TV-sarja, 2 DVD-levyä, tuotantokaudet 1 ja 2
Mary Nortonin 50-luvun klassikkokirjoihin perustuva, vuonna 1992 tehty BBC:n tv-sarja kertoo kätkijöistä (the Borrowers), jotka ovat pienoiskokoisten ihmisten näköistä väkeä. Sarjan pääosassa on Clockin perhe (äiti, isä ja tytär), joka asuu erään vanhan suuren talon lattialankkujen alla, talonväen siitä mitään tietämättä. Perheen isä, Pod, harjoittaa kätkijöiden elinkeinoa eli lainaamista. Nähdyksi tulemista ja muita vaaroja (kuten kissoja) uhmaten Pod käy retkillä yläkerrassa, ”ihmojen” valtakunnassa ja lainaa kaikkea tarvittavaa, mitä milloinkin sattuu löytymään. Esimerkiksi kalan ruotoja ompeluneuloiksi, jouhia eteisen matosta harjaa varten, lattialle tippuneen postimerkin tauluksi seinälle tai tulitikkuaskin piirongiksi. Kokonaisesta piparista riittää herkkua koko perheelle pitkäksi aikaa ja keittiöstä voi löytyä muutakin ruokaa, vaikka peruna, leivänmuruja tai palanen lihaa. Nukkekodin huonekalut sopisivat täydellisesti kodin sisustukseen, mutta niitä on hankala kuljettaa ja niiden puuttumisen voisivat ihmiset huomata. Periaatteena onkin, että lainataan vain sellaista mitä ”ihmot” eivät tule kaipaamaan, jotta paljastumisen riski säilyy pienempänä.
Kätkijöiden suurin pelko on tulla nähdyksi, ja Pod kokee tämän hirveän kohtalon eräänä yönä ollessaan lainaamassa nukkekodista teekuppia. Pod kuitenkin selviytyy takaisin kotiin, ja näyttää siltä, ettei hänet nähnyt poika aio paljastaa näkemäänsä aikuisille. ”Ihmoilla” on tapana suhtautua kätkijöihin kuten esimerkiksi hiiriin; he tekevät kaikkensa saadakseen pesueen tuhottua. Pian Podin nähdyksi tulemisen jälkeen perhe päättää, että tytär Arriettyn tulisi alkaa opetella lainaamista. Hän on innoissaan yläkertaan ja mahdollisesti jopa ulos pääsystä, mutta ei malta noudattaa kaikkia isänsä ohjeita ja päätyy juttelemaan pojan (George) kanssa. Arrietty ja George ystävystyvät ja Georgesta on perheelle lopulta paljon apua, mutta ystävyys johtaa myös siihen, että Clockin perhe joutuu jättämään kotinsa ja lähtee etsimään uutta majapaikkaa. Välillä löytyy sellainen paikka, josta voisi tulla koti, mutta monta kertaa matkaa joudutaan jatkamaan. He löytävät sukulaisia ja ystäviä, mutta myös sellaisia kätkijöitä ja ihmisiä, joille heidän hyvinvointinsa ei ole kovinkaan tärkeää, päinvastoin. Perheellä on edessään huimia seikkailuja ja monta täpärää pelastumista.
Sarja on hienosti kuvattu ja näytelty. Lavasteet ovat mielikuvituksellisia ja kekseliäitä ja on helppo uskoa pikkuväen asuvan lattialankkujen alla tai majoittuvan vaikka hylätyssä kengässä. Joissain kohtauksissa ei toisaalta jää epäselväksi, että on käytetty trikkikuvaa, mutta asian huomaaminen ei haittaa tarinasta nauttimista. Kohtaukset on kuitenkin hyvin tehty, eikä varsinaisesta kömpelyydestä tarvitse kärsiä. Jaksot ovat melko lyhyitä, mutta jäävät aina kutkuttavan jänniin kohtiin ja on melkein pakko jatkaa heti seuraavalla. Hauskana yksityiskohtana todettakoon, että Podia esittävä brittinäyttelijä Sir Ian Holm näyttää pitävän pienikokoisista roolihahmoista. Hän on myöhemmin esiintynyt mm. Taru Sormusten Herrasta -elokuvien hobitti Bilbo Reppulina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti