tässä kirjassa ne ovat saaneet hauskan tassukuvioinnin.